ekalla luokalla mua ei viel nii kiusattu, sillon mä olin semmonen, etten paljoo massasta erottunu.
tokalla mä sain koiran. must tuli koirahullu ja jätkiäotti se päähän jonku takia. men kauheemmin es leveilly omalla koiralla, koska meil oli jo koira.
kolmannella jätkät kävi kiusaa mua, koska mä en pärjänny liikassa ja olin läski. jos totta puhutaa, ni mä en sillon viel ees ollu kovin iso, mut koska muut meiän luokan kimmat oli langanlaihoja missi-ihmisiä, mä näytin helvetin isolta. sillon mun broidi puollusti mua, se ku oli samas koulus. välillä sille tuli valituksii himaa, ku se heitteli niit meiän luokan jätkiä ruusupuskii, jos ne meinas käyä mun päälle.
kolmanella mulla ei ollu ku yks kaveri (s), likat ei välittäny musta, paitsi ne jotka oli jätkien suosiossa ja haukku mua siinä missä jätkätki. mul oli bestikseni s, joka leimattii melko pian samallaiseks ku mä ja sitäki ruvettii haukkuu. ehkä just sen takii me pysyttiiki kauan bestiksinä.
neljännellä mun broidi meni kaupunkii kouluu, joten ne jätkät vihdoin viimein pysty tekee just mitä huvitti. sillon mun broidi tosin viel saatto liikkuu mun kaa jossainmäärin, ellen mä ollu s:n kaa, joten vapaa-ajalla mä yleensä sain olla erossa niistä. mä ku en ees asunu samalla alueella, ku koulu oli.
neljännellä mulle kerty muutama kaveri lisää. harvoin mä niitten kaa olin vapaa-ajallani. yks niist oli entinen kiusaaja (j), pari välinpitämätöntä (t & m) ja yks tyyppi oli uus meiän luokalla (r). jos mä niitten muitten ku s:n kaa olin, ni me oltii isommalla porukalla ja mä olin jokseenki ulkopolinen silti.
r oli kans "koirafani" mut sitä ei haukuttu. mä olin kateellinen. heti kö joku kävi haukkuu mua koiraks tms, mä vetosin r:ää. mun ja r:n välit oli aika ajoin kireet, on edellee. meille tuli riitaa joka asiasta, mut koska r oli t:n ja m:n kaveri, mun oli siedettävä sitä. kyl se pattitilanteissa oli mun puolella.
viiennellä mun välit mun broidiiki kiristy ja sen frendit, jotka meillä sillon lappas, ei voinu välttyy meiän ainasilta tappeluilta. broidiki kutsu mua koko ajan läskiks, se ei suostunu enää kutsuu mua oikeelta nimeltä. mun systeri haukku mua sen takii, ku mä olin nii kiintyny meiän koirii.
koulussa ihmissuhteet rupes menee päin persettä. koska mä olin hyvä koulussa, mua haukuttii hikuks. koska mä jouduin lenkittää meiän molemmat koirat, mua haukuttii koiraks. koska mä edellee olin huono liikassa ja siinä vaiheessa aika tuhti ihminen, mua haukuttii läskiks. mä olin aina välillä valittanu siit meiän opelle, mut se ei ees ymmärtäny. "ihan hyvinhän sä noitten poikien kaa mun mielestä oot tullu juttuu" se selitti aina. ei kai ne mua siin sen maikan nenän alla viittiny kiusata. likat oli täysin välinpitämättömiä. mun välit t:iin, m:aan ja r:aan viileni, j:n kaa meist tuli melkee bestikset, mut s:nki kaa mul rupes tulee riitoja välillä. mä valitin mutsille kö ne jätkät oli höykyttäny mut ja se valitti sille meiän maikalle, mut se ei ottanu todesta. mul oli erimielisyyksii kaikkien maikkojen kaa ja mä haistattelin niille harva se päivä. ja vaan siks ku olin nii turhautunu.
