Koiran elämä on parhaimmillaankin omistajan mielestä aina liian lyhyt. Liian pian tuntuu koittavan se päivä, jolloin monivuotisesta ystävästä on pakko luopua. Se nukahtaa viimeiseen uneen kotona omiensa lähellä tai eläinlääkäri antaa sille pakottavista syistä kuolettavan ruiskeen.
Koiranomistajan viimeisenä tehtävänä kuolleelle lemmikilleen on hankkia sille lopullinen leposija. Maalla asuvalle se ei tavallisesti tuotakaan ihmeempiä vaikeuksia, mutta kaupunkilaisen saattaa olla vaikea löytää hautapaikkaa koiralleen. Kuolleet eläimethän pitäisi toimittaa kaatopaikalle, mutta siihen eivät monetkaan koiranomistajat mielellään suostu - se ei ole heidän mielestään oikein pitkäaikaiselle kumppanille.
Varsin monella paikkakunnalla kunta on varannut maa-alueen pieneläinten hautausmaaksi, ja tietyt järjestöt huolehtivat sen hoidosta pientä korvausta vastaan. Äskettäin maassamme on aloitettu myön pieneläinten tuhkaus. Kuolleet lemmikkieläimet voidaan toimittaa Tampereen pieneläinkrematorioon joko suoraan tai eläinlääkärin välityksellä.
Usein kuulee koiranomistajan valittavan, ettei hän voi viedä parantumattomasti sairasta koiraansa lopetettavaksi, koska se on äärettömän surullista ja järkyttävää. Mutta tavallinen terve ihminen pystyy kyllä hallitsemaan tunteensa riittävästi, jos hän rakastaa koiraansa. Koira on antanut alttiisti isännälleen koko elämänsä - pettäisikö hän nyt sen luottamuksen ja tuvautuvan rakkauden muutamalta tuskalliselta hetkeltä välttyäkseen? Juuri tällä viimeisellä matkalla oman isännän rauhoittava, turvallinen läheisyys outoon paikkaan mentäessä on koiralle tärkeää. Se nukahtaa hänen syliinsä vain viimeiseen syvään uneen, ja se on jäähyväisten hetki. Lopullisen varmistavan kuolinruiskeen aikana isäntää ei enään tarvita. Mutta tämä viimeinen ystävyyden osoitus, mukanaolo, on teko, jonka koiraansa rakastava pystyy tekemään - ellei hän pidä omia tunteitaan koiraansa koko elämää tärkeämpinä.
Koiranomistajan viimeisenä tehtävänä kuolleelle lemmikilleen on hankkia sille lopullinen leposija. Maalla asuvalle se ei tavallisesti tuotakaan ihmeempiä vaikeuksia, mutta kaupunkilaisen saattaa olla vaikea löytää hautapaikkaa koiralleen. Kuolleet eläimethän pitäisi toimittaa kaatopaikalle, mutta siihen eivät monetkaan koiranomistajat mielellään suostu - se ei ole heidän mielestään oikein pitkäaikaiselle kumppanille.
Varsin monella paikkakunnalla kunta on varannut maa-alueen pieneläinten hautausmaaksi, ja tietyt järjestöt huolehtivat sen hoidosta pientä korvausta vastaan. Äskettäin maassamme on aloitettu myön pieneläinten tuhkaus. Kuolleet lemmikkieläimet voidaan toimittaa Tampereen pieneläinkrematorioon joko suoraan tai eläinlääkärin välityksellä.
Usein kuulee koiranomistajan valittavan, ettei hän voi viedä parantumattomasti sairasta koiraansa lopetettavaksi, koska se on äärettömän surullista ja järkyttävää. Mutta tavallinen terve ihminen pystyy kyllä hallitsemaan tunteensa riittävästi, jos hän rakastaa koiraansa. Koira on antanut alttiisti isännälleen koko elämänsä - pettäisikö hän nyt sen luottamuksen ja tuvautuvan rakkauden muutamalta tuskalliselta hetkeltä välttyäkseen? Juuri tällä viimeisellä matkalla oman isännän rauhoittava, turvallinen läheisyys outoon paikkaan mentäessä on koiralle tärkeää. Se nukahtaa hänen syliinsä vain viimeiseen syvään uneen, ja se on jäähyväisten hetki. Lopullisen varmistavan kuolinruiskeen aikana isäntää ei enään tarvita. Mutta tämä viimeinen ystävyyden osoitus, mukanaolo, on teko, jonka koiraansa rakastava pystyy tekemään - ellei hän pidä omia tunteitaan koiraansa koko elämää tärkeämpinä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
olikin sitten kova pala kun koiravanhus tuhahti pari viimeistä hengenvetoa sylissäni. Sen katse oli kuin hyvästit kun katsoimme toisiamme silmiin sen vaipusessa ikuiseen uneen.
Vaikka siitä on nyt kolme vuotta niin pala on edelleen kurkussa tätä kirjoittaessani... sleep well my dearfriend!