Tyttäreni on kuudennella luokalla.Jo useamman vuoden ajan heidän luokassaan on pomon paikkaa pitänyt yksi tyttö, joka määrää mitä tehdään ja kenen kanssa ollaan.Tyttöjä jätetään porukan ulkopuolelle milloin mistäkin syystä, tönitään, nimitellään (mm.huoritellaan), haukutaan vaatteita jne. Oma tyttäreni on yksi näistä ulkopuolisista.
Tämä porukan johtaja on välillä ollut olevinaan niin hyvää kaveria tyttäreni kanssa koulunkin ulkopuolella, mutta sitten kun tulee joku toinen kaveri, niin lähteekin tämän kanssa, tai jos tyttäreni ei ole tehnyt hänen mieleisekseen jotain, tytär on saanut tuntea sen nahoissaan jäämällä yksin.Tyttäreni olisi pitänyt tehdä aina juuri niinkuin tuo toinen haluaa.
Tässä porukassa on muitakin sellaisia, jotka eivät uskalla sanoa pomoa vastaan mitään, koska pelkäävät jäävänsä itse ulkopuolelle. Siksi siis myötäilevät mukana.
Olen ollut opettajaan yhteydessä asiasta monta kertaa ja vaatinut, että tilanteeseen tulee puuttua. No, opettaja jututtaa tyttöjä, porukan pomo kieltää kaiken tai tehneensä mitään väärää, ja that´s it. Asia on selvä. Oma tyttäreni pelkää tietysti opettajan puuttumista, koska tietää saavansa pomon haukut jälleen kerran, joten ei tytärkään haluaisi opettajan sotkeutuvan asioihin, vain antaisi mieluummin olla, vaikka paha mieli onkin ja kaikki tämä näkyy koulunkäynnissä.(mm.viidennellä luokalla jatkuva myöhästely, ei olisi halunnut lähteä kouluun, kärsi jatkuvista vatsavaivoista ja päänsärystä, läksyt tekemättä,jne...)Tytär joutui käymään jopa koulupsykologilla, ja asia vietiin myös oppilashuoltoon, missä ei tietenkään puhuttu sanallakaan kiusaamisesta.
Mutta, eikö opettajan velvollisuus ole jokatapauksessa lopettaa kiusaaminen?Minulla on välillä kieltämättä sellainen olo, että tuo pomottelija on joku opettajan lempilapsi, tai sitten sellaisesta perheestä, ettei opettaja halua sotkeentua tähän kiusaamisasiaan. Minusta tällainen on käsittämätöntä tänä päivänä, kun puhutaan niin kovasti kiusaamisen estämisestä ja lopettamisesta!Opettaja on itsekin havainnut, että tyttäreni on välitunnit yksin, eikä välillä halua mennä ulos ollenkaan. Silti tämä jatkuu ja jatkuu vaan.
Mitä tässä on tehtävissä? Viimekertaisen opettajan keskustelun jälkeen tytär sanoi tuolle tytölle, ettei halua olla enää missään tekemisissä tämän kanssa koulunkaan ulkopuolella, mikä minusta on toisaalta oikein, koska "ystävyys" on ollut tähän asti yhtä riitaa ja pompottelua tuon pomotytön ehdoilla.Minäkään en anna enää lupaa tulla meille, koska olen NIIN kyllästynyt tähän asiaan.
Kertokaa mielipiteitänne.
Tämä porukan johtaja on välillä ollut olevinaan niin hyvää kaveria tyttäreni kanssa koulunkin ulkopuolella, mutta sitten kun tulee joku toinen kaveri, niin lähteekin tämän kanssa, tai jos tyttäreni ei ole tehnyt hänen mieleisekseen jotain, tytär on saanut tuntea sen nahoissaan jäämällä yksin.Tyttäreni olisi pitänyt tehdä aina juuri niinkuin tuo toinen haluaa.
Tässä porukassa on muitakin sellaisia, jotka eivät uskalla sanoa pomoa vastaan mitään, koska pelkäävät jäävänsä itse ulkopuolelle. Siksi siis myötäilevät mukana.
