Olen muutaman kerran ollut poliisin kanssa tekemisissä ja minulla ei ole kuin hyvää sanottavaa ko. ammattiryhmästä.Humalassakin kun olen jotain epäkohtaa tai asiatonta kohtelua tullut sössöttämään niin on otettu asiallisesti ja ainakin jotenkin selvitetty homma.(Paitsi kerran mutta silloin olikin muuta härdelliä paljon ja se oli aikas stressaantuneen näkönen se naispoliisi sillon :) Ja kun kerran syyllistyin pahoinpitelyyn niin oli vielä paini päällä poliisin saapuessa niin eine mua ruvennu hakkaamaan eikä tullu kaasua naamaan eikä edes rautoja kun rauhotuin heti.Ne veti mut irti ja piteli maassa ja sano fiksusti ja aika sympaatisestikin (äänensävy) että ota rauhallisesti ja selvitetään tää homma.Mä sanoin ok ja noustiin ylös.Mun mielestä se oli hienoo "asiakaspalvelua" jos näin voi sanoa.Ja hommahan selvis.Niillä oli tilannesilmää.Ja rikostutkinta meni asiallisesti ja oikeudenmukaisesti niinkuin tuomiokin mielestäni.Latviassa poliisille piti maksaa iso summa siitä että oli juovuksissa asiallisesti.Onneksi en käyttäytynyt siellä asiattomasti,paikallislehti tuskin olisi kirjoittanut asiasta kun muillekin asiolle tarvii tilaa.Tää kirjotus viittaa tohon putkapahoinpitelyyn.Vastaavia tapauksia on vähäisen ja olemattoman välillä täällä kun taas ulkomailla tollanen on hankalan ja vastustelevan "asiakkaan" peruskohtelu.Tottakai pitää puuttua tuollaiseen mutta ei yksi puu metsää tee niinkuin sanotaan.On Aika turha teksti varmaan mutta tulihan kirjotettua!
kiitokset poliisille
mikkovaan.............
261526
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Noin minäkin olisin halunnut asian menevän eli: selvitetään juttu väärinkäsitysten ja molemminpuolisten "pelkotunteiden" jälkeen rauhassa. En saanut kohteluksi muuta kuin "panettelua, puhumattomuuta".
Kaikki kunnia sympaattisille, enpaattisille poliiseille. Uskon poliisiin tänä päivänä. :)
... muita lukijoita kohtaan oikolukea/esikatsella tekstit - en aina jaksa. Eli:
Noin minäkin olisin halunnut asian menevän eli: selvitetään juttu väärinkäsitysten ja molemminpuolisten "pelkotunteiden" jälkeen rauhassa. En saanut kohteluksi muuta kuin "panettelua ja puhumattomuutta".
Kaikki kunnia sympaattisille, empaattisille poliiseille. Uskon poliisiin tänä päivänä. :)
arvostusta? Tällä foorumilla ne on suht tuntemattomia käsitteitä. Samoin kuin reiluus ja muiden mielipiteiden arvostus. Tää nyt on tämmöstä pa..aa 97%:sti. Asennevammaiset poliisimielistelijät haukkuu inisijöiksi yms kun argumentointi loppuu. Täällä on viidakon lait voimassa.
JOS MULT KYSYTÄÄN NIIN KYLLÄ NE KYYLÄT VOIS SAMNTIEN MENNÄ VAIKKA RUOTTIIN NIITÄ PAMPUTTELEE EI NIITÄ TÄNNE TARVITA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Ihan turha niinkuin sairaanhoitajat ja insinöörit ja muutkin ammattiryhmät.Anarkia toimii?Yhteiskunnassa on aina järjestysongelma (ja sen järjestelyongelma).Suomessa se on iso.Jenkeissä se on valtava.Afrikassa sillä on jo toinen nimi.
Onneksi sulta ei ole kysytty mitään, joten jatka vaan matkaa ja pysy erossa asioista, jotka eivät sulle kuulu. Hus hus siitä!!!!!
Hirveän helposti poliisin virheet päätyvät lehtien otsikoihin mutta hyvästä työstä ei oikein kirjoitella.
Jos kokki tekee huonon annoksen niin ei se ole iltalehden lööppi.Jos taas kokki yltää huippukokiksi niin siitä kirjoitetaan.
Minun mieheni on poliisi ja on sympaattinen ja ihana ihminen.Usein puidaan yhdessä raskaita asioita ja se on todella raskas ja tärkeä työ.Onneksi hänellä on minut!
On uskomatonta millaisia yleistyksiä ja stereotypioita poliisi kohtaa ammatissaan.Minusta on käsitämätöntä että niinkin moni kokee että poliisin toiminta pitää laittaa jo lähtökohtaisesti suurennuslasin alle.
Poliisin työssä vaaditaan todella paljon.Reinikaiselle ei tullut sellaisia tilanteita kuin tavan poliisille tulee,eikä niitä tilanteita ole standardisoitu.Mitä hyvänsä voi sattua.
