Tämä on viesti sinulle vanhempi, joka annat lapsesi katsoa Salkkareita.
Tiedätkö, että esim. tänään lapsesi oli hyvin hämmentynyt/peloissaan eilisistä sarjan tapahtumista. Ennen kuin hyvää huomenta ehdimme toisillemme toivottaa, oli useampi tähtisilmä kertomassa minulle, mitä "kauheeta" Salkkareissa oli eilen tapahtunut...
Aikuisena minusta tuntuu järkyttävältä, että pienet ekaluokkalaiset pohtivat, kuka sen Aaron "murhasi". Miltä se sinusta tuntuu?
Kerrropa Salkkari-äippä tai -iskä, mitä ajattelet, kun pieni lapsesi turvautuu koulussa opettajaan jakaakseen mieltä myllertävät asiat, kertoo, että ei meinannut uni tulla, kun mietitytti tämän "normaalia elämää sisältävän sarjan" tapahtumat?
Miten ihmeessä te perustelette itsellenne, että sarja on ihan ok 7-vuotiaille lapsillenne? Vai ettekö te huomaa lastenne reaktioita sarjan hurjiin tapahtumiin!
Käsittämättömän itsekästä ja vastuuntunnotonta vanhemmilta!
Tiedätkö, että esim. tänään lapsesi oli hyvin hämmentynyt/peloissaan eilisistä sarjan tapahtumista. Ennen kuin hyvää huomenta ehdimme toisillemme toivottaa, oli useampi tähtisilmä kertomassa minulle, mitä "kauheeta" Salkkareissa oli eilen tapahtunut...
Aikuisena minusta tuntuu järkyttävältä, että pienet ekaluokkalaiset pohtivat, kuka sen Aaron "murhasi". Miltä se sinusta tuntuu?
Kerrropa Salkkari-äippä tai -iskä, mitä ajattelet, kun pieni lapsesi turvautuu koulussa opettajaan jakaakseen mieltä myllertävät asiat, kertoo, että ei meinannut uni tulla, kun mietitytti tämän "normaalia elämää sisältävän sarjan" tapahtumat?
Miten ihmeessä te perustelette itsellenne, että sarja on ihan ok 7-vuotiaille lapsillenne? Vai ettekö te huomaa lastenne reaktioita sarjan hurjiin tapahtumiin!
Käsittämättömän itsekästä ja vastuuntunnotonta vanhemmilta!
Vastaukset 37
Vanhimmat
useinkin joutuu ko. sarjan juttuja pohtimaan lasten kanssa töissä. Hankalaksi asian tekee se, etten itse ole kiinnostunut seuraamaan sarjaa, joten en ole ihan kartalla juonessa.
Omat lapseni eivät ole koskaan sarjaa katsoneet ehkä juuri siksi, ettei sitä meillä aikuisetkaan katso.
katsokaa itse pari jaksoa, mitä lapsenne seuraa ja herätkää!!!!
Vaan sinänsä outo koko yhteiskunta ja vastuuttomia TV-kanavat, kun suoltavat ulos kaikkea moskaa, ja sitten pienet lapset apinoivat kaikenlaista... ihan kaikenlaista.
Usein kuulen että lapset katsovat sarjaa nimenomaan vanhempiensa kanssa! Se on monessa perheessä iltasatu, jonka jälkeen mennään nukkumaan! Työssäni saan usein sanoa lapsille ettei se ja se ohjelma ole sopiva lapsille, mutta mitäs siinä sitten kun lapsi kertoo katsovansa ohjelmaa nimenomaan vanhempiensa kanssa...
että vanhempien kanssa kuin yksin!
Jokunen vuosi sitten em. sarjassa oli tyttö, joka viilteli itseään. Muistan ikuisesti sen pienen tunne-elämältään kaikin tavoin häiriintyneen pojan, joka luokassani kertoi innoissaan näkemästään. Kun ei kyseinen ohjelma tarjoa mitään edes "tunne-elämältään terveille", niin mitä se paneekaan pienen kypsymättömän lapsen päässä tapahtumaan. Olen myös valistanut (lue reilusti: syyllistänyt) omaa sisartani, jonka tytär oli joskus vuosia sitten katsonut sarjaa. Jossain jaksossa joku kuoli auto-onnettomuudessa. Tyttöparka pelkäsi kolareita parisen vuotta. En todellakaan ymmärrä, miten perheillä ei voi olla parempaa tekemistä kuin tuijottaa sitä sontaa.
mutta tiedän sarjan ovan myös erittäin terapioivakin.
