Olen kyllästynyt siihen, että mielipidettäni ei kysytä. Olen ollut kiltti ja kiva äitipuoli mieheni jo monta vuotta. Koskaan en ole saanut kiitosta siitä, että asiat hoituvat.
Minulle kerrotaan milloin lapset tulevat, milloin lähtevät, mitä heille tulee ostaa ja miten aikaa vietetään.
Kilttinä ja sopetuvaisena ihmisenä olen suostunut itseni hyväksikäyttöön. Tietysti meillä on ollut myös hauskaa, itsehän kaiken olen organisoinut.
Mieheni ja hänen lapsensa voivat hyvin ja luulevat että minäkin voin. En halua riitaa, ainoastaan sitä että joku joskus kysyisi miltä minusta tuntuu.
Niinä viikonloppuina, kun lapset eivät tule, tuntuu että saan ääneni kuuluville ja voin hengittää.
Mutta kun he tulevat, on kaikki vaan: lapset, lapsille, lasten takia.....
Minulle kerrotaan milloin lapset tulevat, milloin lähtevät, mitä heille tulee ostaa ja miten aikaa vietetään.
Kilttinä ja sopetuvaisena ihmisenä olen suostunut itseni hyväksikäyttöön. Tietysti meillä on ollut myös hauskaa, itsehän kaiken olen organisoinut.
Mieheni ja hänen lapsensa voivat hyvin ja luulevat että minäkin voin. En halua riitaa, ainoastaan sitä että joku joskus kysyisi miltä minusta tuntuu.
Niinä viikonloppuina, kun lapset eivät tule, tuntuu että saan ääneni kuuluville ja voin hengittää.
Mutta kun he tulevat, on kaikki vaan: lapset, lapsille, lasten takia.....
Vastaukset 13
Vanhimmat
tuttu on tilanteesi noinhan se toimii kaikki lasten parhaaksi ja monesti ei edes huomata että vikaan menee ja kovaa kyllä niin sanotut (lasten vanhemmat mummat ja papat)tekee kaikki aina lasten parhaaksi vaikka se sairastuttaisi lapsen niin kuin monesti näkee miten lapsista tulee ihmisiä joille tässä maailmassa ei ole kuin MINÄ MINÄ JA MINÄ
Toi MINÄ MINÄ ja MINÄ on niin tuttua!!!
Iskä ei halua mitään epämiellyttävää tapaamisviikonloppuihin.
Sekö on oikea tapa kasvattaa?
Kivaa ja ihqua ja karkkia?
Sitten nakellaan niskoja ja ollaan nenäkkäitä tai nyrpeitä tai pidetään mykkäkoulua kun tulee pieni epämiellyttävyys - esim. mun äitini sairastuminen, joka vei hetkeksi tapaamisviikonlopun ihanuus-rutiinit hiukan päälaelleen?
Jotain on kyllä pielessä.
naimisiin väärän miehen kanssa.
VOISITKO AJATELLA ETTÄ EHKÄ SINÄ OLET VÄÄRÄN MIEHEN PUOLISO???kyllä lapsilla pitää rajat olla senhän sanoo jo järkikin vai sanooko???kyllä kaikki asiantuntijatkin on toki sitä mieltä että rajat pitää lapsilla olla SEHÄN SITÄ RAKKAUTTA ON mutta tokihan sinä tiedät sen paremmin huomaa kun näitä lukee että aikamoisia asiantuntijoita on vähintään joka toinen
olemaan maailman napoja kuvittelevat raukat että koko maailma pyörii heidän ympärillä. Aikuistuminen on kova juttu kun sitten huomaa että niin ei olekaan.
Eihän tuollaisessa mielistelyssä tehdä kuin karhunpalvelus lapsille, ei bio-perheessäkään kaikki asiat mene lasten halun mukaan. Eikä se olisi edes lasten etu.
Mutta ihmisillähän on kasvatustyylejä ja tapoja niin monenlaisia, kyllä bio-perheissäkin jotkut pitävät lapsiaan kuin pikku-kuninkaallisia. Ja siitähän kasvaa niitä ihmisiä jotka hokee, m i n ä
m i n u l l e, m i n u n.
Lähde vaikka hotelliin niinä viikonloppuina kun lapset tulevat saa isä toimia seremoniamestarina ja piikana.
Voimia
hyvinkin mahdollista.
Minä vain en tule sitä tänne valittamaan.
Joko kannan valintani seuraukset tai eroan suhteesta.
Toista ihmistä ei voi pakottaa muuttumaan.
Tietysti lapsilla on oltava ja on rajat. Eri asia sitten jo onkin, mihin ne rajat vedetään ja kuka ne vetää. Siinä tarvitaan todellista asiantuntijaa. Yleensä lasten omat vanhemmat ovat ne, joilla on paras asiantuntemus ja joilla lisäksi on kasvatusvastuu lapsistaan.