must tuli spraymaalikriminaali, mut ees s ei tienny siit mitää. sillon tällön me kirjoteltii s:n kaa lyikillä kaikkee paskaa meiänluokan jätkistä koulun seinää. yleesä tosin pyyhittii ne pois.
kerran mä olin hyvin vittuuntunu pahimmalle kiusaajalle ja kirjotin siit jotai. mä en kerenny kirjottaa sitä loppuu enkä pyyhkiä pois, ku joku ihminen tuli ulos koulun ovesta. mä unohin koko jutun, joka oli iso virhe, koska jonku ajan päästä meiän maikka huomas sen.
minä, tyhmänä ihmisenä, olin kirjottanu sen jätkän nimen siihe ja arvaa, tuliks siit vitummoinen häly. mua kiusattii entistä enemmän. maikka soitti meille himaa ja valitti mutsille. ekan kerran mutsi kuunteli mua kunnolla, ku mä valitin sille miten paskaa mun elämä oli. se taas valitti meiän maikalle, joka ei edelleekää tuntenu myötätuntoa mua kohtaa. se kyl puhu asiasta koko luokalle ja käski jättää mut rauhaa. ne sitä totellu. kertaakaa ei oo mua sen jälkee höykytetty, mut mä en voi mennä ees sinne alueelle, missä se ala-aste on, ku ne ei anna hetken rauhaa.
aina, jos joku puhuu jostai samannimisestä ihmisestä, ku ne mun silloset luokkalaiset, mä saan kohtauksen enkä pysty kuuntelee loppuu asti, mitä mulle puhutaa.
mut päästettii sinne samaa kouluu kaupunkii, missä mun broidiki on ollu nyt jo neljä vuotta. s on mun kaa samal luokal, t ei päässy tonne vaik pyrki, vaa on naapurikoulus kadun toisel puolel, r on mun rinnakkaisluokal, j:stä mä en oo vähää aikaa ees kuullu mitää ja m muutti muualle. nyt mul on sentää kavereita, osa on ollu samas harrastukses aiemmin. ehkä mä valitan elämääni frendeilleni aika usein, mut jos sit vertaa tohon ala-asteesee, ni mä oon taivaassa. ei mitää suurempia erimielisyyksiä ihmisten kaa.
jokanen, joka jakso lukee tän sanasta sanaa alusta loppuu 100% tekstistä, ni kirjottakaa taas jotain rohkasevaa. (ei kuitenkaa mitää "tässä se taas todistettii, että paistaa se aurinko risukasaankin!" -shittii)
kiitos
tokalla mä sain koiran. must tuli koirahullu ja jätkiäotti se päähän jonku takia. men kauheemmin es leveilly omalla koiralla, koska meil oli jo koira.
kolmannella jätkät kävi kiusaa mua, koska mä en pärjänny liikassa ja olin läski. jos totta puhutaa, ni mä en sillon viel ees ollu kovin iso, mut koska muut meiän luokan kimmat oli langanlaihoja missi-ihmisiä, mä näytin helvetin isolta. sillon mun broidi puollusti mua, se ku oli samas koulus. välillä sille tuli valituksii himaa, ku se heitteli niit meiän luokan jätkiä ruusupuskii, jos ne meinas käyä mun päälle.
kolmanella mulla ei ollu ku yks kaveri (s), likat ei välittäny musta, paitsi ne jotka oli jätkien suosiossa ja haukku mua siinä missä jätkätki. mul oli bestikseni s, joka leimattii melko pian samallaiseks ku mä ja sitäki ruvettii haukkuu. ehkä just sen takii me pysyttiiki kauan bestiksinä.
neljännellä mun broidi meni kaupunkii kouluu, joten ne jätkät vihdoin viimein pysty tekee just mitä huvitti. sillon mun broidi tosin viel saatto liikkuu mun kaa jossainmäärin, ellen mä ollu s:n kaa, joten vapaa-ajalla mä yleensä sain olla erossa niistä. mä ku en ees asunu samalla alueella, ku koulu oli.
