Meillä on uusioperhe ja yhteisiä lapsia, sekä vaimon aiemmasta suhteesta lapsi. Meillä molemmilla on ansiotyö, mutta vain toinen osallistuu täysillä perheen kuluihin, vaimo ei juurikaan osallistu.
Elatusapu ja lapsilisät häviää johonkin, jotain pientä saattaa tulla lapsille, mutta suurimmat hankinnat menee mun tilipussista, samoin ruokaa tulee joskus kotiin palkasta, mutta suurimmat ostokset tehdään taasen mun muovilla.
Kaikki kotiin liittyvä, sähkö, lämmitys, nettiyhteydet ja tv-luvat menee mun tililtä, pari kertaa on vaimo maksanu seitsämän vuoden aikana sähköstä osan ja tv-luvan.
Meillä oli alkuun sopimus, että maksellaan näitä juttuja puoliksi, mutta käytännössä vaimo lipsuu minkä ehtii. Lainaa rahaa isompiin ostoihin multa, kuten silmälasit tai lapsensa harrastuksiin ja sitten ne jää maksamatta.
Kodinkoneita jos hajoo, just sillon ei satu oleen rahaa, että meikäläinen taas maksaa. Töissä kulkee mun autolla, kolmas auto on menossa ja yhteenkään ei oo ottanut mitenkään osaa, ainoostaan bensaa ostaa, jos ostaa, yleensä on tankki aika vajaa.
Ihmettelen, ettei hänellä ole koskaan rahaa yhteisiin asioihin, vaikka on säännöllisemmät tulot ja elatusmaksutkin tulee säännölliseen. Oon jutellu hänen ex:nkin kanssa ja hän sano samaa, että sama meno näyttää jatkuvan.
Avioehto on ja muuten mukava ihminen, mutta rahat ei pysy käsissä!
Elatusapu ja lapsilisät häviää johonkin, jotain pientä saattaa tulla lapsille, mutta suurimmat hankinnat menee mun tilipussista, samoin ruokaa tulee joskus kotiin palkasta, mutta suurimmat ostokset tehdään taasen mun muovilla.
Kaikki kotiin liittyvä, sähkö, lämmitys, nettiyhteydet ja tv-luvat menee mun tililtä, pari kertaa on vaimo maksanu seitsämän vuoden aikana sähköstä osan ja tv-luvan.
Meillä oli alkuun sopimus, että maksellaan näitä juttuja puoliksi, mutta käytännössä vaimo lipsuu minkä ehtii. Lainaa rahaa isompiin ostoihin multa, kuten silmälasit tai lapsensa harrastuksiin ja sitten ne jää maksamatta.
Kodinkoneita jos hajoo, just sillon ei satu oleen rahaa, että meikäläinen taas maksaa. Töissä kulkee mun autolla, kolmas auto on menossa ja yhteenkään ei oo ottanut mitenkään osaa, ainoostaan bensaa ostaa, jos ostaa, yleensä on tankki aika vajaa.
Ihmettelen, ettei hänellä ole koskaan rahaa yhteisiin asioihin, vaikka on säännöllisemmät tulot ja elatusmaksutkin tulee säännölliseen. Oon jutellu hänen ex:nkin kanssa ja hän sano samaa, että sama meno näyttää jatkuvan.
Avioehto on ja muuten mukava ihminen, mutta rahat ei pysy käsissä!
Vastaukset 29
Vanhimmat
ja koittakaa pysyä siinä!
Jos ihmisellä on säännölliset tulot, on melko helppoa suunnitella taloutta eteenpäin, ja vaikka koittaa säästää yllättäviä menoja varten eri tilille.
Maksaako vaimosi omat laskunsa, esim. puhelin, lehdet?
Muuten olen sitä mieltä ,että parisuhteessa, varsinkin, jos on yhteisiä lapsia, ei voi ajatella, että kaikki pitäisi maksaa puoliksi. Usein toinen tienaa enemmän kuin toinen, jolloin on kai ok, että maksaakin yhteisiä menoja enemmän? Tosin tässä kuulostaa ongelma olevan enemmän teidän erilaisissa tavoissa käyttää rahaa...
jonne molemmat laittaa osan palkoistaan, ja sieltä sitten suoraveloituksena yhteiset menot.
Meillä maksaa se jolla rahaa on. Yleensä miehellä, kun minä ostan viikolla ruuat ja muut, menee yllättävän paljon rahaa muutamaan maitopurkkiin ja leipään yms.
tuhlarivaimo osallistumaan yhteisiin kuluihin.