Miksi muuten kimpaannuit lyhyestä viestisäni? Kun alkuperäinen kysyjä nurkui miehensä toimintaa ja arveli jonkin olevan pielessä, tuli minulle ainakin ensimmäisenä mieleen, että hän ei ole tyytyväinen mieheensä, eli on tehnyt väärän valinnan. Pidän sitä edelleen ykkösvaihtoehtona pieleenmenoon. Toinen mahdollisuus on kysyjän oma sopeutumattomuus tilanteeseen. Ellei syynä ole kumpikaan näistä, pitänee ruveta syyttämään kohtaloa.
kun miehesi lapset tulevat käymään. Lähde vaikka sukulaisiin, ystävillesi tai vaikka viettämään kylpyläviikonloppua kavereiden kanssa. Ne viikonloput, jotka olette kaksistaan, olet sitten kotona. Niin minä ainakin tekisin. Lapset ovat miehesi eikä sinun. Ei sinulla ole mitään velvollisuuksia heitä kohtaan.
omasta mielestä, e muiden.
Niinhän se menee, miehen ex vaimo on aina se hullu ja kauhia milelipuoli, mutta minä minä minä on sitten kiltti ja kiva??? Todistettavasti tässäkin oma kehu haisee.
täysin yhden asian nainen! Voiko mieli enää tästä synkentyä tai putkiaivot kaventua...
Kirjoituksessa ei mainittu sanallakaan ex-vaimoa ja tuskin ap. häntä tässä asiassa miettikään. Vai tunsitko sinä piston sydämessäsi juuri sellaisena hankalana exänä?
Meiheni lapset käyvät meillä myös joka toinen viikonloppu. Mies on aina alusta alkaen kysynyt ja varmistanut minun tuntemukseni ja fiilikseni hänen lapsiaan kohtaan. Jos ex-vaimo on muuttanut tapaamispäiviä tai pyytänyt esim. lastenhoitoa myös arkisin, mieheni on aina neuvotellut kanssani.
Toisaalta minäkin olen alusta alkaen suhtautunut hyvin positiivisesti mieheni lapsiin ja heidän käynteihin. He ovat aina tervetulleita ja tulen heidän kanssaan hyvin toimeen. Silti, onhan edellisen suhteen lapset monimutkainen ja haasteellinen asia, joten koen tärkeänä että mies ottaa minunkin tunteet huomioon. Auttaa huomattavasti kaikkia osapuolia kun koko perhe on tyytyväinen.
Kannattaisi varmasti puhua tästä miehesi kanssa. Ehkä hänellä on jotenkin huono omatunto tai ikävä lapsiaan kun näkevät harvoin, ja kaikki huomio keskittyykin sitten lapsiin. Tuo vaan tunteitasi rohkeammin esille ja keskustelkaa asioista!
asiasta olen mieltä.
Eli keskustele nyt ihan kunnolla ja rehellisesti miehesi kanssa, sano että olet yrittänyt täydellistä ja nyt tuntuu että teet väkivaltaa itsellesi ja voimat loppuu.
tmv.
Ei kannata alkaa kiltiksi äitipuoleksi. Riittää kun olet vastuullinen aikuinen, vastuullinen myös omasta hyvinvoinnistasi.
Keskustelua, puhumista, perusteluita ja toisen kuuntelemista. Sitä teidän olisi pitänyt harrastaa miehenne kanssa heti alkuunsa, ja aina kun tuntuu siltä että joku tökkii. Kyllä kumppani ihan varmasti haluaa että sinullakin on hyvä olla, jos sinua rakastaa.
Kukaan ei vaan ole syntyään telepaatti, miehesikään. Joten jos nyt kenkä puristaa, et voi syyttää kuin itseäsi. Myöhäistä ei ole vieläkää, korjata tilannetta.
Kiitos kaikille hyvistä neuvoista! Tiedän ettei tarvitse olla täydellinen äitipuoli, nainen ja vaimo, mä vaan olen sellainen täydellisyyden tavoittelija ja perfektionisti, joskus valitettavasti omien hermojeni kustannuksella.
Keskusteltu mieheni kanssa on paljonkin ja samaa mieltä ollaan asioista silloin kuin etälapset ovat poissa näkyvistä. Jotenkin vaan ne meidän sopimat säännöt "unohtuvat" kun he tulevat.
Mutta aion jatkossa "kun tilanne on päällä" tuoda omat toiveeni rohkeammin esiin, toivottavasti ei vaan ole liian myöhäistä palauttaa tätä porukkaa "ruotuun".