Elämme ja toimimme miesten keskuudessa. Miten lesbona suhtaudut miehiin? Miten tulet toimeen miesten kanssa? Suhtaudutko eritavalla homo- ja heteromiehiin?
Vierastat? Samaistut? Ihailet? Inhoat? …? …? …?
Vierastat? Samaistut? Ihailet? Inhoat? …? …? …?
Vastaukset 49
Vanhimmat
hyödynnän silloin kun pitää saada sentyyppisiä asioita tehtyä. Muutto sujui juuri oikein hyvin palomiesten avustuksella. Tuttavapiirissäni tunnen miehiä ikäisistäni heteropareista (3) ja hyvin 2 homomiestä. Sekin jaksaa aina kummastuttaa, miten iso osa seksillä ja siihen liittyvillä asioilla on miesten elämässä. Miehet eivät oikeastaan kiinnosta, mutta kyllä niiden kanssa toimeen tulen, töissä yleensä helpomminkin kuin heteronaisten kanssa. Tämä nyt on aika kliseinen vastaus. Täytyy miettiä lisää :)
Mielestäni suhtaudun tavallisessa arkielämässä kaikkiin ihmisiin aika samalla lailla, kait.
Siis vaikkapa töissä, nykyisellä työpaikallani aikalailla 50/50 sekä miehiä, että naisia. Kaikkien kanssa työskentelen samalla tavalla/mielellä. Joidenkin kanssa helppo keksiä jutun juurta, joidenkin kanssa ei. Ei riipu mitenkään sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta (oletuksenani on, että kaikki muut työpaikallani ovat todennäköisesti heteroita).
Kovin härskejä juttuja kokoajan laukovia kovaäänisiä miehiä, ehkä vierastan hieman. Tosin saman tyylisiä naisiakin vierastan, "härskejä" naisia on vaan pikkasen vähemmän, kuin härskejä miehiä. En kuitenkaan mielestäni ole mikään supersiveä, mutta jatkuvat kaksimielisyydet eivät vaan viihdytä meikäläistä.
Miesten (varsinkin heteromiesten) kanssa voi jutella esim. autoista paljon paremmin, kuin naisten (varsinkin heteronaisten) kanssa. Naisten kanssa taasen helpompi jutella ihmissuhteista.
Homo- ja heteromiehiin suhtaudun varmaan eritavalla. Ensinnäkin homomiehillä ei varmasti ole mitään "taka-ajatuksia", heteromiehillä voi olla. Koska olen pitkälti "kaapissa", niin homomiesten kanssa voin olla oma itseni, kun taas heteromiesten annan pitää oletuksena sen, että olen hetero.
Tasaisesti vierastan, samaistun, ihailen, inhoan sekä miehiä, että naisia. Kaikki ovat kuitenkin yksilöitä, eivätkä vain sukupuolensa tai seksuaalisen suuntauksensa edustajia.
nuilta miehiltä, jotka käyvät täällä palstalla suhinoimassa. Heidän palvelutarjontansa on aikkas iljettävää. Tosiaan näkee, mikä on vain mielessä ja aivan väärässä paikassa.
Työ- ja ystäväpiirissä tunnen vain heteromiehiä. Muutamien kanssa voi "hömpötellä", yhden kanssa puhua syvällisemmin. Ovat yleensä avuliaita ja ystävällisiä yksinäistä naista kohtaan. Eli samanlailla kohtelen heitä kuin he minua. Eikös joku sananparsi sanonut: Kohtele muita ihmisiä samanlailla kuin haluat heidän kohtelevan itseäsi - oli sitten kyseessä nainen tai mies.
... on tullut useamman kerran vastaan: Kun olen tykännyt jutskailla jonkun miehen kanssa enemmänkin sekä syvällisemminkin, niin tuopa sitten ottaa ja rakastuu minuun, ja hyvä ystävyys katkeaa kuin seinään, eikä voida enää edes tavata.
Nuo kokemukset tosin ovat ajalta, jolloin uskoin itse olevani hetero. En tosin tiedä, voisinko yhä rakastua mieheenkin ... En nyt ihan lähitulevaisuudessa ainakaan.
Vierastanko? Joskus. Silloin olen ennakkoluuloinen, ehkä aivan syyttä. Kun astun areenalle, joka on miesvaltainen, kuten sanotaanpa vaikka lintuharrastajien joukko, saatan pelätä, että minua ei oteta sukupuoleni takia vakavasti, ja käyttäytyä sen tähden hieman liian herkästi provosoituen, eli olen huomaavinani sovinista asennetta sielläkin, missä sitä ei ehkä olekaan. Muuten en vierasta.