Vastaus: Tuhlarille ei pidä jättää paljoa käteistä rahaa. Avaatte yhteisen tilin, johon kumpikin maksaa oman osuutensa. Tältä tililtä maksetaan sitten laskunne, ruoka- ja vaatemenot ym. Lapsilisät vaimon lapsesta ja hänen lapsesta saamansa elatusapu siirretään lapsen tilille, josta tälle ostetaan vaatteet, harrastusvälineet ym.
Vaimosi tarvitsee selvästikin valvontaa rahan käytössä niin aikuinen ihminen ja itse tienaava kuin hän onkin. Pahoittelen tilannettanne. Sinun asiasi on osoittaa jämäkkyyttä rahan käytössä.
Meillä on yksi perhe, jonka tarpeisiin yhdessä lasketaan rahat. On vain yksi tili, yksi budjetti. Rahojen liikettä on helppo seurata, ja tarpeen tullen, mikäli pitää säästää, tietää tarkalleen, mistä kiristää. Meillä vain toinen käy töissä - ja aikaisemmin se toinen. Tehdään kaikkemme, jotta aika ja energia olisi kotiinpäin: lapsille.
Mikäli teillä on yhtäläiset tulot, niin kyllä menojakin sitten pitäisi tasaveroisesti maksaa. Vaan jos on niin, että sinä tienaat enemmän, on täysin järkeenkäypää että myös maksat enemmän talouden menoista. Näin se ainakin meillä menee -molemmat ollaan töissä, mutta mies tienaa parhaimmillaan (vai pahimmillaan...) triplasti sen minkä minä ja osallistuu kodin kuluihin sen mukaisesti.
Minäkin ajelen hänen maksamallaan autolla. Bensat maksan yleensä itse, harvakseltaan hän saattaa tankata. Minä maksan kyllä suuria kuten lapsen päivähoitomaksu, netti yms, mies taas isompia kuluja talosta (lainanlyhennys, sähkö) ja vieläpä hänen nimissään olevan auton vakuutukset, vaikka minä sillä huristelen!
...Niin, jos olette yhdessä perheenä, avioliitossakin vielä, niin kyllähän kaikkien rahojen kuuluu olla yhteisessä käytössä tarpeen vaatiessa.
Ansiotulot on lähes samoissa ja kummallakin on pääomatuloja. Vaan minun pääomatuloilla hankitaan mm. autot ja menee joskus ihan elämiseenkin, johtuen jo edellä esitetyistä syistä, ettei vaimolla ole aina sitä rahaa.
Vaimon pääomatulot hukkuu siine mistä ovat tulleetkin, eli asuntoon joka on vuokralla.
Yhteinen pankkitili ei ole edes käynnyt enään mielessäkään, johtuen juuri vaimoni rahan käytöstä. Anoppi ja appi varoittivat kyllä aikoinaan, mutta en oikein ottanut todesta heidän juttujaan. Nyt kun exäkin vielä mainitsi asiasta, alkaa tilanne valkenemaan.
Tilanne on mielestäni aika epäreilu, koska joudun osallistumaan perheessämme KAIKKIEN lasten hankintoihin melko reippaalla osuudella.
Alkuun vielä hyväksyin kaupassa käydessämme 20e/50e suhteen, mutta nyt se on muuttunut, että joudun maksamaan kauppalaskun kokonaan, että pääsemme kaupasta ulos.
Joskus on käynnyt niin, että yksin kauppaan mennessäni, selviää kaupassa, että vaimoni on ostanut edelliset ostokset maksamatta ja kaupan kassa karhuaa niitä minulta.
Omat lehdet ja kännykkälaskun vaimoni maksaa, joskin karhujen jälkeen. Minun ansioistani menee perheen peruslehdet, kuten muutkin perus menot.
Raha-asiat ottaessani puheeksi vaimoni yleensä suuttuu tai saan ympäri pyöreitä selityksiä.
Mielestäni vaimollani on säännöllisemmät tulot, mitä minulla ja siten hänen pitäisi helpommin pystyä hallitsemaan raha-asiansa, vaan ei. Alkaa kyllästyttämään tämä perheen pankkiirina olo, varsinkin siellä kredit puolella!
noudattaa juuri noita neuvoja budjeteista, lisätileistä ym!!!
Tuo asia tuo pidemmän päälle oikeasti katkeruutta (ellei sitä jo ole) ja sitten on soppa valmis!
