parisuhde

elämä voi olla lapsettomuuden kanssa painiessa, meillä yritysta kutakuinkin saman verran takana, ensimmäinen ivf- hoito alkaa marraskuussa. Rankkaa on meilläkin ollut, varsinkin silloin kun varmuutta ei ollut mistä se vika löytyy, talon rakennus velat yms. Oli todella raskasta mutta totisesti siitä puhuttiin ja siitä selvittiin,Olo molemmilla varma tulevaisuudesta ja varmasti on meidän suhteemme vahvempi kuin koskaan ikinä. pidettiin itsekin välillä ns, jäähdyttely taukoja, ettei suurinpiirtein ajateltukaan koko lapsettomuutta vaan elettiin arkea niin kuin ennenkin, sitten se taas välillä nosti päätään ja siitä oli helpompi puhua ja suunnitella taas eteenpäin. Toivottavasti nyt parisuhde teillä ei mene poikki tämän takia, kahden kauppahan tämäkin on, joten tukekaa toisianne :) Voimia ja jaksamisia

minun mielestäni suhde voi kestää sinnittelemällä jos sen HALUAA kestävän. Meillä on menty hoitoihin asti mutta ei vielä ifv:iin. Ja erosta on puhuttu, raskasta on ollut. Tuntunut, että nuo hoidot on vielä raskaampia henkisesti, siis toipua niistä epäonnistumisista, kun kuitenkin lääkkeillä ja lääkäreilläkin sormensa pelissä ja siitä huolimattakaan ei onnistu. Mutta itsellä tässä erouhan keskellä on siitäkin huolimatta sellainen tunne, että ei olla vielä yritetty ihan kaikkea, ja niin kauan tapahtuu ihmeitä, kun vain yrittää. Meillä on tosiaan se tilanne, ettei ilman hoitoja voi onnistua. Siitä olen kiitollinen että tiedän mitkä ovat mahdollisuutemme. Ja kyllä, melkein on jo erottu, mutta se pienen pieni tunne, että ehkä jos kokeillaan loppuun asti niin voiko unelmat toteutua. Mutta raskasta on.. ei voi muuta sanoa. Voimia sinulle ja miehellesi, ja kehoitan kyllä katsomaan niitä hoitoja, voihan olla että teillä ongelma on aivan pikkiriikkisen pieni joka korjaantuu ihan helpoilla toimenpiteillä, ja ajatteles jos sen takia olisitte eronneet,, voisi harmittaa.. Tai sitten matkasta tulee pitkä ja kivinen ja kuoppainen ja äärimmäisen raskas... mutta ehkä se on sen arvoista. Ehkä kannattaa katsoa aina hieman pitemmälle.. Eli minun neuvoni, älkää heittäkö kohtalaistakaan parisuhdetta pois pelkän lapsettomuuden takia..katsokaa edes hieman pidemmälle. Ainakin aluksi hoitojenkin aloittaminen antaa uudenlaista toivoa ja hehkua suhteeseen... ja toivottavasti sen ei tarvitse mennä kovin pidemmälle. Hatun nosto heille, jotka ovat hoidoista huolimatta sinnikkäitä, tämä raskas taakka hartioillani, ihailen teitä, ja toivon jaksavani ajattelemalla, että asiat voisivat olla huonomminkin.....