Esim. viiltely ja syömishäiriöt saivat aikaan sen, että rohkeammin asioista ja ilmiöistä puhutaan.
Samoin hoitoon hakeutuminenkin on useissa tapauksissa ollut se liikkeelle paneva voima, kun jaksoihin oli "ujutettu" faktaa ja selkeitä kannanottoja. Eli arvokeskustelu virisi...
Luonnehäiriöisten uhrit saivat sarjasta tunteensa liikkeelle ja toipuminen, eheytyminen saattoi alkaa nopeasti.
Lisäksi kaikissa esimerkeissä ongelman tunnistaminen ja tunnustaminen alkoi osaltaan ns. draamaterapian kautta.
Eli jotain hyvääkin.
Itse asiassa kun on kyse ihmisistä ja heidän oikeudestaan edes jonkin tasoiseen elämänhallintaan-paljonkin hyvää.
Meillä ei katso kukaan televisiota, sillä huomasimme maksavammme lupamaksuja jo kertaalleen maksetuista uusinnoista, joten se siitä.
Uutiset ja muut mielestämme tärkeät voimme netin kautta vilaista.
Lapset, 12 ja 15 vuotiaat, vuokraavat videoita n. kaksi kertaa kuukaudessa (1/krt).
Hyvin on pärjätty ja lapsetkin oppivat valitsemaan ja valikoimaan ajankäyttönsä-kaikkea ei voi saada periaatteella.
Yhteinen aika ja harrastukset ovat lisänneet perheen yhdessäoloa, tuoden jopa lasten ystäviä yhteisiin illanviettoihimme, sillä nyt on aikaa nähdä jokainen.
Perheesseemme kuuluu iältään 12-45 vuotiaita, jotka jokainen olemme hyötyneet valinnasta olla menemättä digidögö-hullutuksiin, syyt mainitsinkin aiemmin.
Huolestunut ope, ihmettelen sitä, miksi asetit kysymyksen vanhemmille?
Itse tahtoisin kokemustemme myötä jokaista meistä kysymään itseltään, mihin tarvitsemme ohjelmia, jotka eivät millään muotoa ainakaan kasvata meitä!?
Onko vaikea elää ja tuntea omaa elämää?
Mihin tarvitset sijaistoimintoja, mitä tunnetta se yrittää korvata?
tämä kysymys on pitänyt laittaa. Aikuiset saavat ihan itse päättää mitä katsovat. Lapset kyllä katsoo mitä vaan jos vanhemmat sen sallii. ON VANHEMPIEN VASTUULLA SE, MITÄ LAPSET KATSOO! Kyllä tällä palstalla pitää vedota vanhempiin! Meillä ei katsota, koska se ei ole sopiva ohjelma lapsille. Joskus siitä on keskusteltu kun kaverit katsoo vaan tiukka linja pitää.
aikoinaan opettaneet keskustelemaan sivistyneesti?
Mielestäni mielipiteitä kysyttäessä saa kertoa mielipiteensä, eikö vain?
Tällä palstalla voi vedota myös opettajiinkin, jotka kumma kyllä, ovat ihan tavallisia ihmisiä.
Sekaan mahtuu myös perheellisiä, eronneita ja karanneita. Leskiä ja sinkkuja yms.
Pointtini on se, että miten ihmeessä valvot ja olet läsnä jokaisella kaverikäynnillä jms.
Miten suojelet lastasi näkemästä mainoksia, jotka vuosi vuodelta ylittävät hyväksymisrajan paljaalta pinnalta ja hirviöiltään?
Miten mekin aikuiset olemme sekoittaneet ymmärtämisen ja hyväksymisen rajan, alkaen lipsumaan aina vain enemmän hyväksymään kaiken, vailla kritiikin häivääkään.
Tee niin kuin minä sanon, mutta ei niin kuin minä teen, johdonmukaista kasvatusta?
Jutuistasi saisi paremmin selkoa, jos et tekisi joka virkkeestä omaa kappalettaan. Nyt teksti on silppumaista ja punaista lankaa on hankala seurata. Sama pätee juttuihisi muissa keskusteluissa. Sinä et nimimerkkiä tarvitse, "persoonallinen" tyylisi on niin tunnistettava. Olisi kiva, jos lukijakin otettaisiin kirjoittaessa huomioon.