Jos puuttuu nyt kun se on sen verran käynyt jo häritsemään että tänne kirjoitat niin TOIMI! :)
Onnea uudelle budjetille ja jos vaimo ottaa nokkiinsa niin lähetä hänet jonnekin talousneuvojalle:D
Hyvää syksyä sinulle:))
t. Uusperheen äiti
meillä on yksi yhteinen tili jonne tulee molempien palkat sekä lapsilisät. sieltä maksetaa kaikki menot. meillä tuo järjestely toimii todella hyvin. isompia hankintoja mietitään yhdessä, mutta molemmilla on ns. lupa ostaa itselleen jotain kivaa jos tilillä on ylimääräistä laskujen maksun jälkeen.
itselleni ostan tosi harvoin mitään.. mutta puolisoni tytölle on kiva ostella vaatteita tms... jantietysti osta myös tulevalle vaavillemme..
Tässähän näitä ohjeita tulikin, yhteinen tili voisi suoraveloituksen kanssa toimia, edellyttäen että siellä tilillä on rahaa!
Kiitos kuitenkin kaikille vastauksista ja hyvää syksyn jatkoa!
ja vasta sitten on toisen perheensä vuoro. Ensimmäiset on tärkeemmät, toiset ovat aina eron tuskassa tehdyt lohdutuslapset.
EI ihme että noin kylmästi lapsista ajattelevasta ja laskelmoivasta ihmisestä on joku halunnut eroon. En minäkään tuollaisen kanssa olisi suostunut koko elämääni elämään.
vain uudenperheen menot:)
Eikä tuskassa ole tehty yhtään lasta:D
ettei miehellä ole varaa uusiin kakaroihin. Hyvä kun elättää meidän yhteiset lapset. Miehellä sen verran suuri palkka, että varaa maksaa. Meillä asiat hyvin.
Meidän perheessä on sellainen järjestely, että molemmat laittavat yhteiselle tilille yhteisten laskujen ja muiden menojen maksua varten sovitun summan omana palkkapäivänään.
Ruokamenot puolitamme siten, että mieheni vastaa ruokamenoista kuun alusta puoleen väliin ja minä kuun puolesta välistä kuun loppuun. Kumpikin voi ruokakauppavuorollaan ostaa oman budjetin mukaista ruokaa eli jos rahat on vähissä niin sen mukaiset ovat ateriatkin (keittoainekset saa halvalla). Jos jostain syystä joutuu käymään toisen vuorolla kaupassa niin toinen joko tekee saman vastavuoroisesti tai rahat voi siirtää omalle tilille kimppatililtä.
Muilta osin maksamme omat vaatteet ja muut maksut omista rahoistamme.
Näin siis teoriassa. Käytännössä emme ole aivan noin nipoja raha-asioissa, koska ei ole ollut tarvetta.
Itse olen aina halunnut säilyttää oman palkkatilini, vaikka (ja ehkä juuri siksi) olen hieman holtittomampi rahankäytössä. Myös meidän perheessä juuri minun tilini huutaa hoosiannaa vähän ennen palkkapäivää...
Meillä on tämä, että vaimoni exä maksaa kyllä sännöllisesti elatusmaksun, mutta jotenkin on tullut vuosien aikana sellainen käsitys, että se hurahtaa vaimolta saman tien.
En ole ollut vallan nipo minäkään näiden vuosien aikana, mutta alkaa ottaa kupoliin, kun tarvitaan hänen lapselleenkin jotain tarpeellista, lapsethan kasvaa ja ihan perus vaatetta tarvitaan, kenkiä ym. Samoin harrastuksiin pitää olla, niin osallistun niihin tai ostan kokonaan, koska ei ole mukavaa lapsenkaan kannalta kulkea risoissa tai pienissä vaateissa, saati huonoilla välineillä harrastaa. Vaan se lapsen isän osuus menee kankkulan kaivoon... ja menee yhteisten lastenkin lapsilisät!
Varmaan tilanne on mun omaa vikaakin, kun pidän itsellä aika tarkkaa taloutta ja ihan vähällä en päästä tiliä nollille, maksan laskut ajallaan ja ostan niitä keittotarpeita tarpeen mukaan, jos ei oo varaa parempaan. Mulla on tulot ollu vähän epäsäännöllisemmät ja siksi on pitänyt ajatella pidemmälle, kun vaan kuukausi, että raha riittää.