Samaistunko? Joskus. Mutta kyse on silloin aina yksilöistä, ei miehistä ylipäätään.
Ihailenko? Niinkin on käynyt, mutta jälleen kyse on silloin ollut yksilöstä. Voi olla, että miehen on osoitettava ihailtavuuttaan enemmän kuin naisen saadakseen minulta ihailua ... (En ole varma.)
Inhoanko? Sama vastaus. Kyllä inhoni kohteita on löytynyt molempien sukupuolien edustajista. Saatan olla kärkkäämpi inhoamaan miestä kuin naista. Ehkä annan naiselle enemmän mahdollisuuksia.
Arvailen, koska en ole ajatellut tätä "loppuun" asti. Sitä paitsi totuus tässä muuttuu sitä mukaan kuin minäkin.
Summa summarum, ihmiset ovat minulle lähtökohtaisesti kuitenkin ihmisiä sukupuolesta riippumatta, ja mahdolliset erot suhtautumisessani ovat riippuvaisia lähimenneisyyden kokemuksista.
Osaat usein kysyä aika olennaisia, kuten tässäkin, Duuis. Mitä itse vastaat?
Tässä törmään nyt siihen, kuinka rankkaa on eritellä tällaisen kysymyksen yhteydessä se, että tietää kuinka asian pitäisi olla ja toisaalta sen, miten asia käytännössä on. Kyllä minä periaatteessa pystyn kohtelemaan ihmisiä yksilötapauksina eikä esim. sukupuolensa edustajina - mutta käytännössä on usein toisin, ja lankean tarkastelemaan miestä juuri miehenä, mikä tarkoittaa miehisen kulttuurin kasvattina ja kaikkea mitä siitä seuraa. Ja silloin ei toivoa paljon ole jäljellä.
Tämä johtuu varmaan osittain siitä, että isäni tapasi sanoa: asiat ovat hämmästyttävän usein siten miltä näyttää.
Huomaan, että suhtautusmistapani on nykyään *ehdottomasti lesbona* aivan toinen kuin aikoinaan, kun hetkellisesti kuvittelin olevani bi. Tiedän hyvin, kuinka miehen "saa toimimaan" haluamallani tavalla, mutta nykyään metodini on toinen, kun en käytä "naisellisia temppuja" - ja silti miehet ihastuvat/rakastuvat, kuten Huua tuolla aiemmin kertoi.
Kun olin aikoinaan Aasiassa töissä, uusi tuttavuus pohjoismaalaiselle oli erinomaisen hyödyllinen työjuhta vesipuhveli (Bubalus bubalis; tämä ei ole tärkeilyä vaan laitoin sen koska nimi on niin hauska =)). Samalla tavalla kun ymmärrän vesipuhvelin hyödyn, vaikken ymmärräkään sen ajatusmaailmaa, suhtaudun miehiin.
On kuitenkin jotain, joka miesten keskuudessa on paremmin kuin naisilla: mahdollisuus solidaarisuuteen keskenään. Siitä on huonojakin seurauksia (haiskahtavat hyvä veli systeemit), mutta naisten kesken toivoisin kuitenkin enemmän jotain samaa. Onko solidaarisuus hyvinvointivaltioissa elävien naisten kesken edes mahdollista?
>> Onko solidaarisuus hyvinvointivaltioissa elävien naisten kesken edes mahdollista?
on Aasiassa, Afrikassa ja monissa muissakin kolmannen maailman (mikähän se poliittisesti korrekti termi tänään on?) maissa. Sielläkin, missä on ikivanhat perinteet naisten käytännön solidaarisuudelle, on nähtävissä että heti kun nainen saa taloudellista riippumattomuutta, hänen intressinsä esim. naisten työnantajana/työllistäjänä helposti siirtyy solidaarisuudesta muuhun (liiketaloudellisesti ajatellen aivan oikein eli voiton tavoitteluun?). Eli lähdetäänkin skabaamaan kovilla ja todella epäsolidaarisilla keinoilla.
Tästä aiheesta olisi varmaan paljon tietoa ja sanottavaa asiantuntijaraadillamme jossain siellä nimimerkkien takana.
Toivoisi vaan, että naiset pystyisivät arkisolidaarisuudessa parempaan.
PS. Elitistiset "hyvä sisko" kerhot eivät mielestäni edusta eivätkä edistä solidaarisuutta.