Asiasta sen verran, että pikkulasten ei tarvitse vielä oppia keskustelemaan viiltelyistä ja syömishäiriöistä. Nämä jutut kuuluvat isommille ja on nimenomaan vanhempien vastuulla vahtia, mitä sieltä tuutista katsotaan. Kenen muun se vastuu olisi?!
luetun ymmärtäminen..todella haastava laji. = O
Etkö parempaa keksinyt? Ollaanko tässä nyt ihan koulun penkillä, sinä itse oikeutettuna opettajana?
Tyypillistä, että jos ei ymmärrä, ei edes tahdo ymmärtää, silloin alkaa pilkkujen ja pisteiden viilaus. ; ))
Mielestäni kyse on hömppäohjelmien soveltuvuudesta lapsille. "Miksei vanhemmat puutu...", ihan vaaan näin epävirallisesti ollaan kaikki täällä, ei mitään tarvetta osoittaa oikeinkirjoitus osaamistaan, saati kappaleen jaoista ja virkkeistä,siis minun mielestäni.
Eiköhän muisteta, että jokaisella on mahdollisuus ryhtyä saivartelemaan, jopa sinun kirjoitustyylistä (joka totta vieköön on tunnistettavissa, ikävä kyllä).
Harry Potterissa on eräs hahmot, joiden elämäntehtävänä on ankeuttaa toiset, ihan vaan huvikseen, jotkut väittää.
Minusta on kyse silkasta häijyydestä ja ilkeydestä. Kateudesta-luulosta että toisten ilo on itseltä pois. = O
Minustakin olisi kivaa, jos lukijakin otettaisiin huomioon, siis minäminäminä...minun mielipiteeniminunmielipiteeni...
Haa, ei se mitään, minä jatkan tyylilläni ja sinä omallasi, eiköhän me molemmat mahduta ottamaan kantaa, suuntaan tai toiseen. = ))
Asiasta sen verran, että ei minunkaaaan mielestä pienten lasten tarvitsisi koskaan oppia keskustelemaan viiltelyistä ja syömishäiriöistä.
Tässäkään ei ole minun toiveilla paljon merkitystä, sillä syömis- ja viiltelyhäiriöistä nuorimmat ovat alle kouluikäisiä, joten voi huokaus...
Siinäkin olen samaa mieltä, että vanhemmille kuuluu kasvatusvastuu kotona, kodin ulkopuolella sitä vastuuta on sitten jaettu niin monen muunlaisenkin arvomaailman ja ihmiskäsityksen omaavan kanssa.
Joten kotona ollessa voi aina sulkea vastaanottimen, jos tarjonta ei miellytä, eikö vain?
Toinen juttu onkin se, miten kaikki muutkin turhuuksien turhuudet saadaan pois lastemme silmistä, alkaen lehtikioskien "tissikuvista" linja-autojen kylki mainoksiin.
Turvallisuuskasvatus, mitähän se on ja mikä tavoite ja tehtävä moisella? = O
Kirjoitit näin: "...vanhemmille kuuluu kasvatusvastuu kotona, kodin ulkopuolella sitä vastuuta on sitten jaettu niin monen muunlaisenkin arvomaailman ja ihmiskäsityksen omaavan kanssa."
Kyllä se kasvatusvastuu on kodilla ihan joka paikassa, niin kodin seinien sisäpuolella kuin ulkopuolellakin. Koulun tehtävä on virallisesti pelkästään -ja vain ja ainoastaan- opettaa. Toki opettaja joutuu monesti kasvattamaankin, kun se tahtoo niin monelle perheelle olevan tuiki vieras asia. Turhan moni koululainen törmää käytöstapoihin ja arkielämän pelisääntöihin vasta koulun aidan sisäpuolella!
Oletko koko ajan lapsen mukana koulussa, harrastuksissa, kavereilla jne?
Oikein ihmettelen miten vaikea on ymmärtää, että kirjoitustapani tai esille tuotua ongelmaa "hömppäohjelmista ja lasten kasvatuksesta" voi aiheuttaa sinussa moisia hmm...antipatioita.
Oikein puistattaa, miten livenä kävisi, jos ei pystyisi keskustelemaan ilman, ettei miettisi, meneekö lauseenrakenteet oikein päin ja onko käsitteet ja ilmiöt selkeän johdonmukaisia... = O
Joo, en edelleenkään ymmärrä, mitä et ymmärrä, mitä en ymmärrä, ymmärtääkö kukaan? = O
Olen aivan samaa mieltä kanssasi siitä, että vanhempien on kasvatusvastuu.