Olen ollut opettajaan yhteydessä asiasta monta kertaa ja vaatinut, että tilanteeseen tulee puuttua. No, opettaja jututtaa tyttöjä, porukan pomo kieltää kaiken tai tehneensä mitään väärää, ja that´s it. Asia on selvä. Oma tyttäreni pelkää tietysti opettajan puuttumista, koska tietää saavansa pomon haukut jälleen kerran, joten ei tytärkään haluaisi opettajan sotkeutuvan asioihin, vain antaisi mieluummin olla, vaikka paha mieli onkin ja kaikki tämä näkyy koulunkäynnissä.(mm.viidennellä luokalla jatkuva myöhästely, ei olisi halunnut lähteä kouluun, kärsi jatkuvista vatsavaivoista ja päänsärystä, läksyt tekemättä,jne...)Tytär joutui käymään jopa koulupsykologilla, ja asia vietiin myös oppilashuoltoon, missä ei tietenkään puhuttu sanallakaan kiusaamisesta.
Mutta, eikö opettajan velvollisuus ole jokatapauksessa lopettaa kiusaaminen?Minulla on välillä kieltämättä sellainen olo, että tuo pomottelija on joku opettajan lempilapsi, tai sitten sellaisesta perheestä, ettei opettaja halua sotkeentua tähän kiusaamisasiaan. Minusta tällainen on käsittämätöntä tänä päivänä, kun puhutaan niin kovasti kiusaamisen estämisestä ja lopettamisesta!Opettaja on itsekin havainnut, että tyttäreni on välitunnit yksin, eikä välillä halua mennä ulos ollenkaan. Silti tämä jatkuu ja jatkuu vaan.
Mitä tässä on tehtävissä? Viimekertaisen opettajan keskustelun jälkeen tytär sanoi tuolle tytölle, ettei halua olla enää missään tekemisissä tämän kanssa koulunkaan ulkopuolella, mikä minusta on toisaalta oikein, koska "ystävyys" on ollut tähän asti yhtä riitaa ja pompottelua tuon pomotytön ehdoilla.Minäkään en anna enää lupaa tulla meille, koska olen NIIN kyllästynyt tähän asiaan.
Kertokaa mielipiteitänne.
Vastaukset 12
Vanhimmat
on jo fiksusti hoitanut asian, kun on sanonut tuolle tytölle ettei välitä hänen seurastaan. Kun muutkin tytöt rohkaistuvat nousemaan vastarintaan, huomaa tuo "pomottaja" olevansa yksin.
Joskus nuoret osaavat itse hoitaa ongelmansa.
Niin, joskus tosiaan on parempi, että nuoret hoitaa loput itse, kun asiaan on kuitenkin puututtu. Tyttäresi varmasti kärsii tilanteesta, mutta ilmeisesti voi puhua sinun kanssasi tilanteesta luotettavasti eikä jää pohtimaan yksin. Kiusaajien, oman kokemukseni mukaan annetaan olla ja hyssytellään ja voivotellaan, kuinka heillä on paha olo. Se on väärin. Opettaja saattaa hyvinkin olla kiusaajan tuttu tai pelätä perheen reaktiota. Tyttäresi varmasti tietää että ongelma on kiusaajan korvienvälissä ja varmasti kostautuu kiusaajalle itselleen ellei lopu. Lippu korkealle!!!
Niin, joskus tosiaan on parempi, että nuoret hoitaa loput itse, kun asiaan on kuitenkin puututtu. Tyttäresi varmasti kärsii tilanteesta, mutta ilmeisesti voi puhua sinun kanssasi tilanteesta luotettavasti eikä jää pohtimaan yksin. Kiusaajien, oman kokemukseni mukaan annetaan olla ja hyssytellään ja voivotellaan, kuinka heillä on paha olo. Se on väärin. Opettaja saattaa hyvinkin olla kiusaajan tuttu tai pelätä perheen reaktiota. Tyttäresi varmasti tietää että ongelma on kiusaajan korvienvälissä ja varmasti kostautuu kiusaajalle itselleen ellei lopu. Lippu korkealle!!!