"Sielläkin, missä on ikivanhat perinteet naisten käytännön solidaarisuudelle, on nähtävissä että heti kun nainen saa taloudellista riippumattomuutta, hänen intressinsä esim. naisten työnantajana/työllistäjänä helposti siirtyy solidaarisuudesta muuhun (liiketaloudellisesti ajatellen aivan oikein eli voiton tavoitteluun?). Eli lähdetäänkin skabaamaan kovilla ja todella epäsolidaarisilla keinoilla."
Eli naiset jotka työllistävät naisia kannattavat naisten huippualhaisia palkkoja. Eivät he ala kannattamaan mitään tahoa joka haluaa korottaa naisten palkkoja tai edistää muuta hyvää. Korkeintaan edistää lastenhoitomahdollisuuksia ja lisätä isien hoitomahdollisuuksia, että halpoja naisia voisi entistä paremmin hyödyntää.
kulttuuri on aina ollut yksilökeskeistä, kuten muissakin pohjoismaissa, johtuen harvasta asustuksesta, karusta säästä, elannon hankkimisen vaikeuksista ja jakoperusteistä. Työn ohella ei jäänyt aikaa seurustella, talvisinhan naiset kokoontuivat tekemään käsitöitä yhdessä, siis siellä missä oli asutusta. Verkostoitiin, saadakseen tukea toisiltaan, mutt tietysti olihan se hiukan vaikeeta hakea helpotusta (lohtua) uudelleenpäivitettyihin, puolen vuoden takaisiin ongelmiin.
No joo, en voi jättää kommentoimatta mieskysymystäkään. Eihän meitä ihanuuksia olisi, ellei miehiä olisi, vai kuinka? Ainakaan toistaseksi...Miettikää vaikka rakkaita sukulaismiehiänne. Kyllä se ihmisen olemus on tärkein, ja vasta sen jälkeen sukupuolikysymys. Tuossa joku sanoi aikaisemmin, että naisia tulee kohdelluksi eri tavalla. Kai se näin on, sen verran patriarkaarisen kasvatuksen olen itsekin saanut.
>> talvisinhan naiset kokoontuivat tekemään käsitöitä yhdessä, siis siellä missä oli asutusta.
Heti jos joku intialainen pääsee nousemaan hieman parempaan asemaan kuin muut, se alkaa nuijia muita alemmas.
Vastenmielinen kulttuuri.
mutta naiset voisivat täällä "turvallisessa" hyvinvointivaltiossa kyllä kehittää enemmän solidaarisuutta, ennenkuin koko hyvinvointivaltio murenee. Voisihan sitä aina olla edelläkävijä. Vai edellyttääkö solidaarisuus aina sitä kurjuuden pakkoa? Ehkä pakko on meilläkin edessä tätämenoa.
"welfare state" tarkoittaa sossunluukkuvaltiota, welfare tarkoittaa köyhäinapua eikä hyvinvointia.
Idean keksi Otto von Bismarck joskus ensimmäisen maailmansodan aikana, että sai työläiset pidettyä nöyrinä.
Meillä miehillä on hieman erilainen tyyli, esimerkiksi monen tuhannen työntekijän cern toimii ilman mitään virallisia sopimuksia. Jos porukka haluaa tehdä jotain niin kirjoitetaan MoU (memorandum of understanding) jossa todetaan että tämä on kiva asia ja jokainen tekee parhaansa sen hyväksi. Siellä systeemi on toiminut jo 50 vuotta, vaikka paperit eivät sido ketään mihinkään.
"Jos porukka haluaa tehdä jotain niin kirjoitetaan MoU (memorandum of understanding) jossa todetaan että tämä on kiva asia ja jokainen tekee parhaansa sen hyväksi."
Loistavaa. Tämän otamme heti käyttöön töissä, opissa, kotona, maalla, merellä, ilmassa.
http://en.wikipedia.org/wiki/Memorandum_of_understanding
Helpompi kuin sopimus tai konsortion muodostaminen, kun lakimiesarmeija ei pääse kiistelemään vahingonkorvausvastuista jne.
Esimerkiksi koko kansainvälinen lentoliikenne toimii MoU:itten avulla.
kuten ilmeisesti "teidän miesten" motivaationa on
"Helpompi kuin sopimus tai konsortion muodostaminen, kun lakimiesarmeija ei pääse kiistelemään vahingonkorvausvastuista jne."
vaan muista, myönteisimmistä lähtökohdista ja syistä...
Kun asian otit puheeksi, sen asioihin puuttuvan, tekijänoikeuksia (siis lainvastaisesti) haalivan ja pilkkua viilaavan juristin etunimi on Minttu.