Mitä ne olikaan ne horinat ja höpinät "koko kylä kasvattaa"?
Oikein hymyilytti viimeinen lauseesi
""Turhan moni koululainen törmää käytöstapoihin ja arkielämän pelisääntöihin vasta koulun aidan sisäpuolella!""
Joo, että olikin viisaasti sanottu..ei kuule mitään uutta länsirintamallakaan...
Samoihin ongelmiin tuntuu törmäävän myös moni aikuinenkin, täälläkin. ; )
Viilaten ja höyläten.
jos ei muuten kuunnella! Kyllä maailmaan ääntä mahtuu. Asia on niin tärkeä että se kannattaa sanoa huutamalla, kun ei muuten valkene.
Nimenomaan olet vastuussa lapsistasi myös silloin kun he ovat poissa näköpiiristäsi. Se on aika vaikea yhtälö, ja sen ratkaiseminen pitäisi aloittaa jo ennen kouluikää.
Lasten suojeleminen kaiken näkemiseltä ja kaiken hyväksymiseltä on se pointti. Olemalla itse kriittinen ja opettamalla lapsille oikean ja väärän rajat, suojelee lastaan. Tärkeämpää kuin että onnistuu olemaan aina oikeassa, on, että edes yrittää tehdä oikein!
pyhä helvetti sentään!
Minkälaisiksi lapset on kasvatettu jos he kuvittelevat salkkareiden olevan totta siis haloo?!!!!!
Ei meillä kukaan likoista ole koskaan ottanut todesta salkkareita ei kotikatua eikä muutakaan.
He tietävät että ihmiset näytteeleveät tapahtumat ei ole tosia mutta silti niin voi käydä siis tssiiisus...
Niinhän sinä luulet...
Se miten lapsi kokee TV-ohjelman, ei ole kiinni kasvatuksesta. Se on kiinni esimerkiksi lapsen kehitysvaiheesta ja persoonasta. Lapsi voi kauankin pohtia itsekseen näkemäänsä kertomatta sitä vanhemmilleen. Lapsi ei välttämättä näytä ahdistuneisuuttaan. En minäkään lapsena näyttänyt, joten tiedän mistä puhun. Siksi meillä lapset katsovat vain lastenohjelmia. Ns. viattomat ohjelmat kuten Kotikatu ja Salatut elämät sisältävät niin paljon aikuisten asioita että vanhempien on ehdottomasti syytä varjella lapsia näitä(kin) ohjelmia katsomasta. Aikuisten on syytä pitää huolta etteivät lapset turhan aikaisin kuormitu aikuisten maailmaan kuuluvilla asioilla kuten seksi, seurustelu, avioerot, syöpä, homous, huumeet, viiltely, pettäminen... Tässä vain muutamia asioita joita kyseisissä sarjoissa on käsitelty (itse seuraan vain kotikatua, salkkareista tiedän vain kuulopuheiden ja muutaman satunnaisotannan perusteella).
Tottakai lapset törmäävät näihin asioihin, mutta niitä ei kannata lapselle tarjota ehdoin tahdoin. Lapsi voi tosiaan alkaa pohtia kaikkia mahdollisuuksia omaan elämäänsä: Eroavatko minunki vanhempani? Mitä jos minä/äiti sairastuu syöpään? Lapsi voi pohtia näitä asioita toki muutenkin kuullessaan niistä esim kavereilta, mutta aikuisen ei kuulu tällaisia asioita lapselle tarjota televisiosta eikä tällaisista asioista muutenkaan lasten aikana keskustella (esim. juoruta...) Jos lapsi itse ottaa jonkin vastaavanlaisen asian puheeksi, silloin siitä tietenkin keskustellaan. Ja lapsen kasvaessa esimerkiksi seksi- ja huume-asiat käsitellään, tottakai!
Lapset ja nuoret ovat kehittyvässä iässä. Heidän aivonsa kehittyvät voimakkaasti ja siksi heidän aivojaan on varjeltava liialta kuormittamiselta kuten aikuisten asioita sisältäviltä ohjelmilta.
