En tiennyt oikein minne muuallekaan tämän laittaisin.Asia on nyt niin,että sain tänään kuulla ala-asteaikaisen parhaan kaverini kuolleen liikenneonnettomuudessa.Ensiksi tottakai itkin,mutta sitten rauhoituin,enkä tuntenut mitään(ei surua,ei ahdistusta,ei mitään,olo oli itse asiassa ihan normaali,iloinenkin ehkä)
Eräs toinen kaverini kävi tänään meillä ja meillä oli suorastaan hauskaa.En edes ajatellut sitä kuollutta kaveriani.Nyt rupesi ahdistamaan kun tämä ystäväni lähti ja oli pakko kirjoittaa tänne.Tulee semmonen syyllisyyden tunne,kun en itkenyt enempää tai kun en ollut pitänyt yhteyttä.
En oikein tiedä mitä nyt tekisin.
Ei viitsisi viikonloppuakaan lähteä viettämään.
Eräs toinen kaverini kävi tänään meillä ja meillä oli suorastaan hauskaa.En edes ajatellut sitä kuollutta kaveriani.Nyt rupesi ahdistamaan kun tämä ystäväni lähti ja oli pakko kirjoittaa tänne.Tulee semmonen syyllisyyden tunne,kun en itkenyt enempää tai kun en ollut pitänyt yhteyttä.
En oikein tiedä mitä nyt tekisin.
Ei viitsisi viikonloppuakaan lähteä viettämään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
mennyt on mennyttä.. pitää vain osata elää sen kans. joskus surettaa ja joskus on hauskaa, sille ei voi mitään.. olit siinä vaiheessa vielä ettet tiennyt vielä miten suhtautua kyseiseen tilanteeseen, tunteet sekoittuvat.. tietenki se raastaa sydäntä ja alkaa ahdistamaan.. suru tulee ja menee.. ota nyt rauhallisesti vähän aikaa jottet saa mitään tunnontuskia myöhemmin ja voit olla sinut itsesi kanssa.
Kiitos sinulle:)Kyllä tuli vielä illalla ja vähän vielä aamullakin itkettyä.
Onneksi on rakastava ja välittävä perhe.
Ja elämä jatkuu:)