Millä

puhut kun meijän pieni viktor, ei päätä eikä häntää ja kaikinainen järki puuttuu täysin.
Sinun kaltaistesi "asiantuntijoiden" lietsoma ajatus siitä että maataloudessa on pelkästään tuloja olisi jo syytä lopettaa.

Jatkuva paskanjauhaminen viljelijöiden mersuista ja lomamatkoista alkaa elää omaa totuuttaan.

Tilanne meillä suomessa on uskomaton, Misin kaltaisia pissiksiä löytyy jatkuvasti, joilla ei ole muuta mielessä kuin jatkuva mollaaminen.

Menkää vittuilemaan poliiseille, hoitajille, opettajille ja kuntien virkamiehille ne saa kokonaan toimeentulonsa verovaroista löytyy niitä mersuja sieltäkin.

Yrittäjän tärkeimpiin tuntomerkkeihin kuuluvat a) toimiminen ilman ulkopuolista työnjohtoa ja ilman muiden määrittelemää työaikaa sekä b) riski, joka syntyy pääoman ja työpanoksen sijoittamisesta toimintaan, josta sen takaisin saaminen on riskialtista.

Viljelijä tekee päätöksensä itsenäisesti, joskin yhteiskunnan ja sopimuskumppaneiden asettamien, joskus tiukkojenkin reunaehtojen puitteissa. Viljelijä itse päättää, mitä kylvää millekin lohkolle ja lähteekö kylvöille tänään vai huomenna ja huoltaako koneensa sitä ennen vai meneekö viimevuotisilla säädöillä ja rasvoilla. Jos hän on päättänyt rasvata koneen, on hänen pitänyt huolehtia siitä, että kotona on vaseliinia ja rasvaprässi ja että hän tietää, minne ja kuinka paljon vaseliinia tungetaan. Kohta a) täyttyy hienosti, eikö totta?

Kun ihminen päättää ryhtyä viljelijäksi, hän ostaa maatilan (tai vuokraa). Tavallisesti hän hankkii käyttöönsä peltoa, rakennuksia, koneita ja erilaisia muita tuotantopanoksia. Jo pelkästään tilan ottaminen on riski. Maksaako sijoitus itsensä takaisin, saako sijoitetulle pääomalle korkoa?

Useimmat viljelijät velkaantuvat voimakkaasti ostaessaan maatilan. Suuri riski sisältyy siihen, pystyykö viljelijä suoriutumaan veloistaan. Vaikka pystyisikin, sijoitetulle pääomalle pitäisi saada myös tuottoa. Yrittäjä joutuu pohtimaan, onko tämä minulle rationaalisin tapa sijoittaa esim. 400 000 euroa omaa ja lainattua pääomaa.

Tästä eteenpäinkin jokainen hankinta sisältää riskin. Yrittäjä joutuu miettimään, olenko jollain aikavälillä paremmassa taloudellisessa tilanteessa tehtyäni tämän hankinnan kuin olisin, jos jättäisin sen tekemättä. Jos jätän ostamatta uuden kylvökoneen ja ajan vanhalla, kuinka suuri on riski, että kone hajoaa ja korjauskulut ja keskeytysvahinko ylittävät tiettynä aikana uuden hankinnasta syntyneen pääomakustannuksen.

Kun maatiloilla on useita tällaisia koneita, joutuu yrittäjä jatkuvasti pohtimaan tämäntyyppisiä kysymyksiä. Samat pohdinnat koskevat viljankuivaamoja, lypsykoneita, ruokintalaitteita jne.

Lannoitetta, torjunta-ainetta jne. ostaessaan viljelijä yrittää kilpailuttaa myyjät ja yrittää optimoida esim. lannoitteen käytön. Hän joutuu laskemaan, kannattaako ostaa kalliimpaa vai halvempaa lannoitetta ja kuinka paljon, jotta sadonlisästä saadut tuotot ylittävät lannoitteisiin käytetyn rahasumman vielä senkin jälkeen, kun tuotoista on vähennetty lisäsadon aiheuttamat kustannukset (korjuu, kuivatus, varastointi, markkinointi). Täysin hallitsematon riski on sää. Suurta satoa tavoittelevaa viljelijää voi kohdata kuivuus, jolloin lisälannoitukseen käytetyt panokset eivät tule viljelykasvin käyttöön ja ne osoittautuvat hukkainvestoinniksi.