Mintusta pääsee eroon jos tekee MoU:n joka ei ole sopimus eikä velvoita ketään.
Tietenkin yhteistyökumppanit voisivat katsoa kieroon jos joku ei tee sitä minkä lupasi.
Täältä on poistettu viestisi jossa kerroit olleesi "kansainvälisessä kokouksessa", jossa 60 miehen joukossa ei ollut ainoatakaan naista, ja arvuuttelit miksei.
Vastaan: roskakuskien kokouksessa. En tiedä ainottakaan naista niissä hommissa.
Tyylisi on erilainen kuin päivällä nähdyissä viesteissä.
Kyllä alalla naisia on ja ne päästetään myös kansainvälisiin konferensseihin.
En vaan muista että kukaan nainen olisi mennyt pitämään esitelmää. Kovin ujoja ovat.
Viinaa en harrasta, viiniä nautin kyllä joskus - en tosin tänään. Erittäin hyvässä seurassa kyllä olin, oikein upeassa ja onnellisessa tilaisuudessa - ja kansainvälisessä! - jossa oli pääesiintyjinä vain naisia, yleisönä n. 50/50 miehiä/naisia. Ujous ei tuntunut olevan erityinen ongelma esiintyjissä eikä yleisössä, vaan keskustelut hersyivät innostuneesti.
Mitä pahaa edellisessä kommentissani oli? Et kai halveksi roskakuskeja?!?!
Hyvää yötä.
Vieläkö sinä olet hengissä? Luulin, että olet vain joku ilmiö. Ilmeisesti minun pitää pysyä pois lesbokeskusteluista koska...sinun takiasi minusta on tullut miesvihaaja.
oot sinä? Häh?
... suhtauduin miehiin jotenkin pelokkaasti. Koin niin paljon seksuaalista ahdistelua, että se muokkasi mieskuvaani aika surkeaksi. Tunsin tosin pari poikkeustakin ja ihailin heitä.
Nykyisin ymmärrän, että miehetkin ovat ihmisiä. Jotkut jopa hauskoja ja herkkiä, ymmärtäväisiä ystäviäni. Esim. työkaverini ovat oikein mukavia ja fiksuja miehiä. Ja kyllä, joskus pystyn hyvinkin samastumaan miehiin.
En ajattele, että miehet ovat Marsista ja naiset Venuksesta. Olemme yksilöitä sukupuolesta riippumatta. Minä ja monet ystävistäni taidamme olla Kassiopeijalta :)
Tuo naiset ovat Venuksesta, miehet anuksesta... eikun Marsista taitaa olla jo onneksi vitsiksi luokiteltavissa =) Tuli oikein fyysisesti huono olo, kun sitä aikoinaan luin.
Vaikka en ole itse edes mitään kamalaa kokenut miesten taholta, saan kyllä tehdä vielä paljon töitä itseni kanssa ideaalina postseksuaalisuus. Joudun taistelemaan omaa tyhmyyttäni vastaan päivittäin tuolla IRL, ja kaipaan vieläkin, aina vain vahvistavaa vastatodistusaineistoa ;)
Ettei niinkun enää seksuaalisuutta vai? Vai tarkoititko post-sukupuolisuutta?
Luulen ymmärtäväni, mitä tarkoitit tuolla vastatodistusaineiston tarpeella. Minäkin olen kasvanut joskus ajattelemaan sen mallin mukaan, että naiset olis muka tyhmempiä kuin miehet, ha!! Niihin aikoihin taisin vähän toivoa olevani poika. Vain tuon seikan takia. Koska en pitänyt itseäni tyhmänä. Mutta tuosta olen tallustanut kolmisenkymmentä vuotta juuri sitä vastatodistusaineistoa keräillen. Löytyyhän sitä.
Nimenomaan, miten tuo seksuaalisuus taas sotki asioita eilen ;)?
Lapseni kavereineen on jo ohittanut sukupuolen epäkiinnostavana ihmisten määrittelyssä, mutta koska jotenkin ihmisiä on kiva niputtaa, heillä on käytössä kisma ja koima. Ne tulevat kissa- tai koiramaisuudesta. Parhaillaan on kehittelyssä vielä pari määritelmää...
Kisma ja koima toimivat oikein hyvin: ne kuvaavat ihmisen temperamenttia, toimintatyyliä, motivaatioita yms. osuvasti.
Metsästätkö makupaloja vai älyllistä tyydytystä?
>> Metsästätkö makupaloja vai älyllistä tyydytystä?
"Minäkin olen kasvanut joskus ajattelemaan sen mallin mukaan, että naiset olis muka tyhmempiä kuin miehet, ha!!"
