tilanne. olen seurustellut nykyisen mieheni kanssa 3-vuotta. hän on kohdellut minua tässä muutaman kuukauden kuin ilmaa. hän sanoo rakastavansa minua ja ei halua erota. mutta minua sattuu ihan hirveesti tässä suhteessa. hän asettaa omat menonsa aina edelle ja tuntuu kuin hän välillä keksiikin niitä vain siksi että hänen ei tarvitsisi nähdä minua. hän on se joka määrää tahdin ja milloin näemme. (emme asu yhdessä) ja kun olemme yhdessä hän ei oikein puhu minulle ja on väsynyt, mutta kas kummaa jos joku tulee käymään niin hän piristyy. ja vieraille naisille hän juttelee naama hymyssä pirteästi. (toisin kuin minulle) tai jos laitan hänelle tekstiviestin niin hän ei vastaa välttämättä, vetoaa taas omiin kiireisiinsä, mutta jos joku muu hänelle tekstaa kyllä sitten vastataan ajan kanssa.
alku vuodesta jätin hänet tämän takia koska en enää jaksanut. hän oli aivan rikki silloin. hän itki ja sanoi muuttuvansa. hän ymmärsi vasta silloin millainen hän oli ollut minua kohtaan. noin 2-kk eron jälkeen palasimme yhteen koska minäkin kuitenkin häntä rakastan kovasti. meillä meni se alkukevät ja kevät hienosti. mutta taas sama juttu. hän on muuttunut takaisin samanlaiseksi välinpitämättömäksi. olen sanonut hänelle siitä mutta tuntuu kuin häntä ei vaan kiinnostaisi.
hän sanoo rakastavansa minua ja että haluaa olla kanssani. sitä minäkin haluaisin mutta kaikki tämä vaan rassaa. onko teillä samankaltaisia kokemuksia ollut parisuhteessanne?? oletteko selvinneet niistä?? kokemuksia? kiitos jo etukäteen kaikista asiallisista vastauksista! :-)
mulla on
8
1066
Vastaukset
- ole hyvä olla
niin ei se paremmaksi muutu.
- onpa harmillista
ikävä tilanne. Oletko kysynyt mieheltä, että onko hän itse huomannut muutosta takaisin huonompaan omassa käytöksessään?
Itse antaisin miehen maistaa omaa lääkettään.
ÄLÄ laita miehelle viestejä, ÄLÄ soita, ÄLÄ mene käymään oma-aloitteisesti. Sitten kun hän ottaa yhteyttä, käyttäydy viileästi, täsmälleen niin kuin mies tekee sinulle.
Tuo on vaikea tehdä, jos rakastaa, tiedän sen, mutta et saa muutenkaan miestä ymmärtämään miltä SINUSTA tuntuu. Ota sinä ohjat käsiin ja määrää tahti!
Varaudu kuitenkin jo mahdolliseen eroon. Jos mies ei välitä sinusta, eihän panosta suhteeseennekaan. Ja siltä tuo tekstisi mukaan näyttää, vaikka mies muuta väittääkin.- T...
Toi edellinen viesti on mun mielestä aika hyvä neuvo sun tilanteeseen, jos kerran asiasta puhuminen ei auta. Kokeilisin itse jos oisin sun kengissä...
- Sama tie kuljettuna
Tiedät kyllä itsekin jo, mihin tuossa ollaan menossa. Älä tuudittaudu siihen harhaluuloon, että mies muuttaa tapansa. Et voi muuta kuin muuttua itse. Joko siedät moista - minä en sietänyt - tai lopetat kokonaan ja etsit ihmisen, joka oikeasti pitää sinua tärkeänä.
Tai sitten sinun on kokeiltava eroa muutaman kerran, ennen kuin uskot. Minä kokeilin 7 kertaa lähtemistä ja paluuta ennen kuin uskoin, että se oli siinä eikä muuksi muutu. Sitten lopetin suhteen kokonaan. Niin että muitakin paksupäisiä on. :))
Kuuntele itseäsi ja arvosta itseäsi!- voi muuttua?
