Ajattelinpa vaan kysäistä, että mahtaako täällä olla muita yh-äitejä / -isiä, jotka yrittävät sovittaa opiskelun ja vanhemmuuden yhteen? Ja miten ovat onnistuneet tässä?
Toistaiseksi itsellä mennyt todella hyvin. Opiskelen alaa, joka on minulle kutsumus ja kiitettävillä olen kurssit suorittanut =)
Mutta mutta... kertokaahan miten on mahdollista pärjätä taloudellisesti tässä elämäntilanteessa? Stressaa ihan mielettömästi ja aiheuttaa yleistä uupumusta.
Töitä ei voi tehdä, koska tulorajat ylittyvät (kesällä tuli tehtyä "liikaa" töitä). Kaikista hauskinta tässä on se, että jos olisin jäänyt työttömänä kotiin tyttäreni kanssa, tienaisin noin kolminkertaisesti tähän verrattuna :)
jeij. Hyvä Suomi!
Toistaiseksi itsellä mennyt todella hyvin. Opiskelen alaa, joka on minulle kutsumus ja kiitettävillä olen kurssit suorittanut =)
Mutta mutta... kertokaahan miten on mahdollista pärjätä taloudellisesti tässä elämäntilanteessa? Stressaa ihan mielettömästi ja aiheuttaa yleistä uupumusta.
Töitä ei voi tehdä, koska tulorajat ylittyvät (kesällä tuli tehtyä "liikaa" töitä). Kaikista hauskinta tässä on se, että jos olisin jäänyt työttömänä kotiin tyttäreni kanssa, tienaisin noin kolminkertaisesti tähän verrattuna :)
jeij. Hyvä Suomi!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ja oikeastaan vain siksi, että opiskelu ja äitiys oli mielestäni helpompi yhteensovittaa kuin työssäkäynti ja äitiys, vaikka köyhää elämää taloudellisesti elimmekin. Elämä oli varsin stressitöntä ja onnellista.
Jeps, on täysin totta, että opiskelu on helpompaa kuin työssäkäynti. Olin kesän vankilassa töissä ja tein vuorotyötä, niin olihan se välillä aika hankala järjestää...
Lähinnä vaan ärsyttää se, että koulua on niin vähän, mutta kuitenkaan ei voi tehdä töitä, ja opiskelu kestää ikuisuuden. Kurssejakin mahdoton ottaa enempää, kun omaa koulutusalaa tarjolla vain juuri ne "omat" kurssit. grauh.
Minä opiskelin ammattikorkean läpi yh-äitinä. Paremmat olivat tulot kuin kavereilla, jotka olivat opiskelijoita. Ja hyvin meni! Luokkakaverit lintsaili koulusta krapulan takia jne, mutta minä olin aina ajoissa nukkumassa =). Ainakin minä jaksoin loistavasti! Tsemppiä sulle. Hyvin se menee!
mut mie koluankin näitä työvoimapoliittisia koulutuksia sen mukaan kun itselle mielenkiintoisia ilmaantuu. Kursseja on takana 3,neljättä opiskelen. Yhdestä olen saanut ammattitutkinnon jo ja nyt toinen menossa. Ja nämä kaikki kolme kurssia olen suorittanut 5 vuoden sisällä ja välillä olen ollu töissä ja päässyt ansiosidonnaiselle päivärahalle.
Tulot koostuu ansiosidonnaisesta päivärahasta ylläpitokorvauksesta, joka on 8€/pvä/5pvä vko. Ja tämän 8€ saa verottomana,jolloin tulot kk:ssa nousee 160€.
Rankkaahan tämä toisinaan on,sen myönnän,mutta kun ne koulut ei aikoinaan kiinnostanut niin täytyy opiskella näin aikuisena sitten. Töitäkään ei ole vielä ilmaantunut kuin pätkittäin niin mieluummin kehitän itseäni ja hankin ammatteja kuin vain olen ja makaan kotona tylsistymässä.
Kyllähän opiskelu on pienten lasten vanhemmille joustavampaa, kun työssä käynti. Sen suhteen ei ollut koskaan mitään ongelmia, mutta ei kyllä ollut taloudellisistikkaan mitenkään hankalaa.
Nyt jo entiseä AMK opiskelijana koin olevani aikoinaan paremmassa asemassa kahden lapsen yhoona kuin lapsettomana opiskelijana. Opintoraha, lapsilisät ja isän maksama elatus oli jo sinäänsä riittävää, mutta tuli siinä sivussa tehty töitäkin, jotta tässä työssä vaadittava käytännönkin sitten sujui vaivatta valmistumisen jälkeen ja vakaa asema hankittuna yrityksen organisaatiossa. Eikä tulorajan ylittyminen ole este työnteolle, joten töitä kyllä voi tehdä.
Kekseliäisyyttä ja halvimman vaihoehdon etsimistähän se asumisen yms. kohdallahan tietysti vaatii. Mutta kyllä ne pienet uhraukset aina kannattaakin. Kuka on sanonut, että aina pitää olla kivaa. Ainahan sitä voi jäädä kotiin turpoomaan, koska se voi sillä hetkellä olla kannattavampaa, mutta mitä siitä sitten loppujen lopuksi saa. Pieni kituminen maksaa kyllä itsensä aina takaisin.