Myydessään maataloustuotteensa, viljelijän on päätettävä, minne hän myy sen. Ennen kylvöjä tehdyt sopimukset takaavat kysynnän, mutta mihin hintaan? Olisiko tuolloin markkinoilta saatavissa muualta parempi hinta?

Tuotannosta irroitettu tuki tietysti vähentää viljelyteknistä ja sääriskiä, mutta sisältää omat riskinsä. Perusriski liittyy lomakesulkeisiin itseensä jo sinänsä. Osaanko täyttää paperit oikein? Pienennänkö riskiä ostamalla lomakkeiden täytön ammattilaiselta, jolla on vakuutus? Paljonko se maksaa?

Mihin ympäristötuen lisätoimenpiteeseen sitoudun? Jos sitoudun talviaikaiseen kasvipeitteisyyteen, pystynkö kaikkina keväinä muokkaamaan maan? Pitääkö varmuuden vuoksi investoida suorakylvökoneeseen? Entä, jos tukitaso alenee, osoittautuuko suorakylvökone virhesijoitukseksi? Jos joudun ostamaan sen lainarahalla, miten käy korkotason tulevaisuudessa?

Politiikkariski tulee vastaan monessa kohdassa. Jos saan pellosta tukia ja myyntituloja keskimääräisenä vuonna 1500 euroa hehtaarilta ja viljelyn muuttuvat kustannukset ovat keskimäärin 1200 euroa hehtaarilta, voin maksaa pellosta 200 euroa vuokraa ja vielä jää 100 euroa kiinteille kustannuksille ja itselle palkaksi sekä riskille (huonon vuoden varalle). Mutta jos tuki putoaakin 100 euroa? Joudunko syömään pääomaa? Kuinka kauan tuotantokoneisto kestää sitä?

Mielestäni myös yrittäjyyden tunnusmerkki b) täyttyy kirkkaasti.

Mutta miten on sinun mielestäsi? Mitkä sinusta ovat yrittäjyyden tunnusmerkit?

Jösse Jänis kirjoitti:

Yrittäjän tärkeimpiin tuntomerkkeihin kuuluvat a) toimiminen ilman ulkopuolista työnjohtoa ja ilman muiden määrittelemää työaikaa sekä b) riski, joka syntyy pääoman ja työpanoksen sijoittamisesta toimintaan, josta sen takaisin saaminen on riskialtista.

Viljelijä tekee päätöksensä itsenäisesti, joskin yhteiskunnan ja sopimuskumppaneiden asettamien, joskus tiukkojenkin reunaehtojen puitteissa. Viljelijä itse päättää, mitä kylvää millekin lohkolle ja lähteekö kylvöille tänään vai huomenna ja huoltaako koneensa sitä ennen vai meneekö viimevuotisilla säädöillä ja rasvoilla. Jos hän on päättänyt rasvata koneen, on hänen pitänyt huolehtia siitä, että kotona on vaseliinia ja rasvaprässi ja että hän tietää, minne ja kuinka paljon vaseliinia tungetaan. Kohta a) täyttyy hienosti, eikö totta?

Kun ihminen päättää ryhtyä viljelijäksi, hän ostaa maatilan (tai vuokraa). Tavallisesti hän hankkii käyttöönsä peltoa, rakennuksia, koneita ja erilaisia muita tuotantopanoksia. Jo pelkästään tilan ottaminen on riski. Maksaako sijoitus itsensä takaisin, saako sijoitetulle pääomalle korkoa?

Useimmat viljelijät velkaantuvat voimakkaasti ostaessaan maatilan. Suuri riski sisältyy siihen, pystyykö viljelijä suoriutumaan veloistaan. Vaikka pystyisikin, sijoitetulle pääomalle pitäisi saada myös tuottoa. Yrittäjä joutuu pohtimaan, onko tämä minulle rationaalisin tapa sijoittaa esim. 400 000 euroa omaa ja lainattua pääomaa.

Tästä eteenpäinkin jokainen hankinta sisältää riskin. Yrittäjä joutuu miettimään, olenko jollain aikavälillä paremmassa taloudellisessa tilanteessa tehtyäni tämän hankinnan kuin olisin, jos jättäisin sen tekemättä. Jos jätän ostamatta uuden kylvökoneen ja ajan vanhalla, kuinka suuri on riski, että kone hajoaa ja korjauskulut ja keskeytysvahinko ylittävät tiettynä aikana uuden hankinnasta syntyneen pääomakustannuksen.