Nytkin saatiin molemmat jäännösveroja maksettaviksi, niin vaimolla on ihan pakka sekasin, että mistä rahat ja on tienny alusta vuoden jo, että niitä tulee. Tilanne on vaan taas siten, että vaimo yrittää haalia rahat niihin veroihin ja minä maksan omat veroni ja perheen menot sillä aikaa..
hääppönen rahakirstun vartija:D
Mitäs jos sinä vastaisit jatkossa perheesi taloudesta, tai siis istuisit rahakirstun päällä! Jos sinä osallistut 100% perheen menoihin niin ne elatustuetkaan mitä vaimosi saa EI ole hänelle! Kaikki vaan sinun tilillesi, tai sitten rahat syyniin että kuittejakuitteja!! Mihin rahat on menny!!
Tuhlarivaimo sais lopettaa tollasen hyväkskäytön!!!
eikä taloustilit ihmisen kanssa joka ei aikuisena kertakaikkiaan ymmärrä rahan päälle. Olenpa varma, ettei tuo vaimosi tule koskaan muuksi muuttumaan.
Ymmärrän että tilanne raivostuttaa. Ehkä ainut on että suorastaan pakotat hänet seinää vasten, eli jotkut asiat hänen on pakko maksella, valitse sellaiset jotka vaikuttaa suoraan hänen elämäänsä, kuten autonmaksut kaikki, ja muita sen sellaisia. Sähkölaskua et varmaan voi hälle uskoa, muuten joudutte pimeyteen...
Minulla auttoi tuo ihan vähän, kun elin vastaavassa tilanteessa, että oli selvä jako mitä toisen piti tilillään maksaa muuta vaihtoehtoa ei ollut. (Minä siis lopulta möääräsin sen) Se toimi paremmin kuin mikään muu tapeluitten tulos, mutta ero tuli ja siihen nyt toki muutkin asiat vaikuttivat... Nyt olen naimisissa ihmisen kanssa jolla on ihan samanlaiset vastuulliset rahankäyttöperiaatteet, ja voi kuinka ihanaa ja vaivatonta elämä onkaan, ja hups, tilille jää uskomattoman paljon tuhlattavaa..
Tsemppiä.
Miksi suostut? En kyllä ymmärrä näitä valituksia, kun asiaan on helppo korjaus: ei anna rahaa, ei maksa laskuja. Sovi vaimosi kanssa laskut, jotka sinä maksat ja toisaalta taas hän maksaa, koska puoliksi maksaminen ei onnistu.
Ja mihin se vaimo rahansa käyttää? Ostaa vaatteita itselleen, juhlii?
Vähän asian vierestä, mutta miehet on lepsuja, mitä ne pelkää? Miksi **** antavat ex:n lapsilla kiristää, mars lastenvalvojalle.
Niin monta eroparia nähnyt, omakin siippa (itse olen nyksä) ja tarinoita kuullut/ lukenut. Mies joustaa ja on mielin kielin, ettei menetä lapsia tai joudu riitelemään.
Elää toisen talutusnuorassa ja hyppää kun toinen viheltää. Sitten siihen tulee uusi puoliso ja heti alkaa ex:n kirkuminen, että nyt se uusi "vierottaa" lapset isästään. Ei siinä lapsia vieroteta vaan yritetään kammeta sen exän sormet irti omasta siipasta ja elämästä muuten, lapset on aina "paketissa" mukana tottakai...
Hoh hoijaa sentään.
Peli olisi pitänyt viheltää jo aikaa sitten poikki. Joidenkin laskujen kohdalla on vaikeaa siirtää niitä vaimon maksettaviksi, koska asumme minun omakotitalossani ja useimmat asumiseen liittyvät laskut tulevat siten minulle. Sähkö, lämmitys, kiinteistövero, tiemaksut ym. jotka ovat voudilla, jos vaimoni huolehtii jostakin näistä.
Laskuja voi tietty jakaa, että hän maksaisi selkeästi sellaiset, jotka hän voisi maksaa, mutta... Kuten tuolla jo aiemmin kerroin, on ollut tilanteita, ettei hän ole maksanut niitäkään. Ruokakauppaan on vaikea mennä ostamaan ruokaa, jos edellisiäkään ei ole maksettu!
On koettu monia surkuhupaisia hetkiä, kun totuus on paljastunut... Se mihin hänen rahat häviävät, on joskus hieman mysteeri, kun muutimme aikoinaan yhteen asumaan, teimme laskelmia miten homma toimii ja toimisikin, ellei toinen jatkuvasti lipsuisi. Vaimoni oli tuolloin mukana verkostomarkkinoinnissa, johon rahaaa paloi ja ilmeisesti on palanut pidempäänkin, vaikka lopettikin tuon hullutuksen. Vaatteet, lukuisat kengät ja kaiken maailman keräilyesineet vievät tehokkaasti rahaa. Epäilen, että vaimoni on vielä velkaa sukulaisilleen ja makselee niitä hiljaisuudessa, appivanhempien puheet hieman antavat tähän viitteitä.
luottaa vaimoosi, jos tuollaiset talouteen liittyvät asiat on sinulle valehdeltu.