Yhteyttä koulun rehtoriin asian tiimoilta? Ja jos ei rehtorin puhuttelu tytölle auta, niin sitten ehdottaisitte, että koulu kutsuisi teidät ja kiusaajan perheet asiasta keskustelemaan, jotta kiusaaminen varmasti loppuu!
Opettaja ei varmaankaan voi asialle yhtään mitään, ei kuitenkaan vietä kaikkia välitunteja ulkona valvomassa ja jos on kuitenkin asiasta kiusaajan kanssa jo keskustellutkin.
Vapaa-ajan tapahtumiinhan ei koulukaan pysty puuttumaan...
Tokihan voitte itse ottaa suoraan yhteyttä kiusaajan vanhempiin ja lähteä tätä kautta asiaa selvittämään. Mutta sitten malttia peliin, ettei tule vanhempien välille sanomista, vaan pysytte asialinjalla kaikki!
Nämä todella hankalia tilanteita, valitettavasti kiusaaja keksii kiusattavaa ja kohteita mistä tahansa syystä.. Sitä ei kuitenkaan tarvitse kenenkään sietää lainkaan!!! Tsemppiä teille kaikille!
Kertomuksesi on hyvä esimerkki siitä, että erityisesti tyttöjen kiusaaminen on usein aika monimutkainen yhtälö. Nimittelyyn on vielä helppo puuttua, sen voi kieltää ja siitä rangaista. Mutta entä vaikkapa selän takana pahan puhuminen tai ulkopuolelle sulkeminen?
Opettajilta odotetaan ihmeitä. Ei tuollaisille varhaisteineille voi enää sanoa, että leikkikää kaikkien kanssa ja kaikkien on pakko olla kavereita. Miten itse puuttuisit tilanteeseen? Pakottaisit kaikki seisomaan koulunpihalla samassa porukassa vai?
Opettaja on varmasti ollut yhteydessä kyseisen tytön vanhempiin. Mutta entäpä jos tilanne on se, etteivät he halua nähdä totuutta tyttärensä käytöksestä? Jos opettajalla ei ole huoltajien tukea takanaan, tehtävä on liki usein mahdoton.
Lapsista osa on tulevia luonnehäiriöisiä. On olemassa ihmisiä, joita ei kiinnosta, miltä toisesta tuntuu. Usein tunteettomat psykopaatit ovat kuitenkin omalla tavallaan hyvin sosiaalisia ja saavuttavat johtajan aseman manipuloimistaidoillaan. Tällaisten ihmisten kanssa toimiminen on hyvin vaikeaa! Ääneen tätä ei saisi sanoa, mutta opettajan ammatissa kohtaa myös näitä esipsykopaatteja, joille puhuminen on turhaa.
Nimittelystä ja tönimisestä opettaja voi antaa jälki-istuntoa ja sen voi saada loppumaan. Sen sijaan hienovaraisempiin sosiaalisiin peleihin puuttuminen ei ole yksinkertaista. Miten opettaja voi edes pysyä perässä, kun välillä ollaan kavereita ja sitten taas ei ja sitten taas? Juorut ja syrjäyttämissuunnitelmat pidetään visusti opettajan kuulumattomissa. Miten opettaja voi todistaa, että pomo tekee jotain?
Kiusaaja on todella taitava. Mitä hän vielä saakaan aikaan aikaan myöhemmässä elämässä... Olen ihan varma, että opettaja tajuaa kyllä, mikä tämä tyttö on naisiaan. Ainakin, jos on yhtään ihmistuntemusta. Joskus voi käydä kyllä niinkin, että manipuloiva oppilas saa kokemattoman tai hyväuskoisen opettajan mielistelyllään puolelleen.
Mitä sinä itse opettajana tekisit? Tuhannen taalan kysymys. Kiusaaja kiistää, et ole ehkä nähnyt mitään konkreettista, vanhemmat eivät usko, että on ongelmaa, puhuminen ei auta... Opettajatkin ovat vain ihmisiä; se, ettei jotain asiaa saada kuntoon, ei välttämättä tarkoita, ettei opettaja haluaisi tilannetta korjata. Antakaa ihmeessä neuvoja ja ideoita!
