Kertokaa, mitä mieltä! Mie olen 46v. nainen ja ihastukseni 32v mies. Voisiko ihan oikeasti olla? Tykätään kovasti, mutta kantaisko oikeasti elämässä, vai on ikäero se suurin este. Minua se ei haittaa...
14v. ikäero
julia
201646
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Voi ihan oikeasti onnistua! Itse olen 45v nainen ja miesystäväni 33v. Oltu yhdessä 8kk ja hyvin menee. Tärkeämpää sielujen sympatia kuin numerot!
ikäeron pitäisi olla toisin päin.
Jos nainen on vanhempi, homma toimii aluksi jonkin aikaa, ehkä parhaimmillaan 1-2 vuottakin. Sitten mies alkaa vilkuilla nuorempia ja pettämiset alkaa.
Tuttavapiiristäni löytyy esimerkkejä useita, valitettavasti.
toimiikin, sehän on henkilöistä kiinni ja aiemmista kokemuksista äiti/poika suhteesta. Etsitäänkö äitiä vai rakastajaa vaiko peräti vaimoa?
haittaa..päin vastoin saattaa jopa olla parempi niin..eikä se sun mieheskään mikään poikanen enään ole =)
Moni keski-ikäinen luulee olevansa paras mahdollinen puoliso nuoremmalle, oli siten kyse miehestä tai naisesta. Siis puhun nyt vakiintuvasta suhteesta, en heilastelusta joka ei johda kovin pitkälle tulevaisuuteen.
Kun kyseessä on iäkäs nainen ja nuori mies, on aihetta kysyä millä oikeudella veisit nuorelta mieheltä mahdollisuudet perustaa oma perhe ja saada omia lapsia? Sinusta ei ole synnyttäjäksi enää. Jos se jotenkin onnistuisi, se raskaus meinaan, olisit valmiiksi mummo lapselle.
Kun kyseessä on iäkäs mies ja nuori nainen, on taas pakko kysyä millä oikeudella mies kuvittelee voivansa sitoa naisen itseensä vielä myöhemminkin kun mies on ryppyinen ja vanha mutta nainen toteaakin voivansa iskeä vielä itseään 10 vuotta nuoremman? Ja jos he ovat saanet lapsia, ovat lapset saaneet isän sijaan vaarin!
Kyseessä on minun mielipiteeni eikä sen arvostelu ole tämän viestiketjun aiheena joten vastatkaa vaan aloittajalle, sillä minua ei kiinnosta teidän muiden mahdolliset eriävät mielipiteet minun mielipiteistäni sillä omaa katsantokantaani en tule muuttamaan.
olen samaa ikäluokaa kun sinä.En neuvo mutta kannattaisiko harkita asiaa voi olla että suhteenne onnistuu ja kestää arjen koettelemukset , ensi huuman jälkeenkin.Tämä elämä ei vaan ole niin yksin kertaista .Muista ajatella myös itseäsi jos vaikka suhteenne ei vaikka kestäkään (en toivo tietysti sitä) mutta onnea sinulle, päätöksen loppu pelissä teet itse.
...huomenna lissää.
Et kerro, misssä ja mistä olet ystäväsi löytänyt ja onko ihastuksesi kenties Chat:stä vai kenties täältä keskustelupalstalta.
Onnea Sinulle jos olet kumppanisi tavannut live-elämässä. Live-elämä ja livetapaaminen tarjoaa onnistumiselle hiukan paremmat onnistumisen mahdollisuudet.
Itse tapasin joskus täältä palstalta 16 vuotta nuoremman miehen, mutta kuinkas kävikään. Mukavaa oli täällä jutella jne, mutta mutta, niin se vaan tyrehtyi ikäeroon. Ei ollut sitten kuitenkaan niitä samoja arvoja ylläpidettäväksi. Tapaamiset harveni jne. En siis halunnut olla kävelevä "seksiopas"
Jossain vaiheessa se järki tulee meille aikuisillekkin naisille ns käteen: -Miksi siis opettaa nuorempaa miestä "omille opituille, jopa hyvillekkin tavoille" vaikka hyviä rakastajia varmaan uhoavat olevansakkin.
*ei haitannut minuakaan aluksi*
ei yhtään paha.te tiedätte mitä teette jos
kerran rakastatte toisianne. Ikäero ei paha.
Meillä on ikäeroo 50 vuotta. Haittaakohanse? Pliiz vastatkaa tähä viestii!
Kun tunnetasolla liikutaan niin ei kai sillä ole väliä mitä muut ajattelee.Jos synkkaa hyvin yhteen ja yhteisiä asioita löytyy niin mikäs siinä.Meillä on vain yksi elämä täällä tallattavana, miksei sitä voisi elää niinkuin tuntee ja onko se loppujen lopuksi niin kauhia asia jos mies on nuorempi,onhan näitä vanhempia miehiä joilla on nuori nainen,esim.edesmennyt Pavarotti.
Tapasin vuosi sitten ravintolassa miehen,hän sanoi että iällä ei ole merkitystä,hän olisi ollut mua 9 vuotta nuorempi.Elän ja asun liitossa jossa mieheni on mua nuorempi(vain reilu vuoden),mutta kyllä se näin on että henkilökemiaa jos löytyy niin antaisin mennä,enkä miettisi muiden mielipiteitä.Rakkaus ja rakastaminen on niin ihana asia että sitä kannattaa tuhlata.