Blondin kirjoitus oli mitä mainioin esimerkki siitä, miten jotkut vanhemmat ajattelevat. Näinhän se kuvio menee, että vanhemmat kuvittelevat omat lapsensa viisaammiksi kuin todellisuudessa ovat (lue: tuntevat lapsensa huonommin kuin osaavat edes kuvitella). Ei ole kyse siitä, etteikö tietynikäinen lapsi tietäisi ohjelmassa näyteltävän. Kyse onkin siitä, mitä asioita ohjelmassa käsitellään. Lapsi voi samaistua ohjelman henkilöihin tai kuvitella ohjelman tapahtumien olevan mahdollista tapahtua myös oikeassa elämässä, vaikka kuinka se blondi äiti selittäisi, että "ei se Jarkko oikeasti tuota Kimmoa veitsellä tökännyt". Ohjelmien tapahtumat ja niiden aiheuttamat tunnetilat kuitenkin tarttuvat lapsen mieleen ja voivat tulla sieltä esim. uniin aikojenkin päästä. Kasvatus on, blondi, sitä, että aikuinen varjelee lasta kehitysiälle sopimattomilta vaikutteilta.
"Lapsi voi kuvitella ohjelman tapahtumien olevan mahdollista tapahtua myös oikeassa elämässä." No eikös niitä sitten tapahdu? Omat lapset jo aikuisia eikä heidän lapsuudessaan Salkkareita ollut, mutta kyllä noita asioita tapahtui jo silloin ja tapahtuu nykyisin varmasti enemmän ihan oikeassa elämässäkin.Eroja,seurusteluja,uusia äiti/isäpuolia,sairauksia,alko-ja huumeongelmia,viiltelyä,kiusaamista,mitä tahansa,eivät todellakaan ole vain tv-elämää!
No kenenkään perhepiirissä ei tapahdu niin paljon kuin Kotikadun tai Salkkareiden perheille. Ja suurimmalle osalle ei huumehemmoja, viiltäjäpirkkoja ja hiviheikkejä osu kohdalle lainkaan. Pitääkö sille lapselle ehdoin tahdoin työntää kaikki aikuisten murheet silmille? Lasten ei kuulu puida tuon sorttisia ongelmia ja Salkkarit työntää niitä joka arki-ilta lisää. Omien perheiden ongelmissa ja ihmissuhdesotkuissa on useimmalle lapselle ihan riittämiin käsittelemistä. Lasten kuuluu leikkiä ja keksiä itse roolihahmonsa. Aika ihmeellinen kuva lapselle aikuisten maailmasta syntyy Salkkareita katselemalla.
perhepiirissä tarvitse tapahtuakaan,mutta aika outoa ajattelua,että noitten asioitten kanssa ei joutuisi tekemisiin ilman Salkkareita.Kyllä esim. sairautta,eroja,seurusteluja löytyy jokaisen "tässä maailmassa" elävän lähipiiristä,luokkatoverina vaikkapa "sateenkaariperheen" lapsi(ihan samanlainen kuin muutkin),alkoholi ongelmana varmasti jokaisen jollain tutulla,myös väkivaltaa ym.Huumeita kaupitellaan lehtienkin mukaan koulujen nurkilla,milloin minkäkinlaisista namusedistä ja vilauttelijoista varoitellaan aina kotiin asti,luetteloa voisi jatkaa loputtomiin.Mielestäni yllättävän paljon osuu kohdalle puitavaksi,vaikkei itse olisi missään tekemisissä ko.asioiden kanssa henkilökohtaisesti.Eivätkä ikävä kyllä sillä poistu,että pitää silmät visusti kiinni,silloinhan vaan ei näe mitään.
se on oikeaa elämää.tämmöstä maan päällä on.huumeita,kuolemaa,viiltelyjä,seksiä.. ym. ainut mikä sarjassa on epänormaalia on se että kaikki asuu samassa talossa ja ne kaikki käy samoissa 4 eri työpaikassa. enempi olisin hulissani vaikka uutisista.
Miksi se kaikkein raskain, likaisin ja ankein elämä on pakko antaa lapsen nähtäväksi, vaikka lapsi "tietäisikin", että se ei ole totta? Vanhan vertauksen sanoin: miksi katsoa lehmänläjää, kun vieressä kasvaa sinikellomätäs?
Mikä se lastensuojelukampanja tässä pari vuotta sitten oli, missä oli 10 teesiä vanhemmuudesta - rakasta lasta, suojele lapsuutta taisi olla nimenä. Minulla jäi mieleen nimenomaan se teesi, missä vedottiin lapsen suojelemiseen aikuisten asioilta. Kyllä niitä ehtii nähdä ja kuulla. Ei kyse ole tosiaan siitä, uskooko lapsi salkkareiden olevan totta vai ei, vaan siitä, miten hän voi sarjassa kuvatut asiat mielessään käsitellä, mitä niistä lähtee hänen mielessään elämään.