Tottakai poliisi haluaa ensin selvittää asian asiallisesti, parhaimmat lempeästi.Jos ei se onnistu niin asia pitää silti saada hoidettua.
Monesti media kertoo niin kovin yksipuolisesti asioista,eikä ota huomioon viranomaisten puolta taikka kertomusta/tosiasioita miten se asia on oikeasti mennyt.
miehellesi? Jos on oikeasti raskaita asioita, niin ne pitäis puida jossain muualla kuin kotona. Ainakin pääasiassa, tottakai niistä saattaa kotonakin tulla puhe, mutta silti oikeasti mieltä painavat raskaat asiat kuuluu työnohjaukseen tms.
Tosin työnohjausta ei taida poliisilla olla.
Ja niin, olen itsekin poliisin vaimo.
epäasiallista kohtelua poliisilta tilanteessa, missä itsekin tein virheitä eli myönnän "mokani" = ansaitsin osan rangaistuksesta.
Yritin kuitenkin selvittää virheeni asiallisesti ja oman oikeudentajuntani mukaisesti mutta epäonnistuin "kaksi yhtä vastaan" ja kärsin (kärsimme perheenä) siitä mielestäni kohtuuttomasti.
Olen kuitenkin nainen, annan anteeksi ja ajattelen, että me kaikki ihmiset myös "koulimme" toisiamme ja se on kaikkien kestettävä ... tai "leikki kesken jätettävä".
Oma MOTTONI elämässä on kuitenkin:
"nopeat syövät hitaat" = VÄÄRIN!
VAAN
"nopeat auttavat hitaita" = OIKEIN!
= sairaita, lapsia, vanhuksia autettava ... "naiset auttavat miehiä "omaavilla kyvyillään", miehet naisia "omaavilla kyvyillään".
Näin ajattelen elämästä ... ja poliisistakin.
eläimiä on autettava ja hoidettava myös! Varsinkin kaikkia koiria - ja niistäkin etenkin saksanpaimenkoiria ;))
ovat suuria: tukielinliikuntaongelmat ja mielenterveysongelmat pukkaavat eläketilastoissa kärkeen (ennen johtavia sydän- ja verisuonitauteja) ...
ja kuormittavat poliisia liikaakin ( = mieliongelma-/häiriökäyttäytyminen) JA TURHAAN: heillä on ongelmia selvitä tilanteista kentällä ilman psykologin koulutusta.
TÄHÄN TARVITSEMME KAIKKI NEUVOJA JA APUA:
Yhteiskunnan rakenteisiin on puututtava ja sitä voimme tehdä ainoastaan politiikalla.
Olen eri mieltä kanssasi.Minun mieheni käy nämä asiat läpi niiden ihmisten kanssa kenet kokee tarpeellisiksi.Esimiehenkin kanssa mieheni on joskus jutellut.
En ole lähtenyt terapeutiksi,mutta jos sellainen olen niin WAU olen tosi ylpeä itsestäni ja iloinen siitä että mieheni on sellaiseksi ottanut!
Minä tuen miestäni ja hän minua ihan kaikessa mitä tulee elämässä vastaan.AINA.
Siksipäs rakastankin häntä :)
poliisilla on "virkasalaisuus = vaitiolovelvollisuus = LAKI" kannettavanaan eli HÄN EI SAA PUHUA TYÖASIOISTA LÄHIMMÄISTEN KANSSA.
Hän voi puhua omista asioistaan ja elämän tunteistaan vaimonsa kanssa ... mutta ei "kentän tapahtumista" = jos hän näin tekee, niin hän tekee virheen.
puidaan joko kentällä toisten poliisien kanssa ... tai työpsykologin kanssa.
EI KOSKAAN "VAIMOJEN". Tämän tietävät kaikki poliisit ja turvautuvat näin ollen työpsykologiin.
Kunhan ei tuo esiin yksilöityjä osoite nimi henkilö tms. tietoja (mitä minä niillä tekisinkään).Työasioista saa puhua melko vapaasti.Voi olla eri asia jossain huumeyksikössä tms.
Niitä voidaan puida tasan kenen kanssa haluaa.Itse puin juurikn vaimoni kanssa näitä asioita.Hän on läheisin ja ymmärtäväisin ihminen mitä minulla on.Ja toivottavasti koskaan tulee olemaankaan.
puhua - olet oikeassa: kuten täällä suomi24:ssakin saa kirjoittaa tapahtumista, kunhan ei sano nimiä tai esim. tapahtumapaikkaa ym.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että poliisimiehelle/-naiselle on todella antoisaa, että kotona on ihminen jakamassa elämää, joka ymmärtää ammattia. Tämä pätee kaikkiin ammatteihin esim. näyttelijät ymmärtävät näyttelijöitä ... mutta omaavat myös samalla samat heikkoudet/vahvuudet.