neljännellä mulle kerty muutama kaveri lisää. harvoin mä niitten kaa olin vapaa-ajallani. yks niist oli entinen kiusaaja (j), pari välinpitämätöntä (t & m) ja yks tyyppi oli uus meiän luokalla (r). jos mä niitten muitten ku s:n kaa olin, ni me oltii isommalla porukalla ja mä olin jokseenki ulkopolinen silti.
r oli kans "koirafani" mut sitä ei haukuttu. mä olin kateellinen. heti kö joku kävi haukkuu mua koiraks tms, mä vetosin r:ää. mun ja r:n välit oli aika ajoin kireet, on edellee. meille tuli riitaa joka asiasta, mut koska r oli t:n ja m:n kaveri, mun oli siedettävä sitä. kyl se pattitilanteissa oli mun puolella.
viiennellä mun välit mun broidiiki kiristy ja sen frendit, jotka meillä sillon lappas, ei voinu välttyy meiän ainasilta tappeluilta. broidiki kutsu mua koko ajan läskiks, se ei suostunu enää kutsuu mua oikeelta nimeltä. mun systeri haukku mua sen takii, ku mä olin nii kiintyny meiän koirii.
koulussa ihmissuhteet rupes menee päin persettä. koska mä olin hyvä koulussa, mua haukuttii hikuks. koska mä jouduin lenkittää meiän molemmat koirat, mua haukuttii koiraks. koska mä edellee olin huono liikassa ja siinä vaiheessa aika tuhti ihminen, mua haukuttii läskiks. mä olin aina välillä valittanu siit meiän opelle, mut se ei ees ymmärtäny. "ihan hyvinhän sä noitten poikien kaa mun mielestä oot tullu juttuu" se selitti aina. ei kai ne mua siin sen maikan nenän alla viittiny kiusata. likat oli täysin välinpitämättömiä. mun välit t:iin, m:aan ja r:aan viileni, j:n kaa meist tuli melkee bestikset, mut s:nki kaa mul rupes tulee riitoja välillä. mä valitin mutsille kö ne jätkät oli höykyttäny mut ja se valitti sille meiän maikalle, mut se ei ottanu todesta. mul oli erimielisyyksii kaikkien maikkojen kaa ja mä haistattelin niille harva se päivä. ja vaan siks ku olin nii turhautunu.
must tuli spraymaalikriminaali, mut ees s ei tienny siit mitää. sillon tällön me kirjoteltii s:n kaa lyikillä kaikkee paskaa meiänluokan jätkistä koulun seinää. yleesä tosin pyyhittii ne pois.
kerran mä olin hyvin vittuuntunu pahimmalle kiusaajalle ja kirjotin siit jotai. mä en kerenny kirjottaa sitä loppuu enkä pyyhkiä pois, ku joku ihminen tuli ulos koulun ovesta. mä unohin koko jutun, joka oli iso virhe, koska jonku ajan päästä meiän maikka huomas sen.
minä, tyhmänä ihmisenä, olin kirjottanu sen jätkän nimen siihe ja arvaa, tuliks siit vitummoinen häly. mua kiusattii entistä enemmän. maikka soitti meille himaa ja valitti mutsille. ekan kerran mutsi kuunteli mua kunnolla, ku mä valitin sille miten paskaa mun elämä oli. se taas valitti meiän maikalle, joka ei edelleekää tuntenu myötätuntoa mua kohtaa. se kyl puhu asiasta koko luokalle ja käski jättää mut rauhaa. ne sitä totellu. kertaakaa ei oo mua sen jälkee höykytetty, mut mä en voi mennä ees sinne alueelle, missä se ala-aste on, ku ne ei anna hetken rauhaa.
aina, jos joku puhuu jostai samannimisestä ihmisestä, ku ne mun silloset luokkalaiset, mä saan kohtauksen enkä pysty kuuntelee loppuu asti, mitä mulle puhutaa.