Lapsi ja aikuinen katsovat omista näkökulmistaan kaikkea..
Lapsi katselee ja kiinnostuu siitä mikä hänen "tasoistaan" kiinnostaa. Lapsi ei ymmärrä aikuisen maailmaa, eikä ole siitä välttämättä edes kiinnostunut. ´
Lapsen kanssa tarvitsee puhua peloista ja vaikeista asioista eikä pitää eristyksissä maailmasta johon hän on kasvamassa.
Jos aikuisten ohjelmat ovat mielestäsi noin harmittomia ja lapsi ymmärtää ne vain "omantasoisesti", minkähän takia meille ei jo neuvolassa suositella em. ohjelmien katsottamista?
Jos lasten pelkoja voi käsitellä helposti ja vaikeita asioita voi havainnollistaa mahtavalla tavalla esim. Salkkareita katsomalla, miksei tätä oivallusta ole kerrottu meille vanhemmille koulun vanhempainilloissa tai kasvatusalan julkaisuissa?
Jos lasta ei tarvitse eristää maailmasta, vaan hänelle tekeekin vain hyvää nähdä kaikki likainen aikuisten ihmissuhdesotkuista, miksi lastenpsykologit eivät paljasta tätä suurta oivallusta meille äideille ja isille?
aikuinen ihminen ja vielä lasten äiti ajatella noin? Ilmeisesti, jos kerran niin moni niitä sarjoja lapsilleen näyttää.
Ihmisiin vaikuttaa se, mitä he katsovat. Se ei ole kiinni kasvatuksesta, älykkyydestä tai mistään muustakaan ulkoisesta seikasta, vaan se on inhimillistä. Kukaan ei tykkää mainoksista televisiossa ja kaikki tietävät, että ne ovat vain mainoksia ja näyteltyjä. Silti ne myyvät tuotteita todella paljon. Miksi? Koska ne vaikuttavat ja ne vaikuttavat ihan aikuisiin ihmisiin. Miten ihmeessä lapset voisivat olla immuuneja samalle asialle, mille aikuiset eivät ole?
Entäs esimerkiksi väkivaltaelokuvat tai pornofilmit? Nekin vaikuttavat ihan aikuisiin ihmisiin (toivottavasti lasten ei tarvitse niitä katsoa). Jokainen tietää, että ne ovat näyteltyjä, eikä oikeasti totta, mutta sieltä tulee fantasioita, jotka pahimmassa tapauksessa kierouttavat ihmisen ajattelua todella vakavasti.
Ainakin minun lapsilleni riittää, että he saavat osansa tämän maailman raadollisuudesta ihan elävässä elämässä, ei minun tarvitse enää opettaa television kautta loppukauheuksiakin.
Ymmärtääkö muuten sinun lapsesi varmasti senkin, että esimerkiksi erosta ei välttämättä selvitä henkisesti jo seuraavalla viikolla uuden kumppanin tuella tai että huumeista ei aina päästä irti muutaman viikon katkaisuhoidolla - jos päästään katkaisuhoitoon ennen ennenaikaista kuolemaa? Vaikka noissa sarjoissa usein kaikki paha tapahtuu, niin useinkaan niiden koko seuraus ei ole lähellekään sitä luokkaa kuin todellisessa elämässä voi olla.
Meillä katsellaan salkkarit ja niin katselee moni muukin lapsen kaveri.
Mutta meillä ainakin jutellaan tapahtumista kotona, ei poika siis yksin katsele..
Itse olen seurannut lapsena dallasit, dynastiat, kauniit ja rohkeat, vihreän kullan maa ( vai mikä olikaan) enkä ole sen hullummaksi tullut..
Lapselle tarvitsee kertoa että se on satua, näytelmää, viihdettä..
Meillä ei katsota 21.00 jälkeen tulevia ohjelmia eikä väkivaltaista piirrettyjäkään...
Teillä ei katsota "väkivaltaisia piirrettyjä",mutta salkkarit katotaan!!WAU!!!Ja oliko niillä jotain eroa....????
Voi Teitä idiootteja kun Te ette tajua miten vahingollinen tv on lapsellenne!!!!
Miksi lapsesi katsoo Salkkareita?