Itse ainakaan en voisi luottaa pätkääkään ihmiseen joka ei voi kertoa totuutta taloudellisesta tilanteestaan. Vai oletko edes kysynyt vaimoltasi mihin hänen rahat menee? Pyytänyt tiliotteita nähtäväksi?
Meillä on pelattu avointa peliä jo seurusteluaikana, ei ole ollut tarvetta salata raha-asioita, eikä muitakaan asioita.
Itse olen pelannut ainakin varsin avoimesti ja luulin vaimonikin pelaavan.
Kuten kerroin, yhteen muuttaessamme teimme laskelmia, miten homma toimii ja toimi jotenkin alkuun. En kiinnittänyt alkuun huomiota, kun oli äityslomaa ja hoitovapaata, mutta vaimoni työelämän alkaessa aloin ihmettelemään.
Ottaessani taloutemme finanssipuolen puheeksi, vaimoni yleensä suuttuu tai saan hyvin ympäripyöreitä vastauksia.
Näin ei voi kuitenkaan jatkua!
ja jos vaimo suuttuu, niin sano että ei auta suuttua. Sanot että haluat tietää totuuden hänen raha-asioistaan ja menoistaan. Sano että hänellekin on helpompaa kun ei tarvitse salailla asioita.
Vaadi asioiden selvittelyä älä luovuta ennen kuin saat tietää.
Onko vaimollasi luottotiedot kunnossa? Onko hänellä ulosotossa velkoja?
Hyviä neuvoja olet saanut vaikka millä mitalla ja kyllähän sinä itsekin jo normaaliälyisenä aikuisena (?) ymmärrät mitä tehdä tilanteen korjaamiseksi, niin että mitä odottelet?
hallinnassa raha-asiat, mutta luottotiedot ovat kunnossa, ihme kyllä. Täydellinen katastrofi olisi ilmeisesti tullut, ellemme olisi muuttaneet yhteen asumaan.
Olen nyt saannut ohjeita ja neuvoja, lähinnä kaipasin toisten kokemuksia, niitäkin on tullut. Kiitos kaikille, on aika toimia!
Pakkohan on asia kohdata ja teidän on pidettävä piiitkä keskustelu miten tulevaisuudessa jos haluatte jatkaa. Eihän tuossa ole päätä eikä häntää, jos hän ei pysty olemaan rehellinen sinulle kuluista. Se on nyt taottava hänen päähänsä, että kyllä se katto pään päällä on vähän kivempi kuin uudet kengät. Ja voi olla, että hän ei yksinkertaisesti pärjää rahan kanssa. Silloin teidän on löydettävä ratkaisut siihenkin asiaan. Jos aiotte olla perhe, niin ei yksi voi tuhlata kaikkea päättömästi vaan asiat on laitettava tärkeysjärjestykseen ja ylimääräisillä, jos on, ostelee kummatkin sitten mitä haluaa - ei ainoastaan hän. Kohtaa asia ja epäilen tosiaan, että vaimosi ei yksinkertaisesti OSAA käyttää rahaa oikein. Ladopas hänelle kuukausimenonne käteen ja väännä asia rautalangasta.
kun en ole joutunut hölläkätisen kanssa elämään.
Mutta, ei voi kuin sanoa että ota raha-asiat kokonaan hallintaasi. Vaimon tilitä voisi suoraveloituksena lähteä vaikka puolet kodin menoihin ja lopun hän voisi hupattaa omiin menoihin
Meillä käy miehen kaksi lasta, jotka on jo teinejä. Mies maksaa niistä elatusmaksut ja muita lasten tarpeita. Kotona maksetaan kulut puoliksi, ei kuitenkaan kovin tarkkaan. Laskut on vaan jaettu, että kumpi maksaa mitkäkin. Auto on yhteinen ja sen kulut myös. Ruokaa ostetaan vuorotellen riippumatta siitä, tuleeko sitä myös miehen lapsille. Lapsille ostetaan lahjat usein yhdessä. Ei tämä meille tuota mitään ongelmaa. Molemmilla on suurinpiirtein sama palkka, miehellä ehkä vähän isompi, mutta siitä menee sitten lasten kulut. Jos mulla on enemmän rahaa ja haluan lomamatkalle miehen kanssa, niin maksan hänet mukaan, no problem. Jos hän ei ehdi tai halua mukaan, niin menen yksin.