Kun maatiloilla on useita tällaisia koneita, joutuu yrittäjä jatkuvasti pohtimaan tämäntyyppisiä kysymyksiä. Samat pohdinnat koskevat viljankuivaamoja, lypsykoneita, ruokintalaitteita jne.

Lannoitetta, torjunta-ainetta jne. ostaessaan viljelijä yrittää kilpailuttaa myyjät ja yrittää optimoida esim. lannoitteen käytön. Hän joutuu laskemaan, kannattaako ostaa kalliimpaa vai halvempaa lannoitetta ja kuinka paljon, jotta sadonlisästä saadut tuotot ylittävät lannoitteisiin käytetyn rahasumman vielä senkin jälkeen, kun tuotoista on vähennetty lisäsadon aiheuttamat kustannukset (korjuu, kuivatus, varastointi, markkinointi). Täysin hallitsematon riski on sää. Suurta satoa tavoittelevaa viljelijää voi kohdata kuivuus, jolloin lisälannoitukseen käytetyt panokset eivät tule viljelykasvin käyttöön ja ne osoittautuvat hukkainvestoinniksi.

Myydessään maataloustuotteensa, viljelijän on päätettävä, minne hän myy sen. Ennen kylvöjä tehdyt sopimukset takaavat kysynnän, mutta mihin hintaan? Olisiko tuolloin markkinoilta saatavissa muualta parempi hinta?

Tuotannosta irroitettu tuki tietysti vähentää viljelyteknistä ja sääriskiä, mutta sisältää omat riskinsä. Perusriski liittyy lomakesulkeisiin itseensä jo sinänsä. Osaanko täyttää paperit oikein? Pienennänkö riskiä ostamalla lomakkeiden täytön ammattilaiselta, jolla on vakuutus? Paljonko se maksaa?

Mihin ympäristötuen lisätoimenpiteeseen sitoudun? Jos sitoudun talviaikaiseen kasvipeitteisyyteen, pystynkö kaikkina keväinä muokkaamaan maan? Pitääkö varmuuden vuoksi investoida suorakylvökoneeseen? Entä, jos tukitaso alenee, osoittautuuko suorakylvökone virhesijoitukseksi? Jos joudun ostamaan sen lainarahalla, miten käy korkotason tulevaisuudessa?

Politiikkariski tulee vastaan monessa kohdassa. Jos saan pellosta tukia ja myyntituloja keskimääräisenä vuonna 1500 euroa hehtaarilta ja viljelyn muuttuvat kustannukset ovat keskimäärin 1200 euroa hehtaarilta, voin maksaa pellosta 200 euroa vuokraa ja vielä jää 100 euroa kiinteille kustannuksille ja itselle palkaksi sekä riskille (huonon vuoden varalle). Mutta jos tuki putoaakin 100 euroa? Joudunko syömään pääomaa? Kuinka kauan tuotantokoneisto kestää sitä?

Mielestäni myös yrittäjyyden tunnusmerkki b) täyttyy kirkkaasti.

Mutta miten on sinun mielestäsi? Mitkä sinusta ovat yrittäjyyden tunnusmerkit?

Maatilatalouden harjoittaminenkin. Yrityksen (maatilan) toimintaympäristö vain on perin erilainen verrattuna muuhun yritystoimintaan.

Tuotteet ovat suurelta osin herkkiä, joten niiden varastoiminen ei onnistu tai se on kallista. Siitä seuraa voimakkaita maailmanmarkkinahintojen heilahteluita. Se taas vaikuttaa tuottajahintoihin

Tuotteet ovat elintärkeitä, josta taas seuraa, että yhteiskunta haluaa turvata tuotannon. Se taas johtaa yhteiskunnan puuttumiseen tuotantotoimintaan muodossa tai toisessa.

Ympäristökysymykset ovat nousseet voimakkaasti esille ja taas yhteiskunta haluaa ohjata, koska maaseutu muodostuu pääsääntöisesti maatiloista.

Ja monia muita tekijöitä, jotka poikkeavat tuntuvasti muiden toimialojen toimintaympäristöstä. Mutta viime kädessä viljelijän on saatava pitkässä juoksussa toiminnastaan sellainen tulos, että hän voi ylläpitää ja kehittää yritystään kilpailukykyiseksi.

Ne, jotka ostavat ensimmäisillä irtoavilla rahoillaan mersuja ja bemareita, ovat jo sillä hetkellä entisiä viljelijöitä. Maatilan pyörittäminen on kovaa hommaa, jossa vain osaavat pärjäävät.