Onko se mielestäsi kehittävää hänelle?
Eikö syy ole se, että haluat itse sen katsoa, etkä malta luopua roskaohjemasta lastesi edeun nimissä?
Surullista!
__________________________________________________
Lainaus eräästä tekstistä:
Saippuasarja Salatut elämät herätti kysymyksiä. Ohjelmaa katsoivat päiväkoti-ikäisetkin, joka Kinnusen mielestä on järkyttävää lasten laiminlyöntiä.
Pienillä lapsilla, eikä koululaisillakaan ole edellytyksiä ymmärtää sarjan tapahtumia. Salattujen salakavaluus on siinä, että siinä puhutaan suomea, ympäristö on suomalainen ja tilanteisiin on sitä kautta helppo samaistua, vaikka ne ovatkin kaukana lasten maailmasta.
Kinnunen kertoo esimerkkinä seitsenvuotiaiden miettineen välitunnilla tekeekö joku Salattujen roolihenkilö abortin, vai ei.
-Kinnunen heittää Salkkareiden alaikärajaksi 12-14 vuotta, jos ohjelmaa katsotaan yhdessä vanhempien kanssa ja siitä keskustellaan".
Vuosi sitten Mirja Pyykön ohjelmassa "JOS" oli aiheena nuorten tyttöjen käyttäytyminen. Tässä ohjelmassa käsiteltiin myös aihetta "pissikset", eli 13-16 vuotiaat tytöt, joilla oli kovia paineita, kun he olivat vielä neitsyitä. Näillä "pissiksillä" oli kova halu päästä eroon neitsyydestään, jotta heistä tulisi "aikuisia naisia"."
___________________________________________________
Tätäkö vanhemmat haluatte lapsillenne??
Vastaahan rehellisesti, ennen kuin alat mollata toisten kasvatusta?
Jokainen meistä kasvattaa tyylillään.
Pelataanko teillä pleikkaria? montako tuntia päivässä? kuinka paljon näet lastasi päivässä? miten vietät viikonloput, kotona vai kavereiden kanssa kaljalla?
On monia asioita joita me kasvattajat teemme tai emme tee, mutta meistä jokainen tekee sen omalla tavallaan.
En pidä salkkareita pahana, ehkäpä löydän sen edestäni kun poika on 16v. taparikollinen joka on saattanut koko rapun tytöt tiineiksi ja istuu samassa alakerran kuppilassa päivästä toiseen viiltelemässä ranteitaan auki.
Mutta epäilen suuresti että salatut elämät 10v. sitten saivat hänet siihen jamaan, kyllä silloin on tapahtunut muutakin ja epäilen että se muu on rakkauden ja läheisyyden puute, kaipuu..
Katsohan lehtien lööppejä, mitä siellä nytkin vaahdotaan..nuori mies tappoi siskonsa raa'asti ja aika moni 7v. osaa jo lukea!!
Onko kukaan väittänytkään lööppejä yhtään sen paremmiksi? Johan lapsiasiamieskin (vaikka nainen onkin) on puuttunut lööppeihin, mutta tulos ei hääviltä näytä. Eikä lehdillä näy asian suhteen olevan minkäänlaista itsekontrollia. Salkkarit ovat ihan samaa paskaa kuin iltapäivälehdet, Seiska ja kaltaisensa muut roskalehdet, mutta teillä ja monen muunkin perheessä niitä luetaan varmaan ennen Salkkareita ja sen jälkeen asenteista ja kirjoituksista päätellen.
Teksti on eri asia kuin kuva. Kirjoitetun tekstin lapsi pystyy ottamaan vastaan oman ymmärryksensä mukaan, mutta kuvaa ei voi suodattaa.
Tähän perustuu entisajan kansansatujen terapeuttinen voima. Vaikka saduissa lukisi mitä kauheuksia, lapsi pystyy käsittelemään asiat oman kehitysvaiheensa mukaan terveellisesti. Kuvasaduissa tämä ei onnistu, vaan kauheudet syöksyvät suoraan silmille ja mieleen.
Edellinen on suoraan siirrettävissä mihin tahansa tietokonepeliin tai saippuasarjaan.
Mitä kirjoitit, oli ihan totta. Mutta, jos iltapäivälehden lööppi tai kansi kertoo, että isä puukotti lapsensa aamiaispöytään tai veli tappoi kaksi sisartaan, ei lukevalle lapselle jää mitään suojaa, käsitteleepä asioita vaikka kuinka omalla tasollaan. Kirjoitetaan kuitenkin perheenjäsenien tekemistä julmuuksista eikä mistään satukirjojen käänteistä. Noilla jutuilla ei paljon terapoida.