Jos olet psykologinen, kuunteleva vaimo, joka omaa "vahvuuden" erilaisine vahvuuksineen kohdaten miehesi heikkoudet/vahvuudet, niin "toimintavalmis" poliisi on sinulle oiva/ihantellinen mies ;)
Jos suunnittelet lapsia, niin ota huomioon nämä omat vahvuudet/heikkoudet ja poliisimiehesi vahvuudet/heikkoudet ;)
ongelmiaan läheisten ja toistensa kanssa (varsinkin nainen/miehensä ... mies/naisensa kanssa = oikein)
mutta ... jos on lapsia, niin pitää yrittää muistaa, että kaikki, mitä puidaan partnerin kanssa "ovat asia/aika/energia" pois lapsilta ja partnerilta "muista hommista".
Siksi pitäisi pystyä tukeutumaan ammattiapuun ... varsinkin, jos työnantaja sen myöntää ja antaa = silloin et kuormita työlläsi parneriasi vaan pidät sen siellä, minne ongelmat kuuluuvat = TYÖN SISÄLLÄ.
Näin nautit parielämästäsi ja lapsistasi ja pidät työn huolet ja "työpsykologin" tarjoamat palvelut erilleen".
Poliisin täytyy saada psykologipalvelut työnantajalta ja uskon, että näin onkin, kunhan poliisit osaavat käyttää niitä vapaaehtoisesti ja arvostaen "työ"oikeuksinaan oikein.
MIELENASIAT kuuluvat kaikille ihmisille - myös poliisille. He tarvitsevat mielenterveysapua työssään, jotta jaksavat. Muut ammattiryhmät esim. sairaanhoitajat tarvitsevat mielenterveysapua (ja palkkaa lisää!), jotta jaksavat. Elämme stressiyhteiskunnassa, jonka "tyyppistä" ei ole aikaisemmin ihmiskunnassa ollut.
Yrittäkäämme sopeutua tähän yhteiskuntaan nykyihmisinä. Yrittäkäämme luoda uutta "maailmaa" tukien tulevia sukupolvia. Emme tiedä, koska tämä kaunis, Luojan luoma maapallo meidän ympäriltämme hajoaa? Tehkäämme voitavamme sen eteen ja iloitkaamme jokaisesta työntäyteisestä päivästä, jossa on:
* kasvun siunaus,
* toiminnan kunnia,
* aikaansaannoksen loisto
... meillä jokaisella ihmsellä - myös poliisilla. :)
= vihaan virheitä tärkeissä lauseissa.
Kuka on se, jollei oma puoliso, jolle voi purkaa mieltään ja keskustella asioista?
Tietenkin salassapitosäännökset hieman rajoittavat sitä, mistä työasioista kotona voi keskustella.
No onneksi et ole minun muija! Sekö ei ole yhdessäoloa puolison kanssa, jos keskustelee elämän asioista tämän kanssa.
Tottakai siinä tapauksessa, jossa se puolison kanssa keskusteleminen ei riitä, on tukeuduttava muihin järjestelmiin.
Puolison kanssa asioiden jatkuva "purkaminen" kuitenkin voi ennalta ehkäistä sitä loppuunpalamista.
Jospa itse kaivaisit sen lain esiin ja opettelisit sen. Työasioistako ei saa puhua kotona? Sehän on paskapuhetta.
Poliisiiko ei saa esim. kertoa puolisolleen, että työvuoron aikana oli kolari, jossa kuoli kokonainen perhe? Puoliso kuitenkin lukee sen seuraavan päivän saomalehdestä ja ihmettelee asiaa ihan kuvien kanssa.
Olet pahemman kerran hakoteillä. Mikään ei estä poliisia keskustelemasta tapahtumasta puolisonsa kanssa. Nimiä ei ole tietenkään syytä kertoa, ellei kyseessä ole omat sukulaiset.
Useimmat asiat tulevat julkisuuden piiriin jossakin vaiheessa (esim rikosasiat syytteen nostamisen yhteydessä)ja silloin voi asioista keskustella suhteellisen vapaasti. Joitain rajoituksia tietenkin on.
Kerrassaan mahtavaa luettavaa. Kerrankin kokonainen viestiketju ilman epäasiallista kirjoitusta.
kirjoitukseni ja yritä löytää se pointti sieltä.
Aiheena oli terapeuttina oleminen, ei asioista puhuminen kotona.
Aita ja aidan seiväs on hieman eri juttu. Jos ymmärrät.
Vastasin kyseiseen viestiisi, joka oli alusta loppuun väärää tietoa. En ottanut kantaa mihinkään terapeuttina toimimiseen, enkä toisten kommentteihin.
Joten sulla raukalla on aidat ja aidan sepäät enemmän kuin sekaisin. Jos oikein yrität keskittyä, niin ehkäpä pystyt erottamaan asiat toisistaan ja kommentoimaan jotenkin järkevästi.
vääntävät kättä kaksi, joista vain toinen taitaa olla alkuperäinen kirjoittaja - toinen muuten vaan "hiiltynyt". Kiva seurata.