Justiinsa noin. Hyvää tekstiä kerrassaan.
Henkisen (kahdenkeskisen) kiusaamisen saralla puuttuminen ulkopuolelta on äärimmäisen hankalaa. Parannus tulee ajan saatossa, sukupolvi sukupolvelta, oikean asenneilmaston vallatessa alaa.
Tämä ei tietysti lohduta niitä, jotka nyt kärvistelevät ongelmissaan. Jotain lohtua saattaa saada siitä, että nykyään julkinen häpäisy ja nöyryyttäminen on kumminkin hävinnyt kouluistamme... eteenpäin on siis menty.
Jos aikuiset ei pysty takaamaan lasten oikeutta koulun käyntiin on jäljellä vielä useita vaihtoehtoja.
Lastensuojelun tehtäväkenttään silloin, jos muu ei auta, aivan kuin teillä tuntuu tilanne olevan.
Sinulla on mahdollisuus tehdä ilmoitus asiasta, sillä kun pelissä on jo psykologi, et todella ole liian ajoissa liikkeellä.
Kiusaajakin voidaan vielä "kuntouttaa" yhteiskunta kelpoiseksi. Lapsi kärsii varmasti tilanteesta, jollei ihan nyt pikku-psykopaatti ole!
Siis on kaikkien etu, että peli vihelletään poikki .
Kissan nostaminen pöydälle vaatii aikaa myös putsata jäljet, siihen varautukaa.
Lue kasvatus-palstalta aiheesta "hiljainen kiusaaminen".
Siinä yksi äiti tilittää omia kokemuksiaan kiusatun äitinä, huh huh.
Loppujen lopuksi "kunnian kukko lauloi" ja oikeus voitti, varmasti voimia viedenkin ja kokemuksesta viisastuenkin rohkaisu asiaan on selvä.
Älä todella suostu masentumaan vaan puollusta lapsesi oikeuksia naarastiikerin tavoin, mutta laillisin keinoin.
Jälkeenpäin tapahtumat kasvattavat ja vahvistavat koko perhettä, me-henkeä ja yhteenkuuluvuutta.
Lapsesi oppivat itsestään lisää, missä heidän rajansa kulkee, samalla myös toisten rajojen kunnioitus ja tiedostaminen paranee.
Uskalla ajatella itse, luota havaintoihisi, älä jää tuleen makaamaan.
Kun oikeus on perustasi, sinä kestät. Älä pelkää, usko vain.
kiusattiin mutta se loppui kun likka kertoi minulle,opettajalle,kuraattorille,rehtorille.....
Nyt ovat seiskalla samalla luokalla kaikki ja ei jatku.
Aikuisten maailmassakin on jo aivan samoja juttuja (esim. työpaikka kiusaaminen) Vaikea puuttua, koska on jo niin hienovaraista. En osaa neuvoa muuten kuin, että koita etsiä tietoa toiminta tavoista myös aikuisten sivustoilta esim. googlettamalla työpaikka kiusaaminen. Opettajan ja vanhempien voi olla vaikea puuttua tuon ikäisten kiusaamiseen suoraan, mutta kiertotiet ym. voivat toimia.
meilläkin takana,koko luokka muuttui täysin,kun tuo tuleva luonnehäiriöinen tyttö tuli sinne neljännellä.Kuudennella sai jo manipuloitua koko luokan tanssimaan pillinsä mukaan,osa tietysti pelkäsi joutuvansa itse kiusatuksi.Opettaja ei asialle saanut mitään,vaikka myös itsekin näki niitä tilanteita.Ei siksi,että olisi ollut open lellikki,mutta vanhemmat varakkaita,korkeasti koulutettuja kylläkin.Ilmeisesti tästä syystä ei voitu mitään.Meni eri yläasteelle onneksi ja kiusaaminen loppui siihen meidän kohdalla.Ehkä jatkuu siellä jonkun toisen kohdalla.
meiän lapsi koulussa KOLMELLE eri tädille kertoi kiusaamisesta, tädit olivat kuin eivät olisi kuulleetkaan, jatkoivat juoruilujaan,
sitten kun heitettiin tyttöä kivellä, sitten opet "heräsivät",
voisiko jonkinlaisena rajana pitää, ei ole kiusausta ennenkuin kivet lentää.