Kyllä teidän ikäero on liian suuri. Ei se ehkä juuri vielä näy, mutta kohta. Erotkaa ystävinä vielä, kun se on mahdollista. Kokemusta on.
Lapsikysymyksestähän joku jo edellä mainitsi.
Meillä aikanaan mieheni sanoi, ettei halua lapsia - itselläni oli tavatessamme teini-ikäinen poika (mieheni on poikaani kymmenen vuotta vanhempi).
Yli kymmenen vuotta on kulunut, eikä miehelläni ole vieläkään vauvakuumetta, mutta minulla on kaksi lastenlasta ;)
Rakkaudelle kannattaa antaa mahdollisuus - lykkyä tykö ;D
Vaikka olisitte samanikäisiä suhde ei välttämättä kestäisi loppuelämää, joten on ihan turha pohtia tulevaisuutta niin pitkälle.
Tietysti se kannattaa tiedostaa, ettet välttämättä ole enää hänelle lapsia tekemässä, jos hän niitä joskus haluaa.
Olin 29v kun tapasin naiseni joka silloin oli 45v. Ollaan oltu nyt 6 vuotta yhdessä josta 3v naimisissa. Alkuun elättelin toiveita yhteisestä lapsesta, mutta lääkärissä käytyämme totesimme sen mahdottomaksi. Se oli kova paikka ja vaivaa nykyään mieltäni lähes päivittäin.Vaimolla on kaksi lasta, Aikuinen poika ja teini ikäinen tyttö. Välillä ajatus-ja arvomaailmat törmäävät kovastikkin yhteen.
Näistä on seurannut rajujakin riitoja ja lähes erokin. Yhä useammin ja voimakkaammin olen alkanut nykyään miettimään millaista olisi perustaa oikea perhe. Saada omia lapsia ja kumppani olisi suunnilleen samanikäinen.Olen nyt 35v. mies ja tuntuu että aika lipuu ohi.En haluaisi saada lapsia uuden kumppanin kanssa enään paljoa yli nelikymppisenä. Se että onnistuuko suhde on kiinni molempien halusta saada se onnistumaan ja että on tehnyt itselleen täysin selväksi mitä tulevaisuudelta haluaa, ettei tarvi alkaa myöhemmin katumaan ja haluamaan jotain menetettyä.
Pitää pystyä kestämään ulkopuoliset paineet ikäerosta joita tulee jossain vaiheessa kuitenkin.
Luin viestisi, ja siinä oli niitä asioita joita olen itsekin miettinyt. vaikka meidän suhde ei ole siinä vaiheessa vielä, mutta silti. On totta, että on paljon asioita joista pitäisi selvitä kun ikäero on iso ja vieläpä näin "väärinpäin". perhettä en pystyisi antamaan. lapsia voisin vielä tehdä, mutta mikä takaa, että onnistuu, ja olisin lapselle melkein mummo. Tietysti aina ei lapsenteko onnistu nuoriltakakaan, voi olla kaikenlaista. mies on elänyt 8 vuotta avoliitossa ikäisensä naisen kanssa, lapsia ei, en ole uskaltanut kysyä miksi... en tiedä missä mennään... olenko lohduke vaikeassa elämän tilanteessa... itselläni ehkä samoin. olen eronnut alkuvuodesta... ehkä pidämme seuraa toisillemme aikamme.. Olen sitä mieltä, että asiat järjestyvät kuin niiden täytyy, aikanaan. Koeta sinä päättää elämäsi suunta, mitä haluat, ettei elämä kulje ohi, vaikeita asioita.. Itselläni on kaksi aikuista lasta, olen heistä tosi onnellinen, olen heidät ehdottomasti halunnut vaikka teinkin heidät kakskymppisenä. Alä anna ajan kulua liikaa, sillä lapset kuuluu tehdä silloin kun vielä jaksaa touhutakin niiden kanssa.
Ainakin Suomi24:n treffipalstalla monet naiset suorastaan etsivät nuorta miestä ("Olen 40-v. nainen... etsin 32-40-v. miestä...")
Tuntuu että ikäero juuri siihen suuntaan on nykyään melkeinpä normi.
niin meilläkin ikäeroa on 14 vuotta. Mä oon nyt 37 vuotta ja aviomieheni on 23 vuotta. Ei meitä ikäero haittaa.
Eihän se rakkaus ikää katso.
Ei ulkonäköä,vaan tärkein on ihmisen sisin.
Miten sinulla ja hänellä natsaa.
Itse olen aina(nuoruudesta)lähtien ihastunut/seurustellut itseäni vanhempien/ korkeintaan muutaman vuoden nuorempien miesten kanssa.
En tiedä miksi minua kiehtoo itseäni vanhemmat miehet.
Tietysti meillä jokaisella on omat mielitiettymme.
Kuitenkaan en koskaan voisi kuvitella seurustelevani noin nuoren miehen kanssa.
Tsemppiä sulle kuitenkin:)
... kun sanoit tuon, veikkaan sinun viimeistään huomenna rakastuvan 19-vuotiaaseen. Tuu sitten kertomaan, millaista se on!
Nyt et kiusaa,mulla on muutenkin ketutus päällä.
En koskaan rakastu nuoriin miehiin.
Mun tytär on 18v joten hei hei....
Mä veikkaan sua rakastuvan 75v mummeliin,tuu sit kertoo millasta se on?
Kuinka kiihkeää,ja herkkää..pöh sun kanssa....