Ihmettelen tätä kovasti. Ei ihminen mihinkään muutu. Kaikki karvat se vie mukanaan uuteen suhteeseen. Tapojaan kyllä voi muuttaa, mutta ei muuta. Vain jumala voi muuttaa ihmistä. Jumala voi hajoittaa ihmisen pieniksi muruiksi ja kasata sen uudelleen.
on kyllä hankala tilanne. vaikea sanoa...voi olla että miehellä on niitä kausia, jolloin ei "jaksa" olla koko ajan niin hyvä poikakaveri.
Mutta sitten taas olen yhden exän kanssa kokenut melkein saman, kyse oli vaan miehen ryyppäämisestä, niin kun jätin ja sanoin että nyt riittää, niin mies oli myös ihan p*akana ja sanoin myös muuttuvansa. Pari kuukautta sen jälkeen kun oli ottanut miehen takaisin(ja oli ihanat 2kk),koko rumba alkoi alusta. Kolmanen kerran jälkeen ymmärsin että mies oli tehnyt valintansa mihin tärkeysjärjestykseen asiat laittaa elämässä.
Mutta tosiaan keskustele asiasta,jos vain pystyy, ja harkitse tarkkaan onko mies kaiken sen arvoinen. Ja pääasiassa oletko SINÄ moisen käytöksen arvoinen.
Mutta itselläni on myös hetkiä jolloin haluaa olla,eikä välittää mistään.
jaksamisia sinulle :)- ollut minullakin
Elin yhteensä viitisen vuotta alkoholistin kanssa. Ei rappiolla olevan alkoholistin vaan töissä käyvän "suurkuluttajan" kanssa. Siihen viiteen vuoteen mahtui lukuisia "eroja", paljon iloa mutta vielä enemmän surua. Hän oli hyvin piikittelevä kännissä ja osasi olla hyvin ilkeä. Tämän viiden vuoden aikana mies musersi itsetuntoni, masennuin ja menetin elämäniloni. Sairastuin myös fyysisesti ja laihduin niin, että painoin enää noin 40 kg. Minulla oli jatkuva ahdistus päällä - tunne joka on todella kamala. Sen tietää ihmiset, jotka sen ovat joutuneet kokemaan.
Suhde oli hyvin pitkälle samankaltainen kuin sinun. Kaikki muu oli tärkeämpää kuin minä - kaverit, alkoholi, työ, harrastuket... Siihen kuului runsaan alkoholin lisäksi myös jatkuvaa pettämistä. En tietenkään saanut häntä kiinni itse aktissa, mutta tiesin mitä oli meneillään. Kaikki öiset tekstiviestit, puhelut, puhelimen "piilottaminen" etten vain vahingossa näkisi kuka soittaa. Kun hän oli matkoillaan "akku loppui" sopivasti.
Pahinta meidän suhteessamme oli miten hän syyllisti minua kaikesta mitä hän itse teki. Kun otin puheeksi esim. nämä puhelinsoitot tai tekstarit, niin hän alkoi saman tien puolustautumaan hyökkäämällä minuun: "sinähän olet ollut huoraamassa", "minä en IKINÄ tekisi sellaista, sinähän valehtelet" "sinähän olet vainoharhainen ja mielisairas - kuuluisit lukitulle osastolle" jne.
Lähdin suhteesta niin monta kertaa etten enää edes muista kuinka monta. Joka kerta hän itki vuolaasti ja lupasi muuttua. Rukoili minua tulemaan takaisin. Kertoi rakastavansa - olin hänen elämänsä nainen. Ja tietenkin se pakollinen - hän lopettaa juomisen. Pari viikkoa se lupaus yleensä kesti ja sitten oltiin taas siinä samassa tilanteessa. Ja lopultahan hän jäi rysän päältä kiinni. Lopullisen eromme jälkeen sain sitten kuulla totuuden meidän yhteisiltä tutuiltamme. Olin ollut oikeassa koko ajan hänen naissuhteistaan. Ja taisi olla vielä enemmän kuin mitä osasin epäillä.
Minä huomasin eron jälkeen, että suhteemme perustui enemmän riippuvuuteen kuin rakkauteen. Alussa se tietenkin oli ihastumista ja ehkä jopa aitoa rakkautta, mutta aika ja ongelmat muutti sen joksikin muuksi. Siihen liittyi varmaan myös pelko aloittaa taas nollasta. Suhteessa en tuota nähnyt, vaan luulin että oikeasti oli kyse rakkaudesta. Pidin kynsin hampain kiinni, vaikka sisimmässäni tiesin ettei hän ikinä muutu.