Nämäpä ovat niitä opettajalle todella vaikeita tilanteita, joiden selvittelyssä tekisi joskus mieli mennä ns. lain harmaalle puolelle. Tyttäresi opettaja on selvästikin yrittänyt kyllä puuttua tilanteeseen, mutta keinot ovat olleet ilmeisesti riittämättömät -syystä, jonka taustoja ei tiedetä ja joskus esim. vaitiolovelvollisuuden takia ei saakaan tietää. Opettajan on noudatettava lisäksi aina tiettyjä sääntöjä ja valitettavasti ne säännöt joskus suojelevat myös sitä kiusaajaa.
Omassa luokassani oli muutama vuosi sitten vastaavanlainen tilanne. Aluksi yritimme selvittää asiaa puhumalla tyttöjen kesken tilanteesta. Kun siitä ei ollut mainittavaa apua ainakaan pysyvästi, siirryin jälki-ístuntoihin ja otin yhteyttä kiusaajan vanhempiin. Tässä tapauksessa vanhemmat eivät valitettavasti suostuneet näkemään lastaan kiusaajana -ei vaikka tilanteita käytiin läpi erilaisilla kokoonpanoilla ja eri näkökulmista. Ainoa myönnytys, minkä vanhemmat niiden vuosien aikana tekivät, oli kommentti:"Lapsemme on ehkä johtaja-ainesta ja muut eivät kateuksissaan sitä kestä."
Meillä myös koulupsykologi otettiin mukaan prosessiin sillä tavoin, että hän piti sekä ryhmäkeskusteluita koko luokalle sekä yksittäistuokioita itse kiusaajalle hänen tukijoukoilleen että kiusatuille. Näiden kaikkien yhteistoimien seurauksena kiusaaminen saatiin loppumaan koulussa ja lapset viettivät ns. hampaat irveessä" aikaansa yhdessä.
Koulun jälkeen tilanne säilyi kuitenkin koko ajan ennallaan, enkä nähnyt enää muuta keinoa kuin pyytää lapsia ja vanhempia käyttämään ns. joukkovoimaa eli kieltämään tytön tuleminen seuraan, jos nimittelyä, kiristystä tms. esiintyy. Ongelmana vain oli se, että kaikki eivät toimineet tällä tavoin ja kiusaaminen sai aina pohjaa jatkua. Itse sain myös kiusaajan vanhemmat "niskaani" ja he tekivät minusta jos jonkinlaista valitusta koulumme rehtorille ja koulutoimenjohtajalle syyttäen syrjimisestä ja silmätikuksi ottamisesta.
Meillä tilanne rauhottui vasta oikeastaan lasten siirryttyä yläakouluun, jolloin esitin toivomuksen luokan hajoittamisesta eri ryhmiin. Jälkeenpäin olen kuullut, että kiusaajan uudessa luokassa on muita vahvatahtoisia lapsia, jotka ovat tavallaan laittaneet tytön ojennukseen ainakin koulussa.
Tyttäresi on tosiaan ihailtavan vahva siinä mielessä, että on itse kieltäytynyt kiusaajan seurasta. Se ei kuitenkaan luonnollisesti vie itse ongelmaa pois. Suosittelen myös kääntymään rehtorin puoleen, jos koet ettei opettajan kanssa käydyistä keskusteluista ole apua. Yhteyttä voi ottaa myös terveydenhoitajaan tai kuraattoriin sekä miksei myös suoraan kiusaajan vanhempiin. Lapsesi on nyt myös viimeistä vuottaan alakoulussa ja yläkouluun siirryttäessä kannattaa pyytää ryhmän hajoittamista, jos se vain on mahdollista.
Voimia!