mut päästettii sinne samaa kouluu kaupunkii, missä mun broidiki on ollu nyt jo neljä vuotta. s on mun kaa samal luokal, t ei päässy tonne vaik pyrki, vaa on naapurikoulus kadun toisel puolel, r on mun rinnakkaisluokal, j:stä mä en oo vähää aikaa ees kuullu mitää ja m muutti muualle. nyt mul on sentää kavereita, osa on ollu samas harrastukses aiemmin. ehkä mä valitan elämääni frendeilleni aika usein, mut jos sit vertaa tohon ala-asteesee, ni mä oon taivaassa. ei mitää suurempia erimielisyyksiä ihmisten kaa.
jokanen, joka jakso lukee tän sanasta sanaa alusta loppuu 100% tekstistä, ni kirjottakaa taas jotain rohkasevaa. (ei kuitenkaa mitää "tässä se taas todistettii, että paistaa se aurinko risukasaankin!" -shittii)
kiitos
Vastaukset 5
Vanhimmat
hiffasin just, et piti laittaa viel tohon loppuu, et te lahtelaiset ihmiset, jotka ittenne tunnistatte tosta (ja ne varmasti tunnistaa, jotka on tunnistaaksee) ni vastatkaa helvetissä jotain. ja kaikki kivat ihmiset pistäkää meiliä tulemaa
Olen iloinen puolestasi että olet päässyt pahimmasta yli. Toivottavasti elämä jatkaa hymyilemistään sinulle. Mutta muista ettei aina ole onnellisia päiviä vaan huonojakin tulee mutta tiedäthän sinä että ne menevät ja tulevat tai toisinpäin.
Itseäni jos yritettiin kiusata joskus niin annoin turpiin niin että puskissa rutisi. Olin kuin raivo härkä ja kävin kiusaajieni kimppuun, välittämättä yhtään siitä kuinka minun käy. No ei ne toista kertaa tulleetkan kimppuuni. Jotain mutinoita joskus kuului kun oli useampi porukoissa mutta ei ne uskaltanu kun ne huomas että siinä voi käydä huonosti jos mulle alkaa. Sitten myös puolustin sellaisia joita huomasin kiusattavan. Ja siitä mulla on vieläkin hyvä mieli vaikka siitä on jo vuosikausia aikaa.
Tsemppiä vaan sulle, kyllä sinä pärjäät.
joo taitaa se vaan olla niin, että jotkut ihmiset tarvii jonkun jota morkata pönkittääkseen vaan omaa itsetuntoaan... ja valitettavasti se jouduit tälläkertaa olemaan sinä! hei come on... ei joku koira-harrastus voi olla mikään kunnon syy...
joskus ihmettelen et mikä tätä ihmis-rotua vaivaa... varsinkin maikkoja!!! niitten pitäis auttaa, mut harvoinpa sellasta oon nähny/kuullu tapahtuvan, vaan ne käyttäytyy just tolleen niinku kerroit!!!
mut joka tapauksessa voimii sulle... aika parantaa haavoja, usko pois, sen oon huomannu!
Hienoo, että oot oot vielä olemassa.. Sulla on selvästi itsekunnioitusta, ettet oo tehny itelle mitään pahaa, hieno juttu et sulla on nyt kavereita. Hyvää kesää!
Moi! Mulla oli elämä ala-asteella lähes tulkoon samanlaista.. Mua kiusattiin koko ala-asteen ajan mun ylipainosta... Mut mä en ikinä kertonu siitä kenellekkään.. Nielin vaan kaikki kivut kurkusta alas.. Kun tulin yläasteelle ni mua kiusattiin sielläkin.. Ja aina vaan nielin kaikki asiat vaikka ne sattu aivan vitusti! Kunnes kasiluokan puolessavälissä mä täytyin niistä kivuista ja purkasin ne niihin mun kiusaajiin! Mä annoin kunnon selkäsaunan jokaselle joka tuli sanoon mua läskiks ja sit mä laihdutin 35kg yhen kesäloman aikana ja rupesin käymään salilla. Nyt oon normaalipainonen ja mulla on tyttöystävä (ei mikään pissis) joka on ollu mulla jo vuoden