Minulla on kaksi kouluikäistä lasta. Meillä ei katsota Salkkareita, eikä muita lapsille sopimattomia. Meillä lapset katsovat tv:stä mm. luonto-ohjelmia, kakkosen lastenohjelmia, ym. LAPSILLE SOPIVAA.
Vietän hyvin paljon aikaa lasteni kanssa päivittäin. Tiedän koko ajan, missä he ovat, kenen kanssa ja suurin piirtein senkin mitä puuhaavat. Tämä onnistuu, kun kavereiden vanhemmat ovat samanhenkisiä, eivätkä myöskään anna lastensa tehdä sopimattomia juttuja.
Pleikkaria ei ole, joten sitä ei pelata. Sen sijaan lapset lukevat paljon kirjoja, kuten vanhempansakin.
En käy kaljalla. Vietämme aikaa yhdessä puuhaten, mitä milloinkin. Vältämme sitä, että jämähdämme katsomaan roskaohjelmia tv:stä.
Sinä et vieläkään vastannut:
MIKSI LAPSESI KATSOVAT SALKKAREITA? Siksikö, ettet itse malta luopua siitä lastesi tähden.
PS. Kyllä minullakin on "paheeni": syön liikaa herkkuja, tykkäsin katsella "Sinkkuelämää" ym. ym., MUTTA lapsiani varjelen em. asioilta.
Ei Salkkareita katsomalla nyt vältämättä tule narkkaria, viiletlijää tai sarjamurhaajaa... Mutta miksi emme antaisi lapsen olla mahdollisimman kauan lapsi? Miksi emme varjelsi lastamme aikuisten maalman ahdistavilta asioilta? Miksi haluamme että lapsi kuulee, näkee ennen kuin on tarpeellista seksiä, lesboja, homoja, avioeroja, huumeita, abortteja... Haluan varjella lapsiani tällaisilta asioilta mahdollisimman kauan.
Lisäksi toivon että lapselleni kehityy erilainen moraalikäsitys kuin itä Salkkarit tarjoaa. Toivon että lapseni oppivat pitämän avioliiton pyhänä. Toivon ettei heistä tule salkarien kataisia "teen miltä musta milloinkin tuntuu" tyyppejä. Meillä kotona näytetään esimerkkiä erilaiseen elämään kuin mitä salkkarit tarjoavat. Toivon, etteivät lapseni koskaan ala ihannoida sellaista "vapaat valinnat" elämäntyyliä!
Meillä ei katsota salattuja elimiä. Syy tähän ei ole se, että se sisältäisi lapsille liian hurjia juttuja.
Syy on se, että haluan lasten oppivan ettei aikaa kannata tuhlata aivottomille massoille suunnattuun huonolaatuiseen sontaan, jota salkkarit erinomaisesti edustaa.
Ymmärrän kyllä, että omassa emotionaalisessa kypsyydessään vajaaksi jääneet teiniäidit, ja sivistymättömät duunarit lastensa kanssa sarjaa katsovat, mutta ymmärrykseni ei riitä siihen miksi jopa koulutetut ihmiset viitsivät katsoa noin huonolaatuista tv-draamaa.
Me katsotaan Salkkareita koko perhe ja myös lapset. Mielestäni tv ja tietokone ovat pullollaan paljon pahempiakin asioita kuin jotkut Salatut Elämät.
Tosiasiassahan sarjassa on paljon aineksia ihan oikeasta elämästä, onhan homoja ja lesboja tavankin elämässä ja jollain ehkä sisarena tai veljenä.
Aaro ja Eero jutut toki menevät yli hilseen mutta muuten sarja on mielestäni ihan ok.
Jos kiellän salkkarit, joudun kieltämään mm. myös Simpsonit jossa on todella härskiä huumoria, kaljajuttuja jne..ja tämähän on lastenohjelma.
Simpsonit ei muuten todellakaan ole mikään lastenohjelma, vaikka jotkin tahot Suomessa niin kuvittelevat. Simpsonit on nuorille aikuisille suunnattu piirretty, samoin kuin South Park oli aikoinaan. Joten kiellä vaan ne Simpsonit ihan rauhassa. Ruotsissa Simpsonien ikäraja on muuten 11-vuotta...