Myrskyn silmässä kotinsa
myrskyn, joka ei laantunutkaan
myrsky vei miehen mukanaan,
veti hänet kalliolta tyrskyihin
meren aaltoihin,
riepotteli mutkaista tietä pitkin
kaupungin valoihin,
potki perseille vauhtia jalkoihin
lähipubin kiusauksiin,
humaltui yksin juomatta lasiakaan
myrskystä, joka olet sinä, ja yhä vieläkin hän hoipertelee.
myrskyn, joka ei laantunutkaan
myrsky vei miehen mukanaan,
veti hänet kalliolta tyrskyihin
meren aaltoihin,
riepotteli mutkaista tietä pitkin
kaupungin valoihin,
potki perseille vauhtia jalkoihin
lähipubin kiusauksiin,
humaltui yksin juomatta lasiakaan
myrskystä, joka olet sinä, ja yhä vieläkin hän hoipertelee.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Myrskyissä meren mustan, rakas,
tulen kohta luoksesi takas.
Pyrstöni levitän, mukaani vien.
Piilopaikkaani, läpi pimeän tien.
Ohi kuun, sivu Marsin, läpi linnunradan.
Tule, kuiskaan ja viritän mustan padan.
Juo, kultani, tätä lämmintä, lempeää,
niin et koskaan pelkää surua, ikävää.
Seuraa minua sukeltaen läpi avaruuden,
annan sinulle tämän hetken, ikuisuuden.
Levitä siipesi, lennä, korallien päällä.
Mehän eletään vain hetkinen täällä.
hölmö en sentään vielä ole, ettenkö älyäisi kiittää
sinua runostasi, Kiitos runostasi, sillä sehän tuo on,
ja taitavasti kirjoitettu vielä, kiitos Liu :)
miestä parasta
kun luen runoasi
kaipaan sydämeni varasta
tulee---, omanikin on hukassa, liekö meidän vaihtuneet
keskenään, kiitos vastauksestasi.