Huomasin myös suhteen aikana että olin koko ajan varuillani. Pelkäsin jatkuvasti koska se muutos takaisin vanhaan taas tulee, enkä varmaan ollut oma iloinen itseni vaan tavallaan kyttäilin häntä ja tutkailin häntä jatkuvasti. Tietenkin hän tunsi tämän ja se hermostutti hänet ja taas oltiin siinä vanhassa. Eli elettiin niinsanotusti oravanpyörässä.
Älä jää siihen teidän oravanpyörään elämään. Istukaa alas ja tehkää päätöksiä. Jollain tavoin teidän pitää neutralisoida suhteenne ja päästää niistä jännitteistä eroon, mitkä on teidän välillänne tällä hetkellä. Tämä tilanne tulee tappamaan teidät molemmat henkisesti.
Pitäkää tauko suhteessanne, ja käyttäkää sitä aikaa itseenne. Jonkun ajan päästä tulette huomaamaan joko sen, että teillä on ihan hirveän ikävä toista, tai sitten että on tosi mukavaa olla yksin. Välttämättä molemmat eivät tunne samoin, mutta sille ei voi mitään.
Tsemppiä!- avioero
Sama tilanne takana, minä tosin olin se välinpitämättömänpi osapuoli... tuloksena oli avioero. Hän ei ollut minua varten, enkä sitä osannut enkä lopulta edes halunnut huomioida häntä. Tarkempaa selonteko jääköön. Tein kuitenkin asioita ja yritin pysyä onnellisena, se oli välillä mahdotonta, kun näin kuinka toinen osapuoli kärsi. Huomioin naisen vain suurissa suunnitelmissani ja opettelin kuitenkin elämään hänen kanssaan, tulin toimeen, mutta hän ei, tein asioita joista tykkäsin (en pettänyt). Mieti osaatko olla onnellinen edes yksin, jos et, niin vaikeampaa se on parisuhteessa kun kaikki ei mene niin hyvin.
Kun et ole riippuvainen toisesta, ja osaat myös nauttia omalta taholtasi ja antaa hänen nauttia elämästä... huomaat oletko onnellisempi kyseisessä parisuhteessa vai et. Itsellä tilanne olikin aika fifty fifty, eli vaikea päätös. Terveys, etenkin fyysinen on nyt huomattavasti paremmalla tasolla, löydät kyllä omat juttusi ilman häntäkin, jos et pelkää itsenäistyä. Epärehellisyys, kaksnaamaisuus ja pinnallisuus kuitenkin saivat suhteen loppumaan ja arvostukseni toista kohtaan täysin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 19111579
- 585489
Taas ryssittiin oikein kunnolla
r….ä hyökkäsi Viroon sikaili taas ajattelematta yhtään mitään https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011347289.html462777- 402405
Vanha Suola janottaa Iivarilla
Vanha suola janottaa Siikalatvan kunnanjohtaja Pekka Iivaria. Mies kiertää Kemijärven kyläjuhlia ja kulttuuritapahtumia131871Valtimon Haapajärvellä paatti mäni nurin
Ikävä onnettomuus Haapajärvellä. Vene hörpppi vettä matkalla saaren. Veneessä ol 5 henkilöä, kolme uiskenteli rantaan,441845Otavassa tapahtuu!
Rakennuspalo, yläkerta tulessa. Henkirikosta epäillään. Tiettyä henkilöautoa etsitään, minkä mahdollinen epäilty ottanut291714Ikävä sinua
Onkohan sulla ollut sama tunne kuin mulla viimeisten parin päivän aikana, eilen varsinkin. Ollaan oltu ihan lähellä ja k121636Tiedän kuka sinä noista olet
Lucky for you, olen rakastunut sinuun joten en reagoi negatiivisesti. Voit kertoa kavereillesi että kyl vaan, rakkautta421488Tulemmeko hyvin
Toimeen ja juttuun keskenämme? Luulen, että sopisit hyvin siihen ☀️ympäristöön, paljon kaikkea erilaista.♥️mietin tätä s61486