Meillä taas pohdittiin ihan perhepiirissä aikoinaan sitä (isä myös), miten on pelkän mulkun ansiosta itsestäänselvästi mahdollista johtaa, päättää, hallita, jne. vaikkei muita (henkisiä) edellytyksiä olisikaan.
Todistusaineistoa on tietenkin mahdotonta löytää. Vain perinteitä, ennakkoluuloja, poliittisia päätöksiä - naisten "suostumuksella"?
Nyttemmin on tietenkin kirkkaasti nähty, ettei esim. hyvä tai huono johtaminen tai muu vastuunkanto* elämässä ole edelleenkään sukupuolesta kiinni. Mulkutonkin voi olla mulkumpi kuin mulkullinen.
* esim. kasvatus
tuo minullakin lähti. Mulkku-keskusteluita ei ollut, mutta malleja luin kuten kuka tahansa kasvava lapsi. Idealistinen auktoriteetti isänä, jota äiti myötäili (kaikki isän ajatukset olivat NIIN viisaita ...), ja kaksi isoveljeä, joista varsinkin toinen suhtautui varsin ennakkoluuloisesti naissukupuolen älyyn.
Naisen "suostumus"? Että sellainen on jossain kehitysaiheessani ottanut minua päähän. Alkaen taas kotoa ... Miesten mielistely kaveripiirissä kikattelemalla tyhmille vitseille ja esittämällä tyhmempää kuin onkaan. Teki mieli sanoutua irti koko sukupuolestaan tai vähintään hävetti kanssasisarten puolesta. Pitivät yllä toisen puolen alentuvaa suhtautumista.
Kyllähän lapsena ja nuoruudessa opitut käyttäytymismallit usein jämähtävät jotenkin koko loppuelämäksi, ja onhan meillä noita "suostuvaisiakin" naisia yhä, vaikka taitavat vähitellen (toivottavasti) kuolla sukupuuttoon.
Saattaa olla, että palstan meitä nuoremmilla kirjoittelijoilla on jo ihan erilainen perspektiivi koko juttuun.
Ja kyllä, mulkkuus ei tosiaan kysy sukupuolta.
Sorry, kysymys ei ollut tarkoitettu Sinulle liittyen kommenttiisi, vaan noin yleisesti yhtenä mallina siitä miten Kisma ja Koima -tyypit erotellaan =D Siinä täytyy todella luopua feminiini/maskuliini tyypittelystä. Koima on sellainen tyyppi joka motivoituu esim. ongelmanratkaisuun konkreettisen palkinnon ja välittömän tyydytyksen ("makupala") toivossa, Kisma sellainen joka motivoituu ongelmanratkaisun älyllisestä haasteesta, "big picture", jota ei kovin hyvin voi motivoida pikavoitolla, jne.
Tausta-ajatus koira-/kissamaailmasta: Voit käskeä koiraa tekemään jotain. Kissalle voit enintään tehdä ehdotuksen. - Koirat tulevat kun niitä kutsutaan; kissat ottavat viestin vastaan ja palaavat asiaan myöhemmin.
Minua ei (vielä?) ole hyväksytty likkojen salakerhoon, joten en tiedä kovin tarkkaan näitä syvällisyyksiä. Täytyy varmaan odottaa kirjaa... =D
Mitenköhän salaperäisen huuhkajan toimintamallit kelpaisivat tyttöjen kehittelyyn? ;)
huuaa, niin yhtäkkiseltään tulisi mieleen, että olen yhdistelmä niin kismaa kuin koimaa. "Kismitys" on hyvinkin minulle ominaista, koska tykkään funtsailla, ja se on itsessään palkitsevaa, kun tuottaa oivalluksia. Koima-puoli tulee varmaan esiin silloin, kun puuhaan käsilläni jotain ja näen kätteni jäljet, kudon vaikka villasukkaparin. - No ei sekään tietenkään ihan välitön tyydytys ole ... Kumpaankohan tuo sitten mahtais kuulua ...
Mutta eikös esim. hymyn saaminen hymyilemällä ole aika koimamaista? Kyllä taidan olla ihan yleis-k-ma, is tai oi.
Tämä kiehtoo minua, koska pidän sellaisista.
Minulla on lukuisia hyviä miesystäviä, niin heteroita kuin homojakin. Ollut aina, tulee varmaan olemaankin.
Tosin ystävyys ei katso sukupuolta eikä suuntautumista, joten sinänsä ihan sama mitä sukupuolta ympärilläolevat ystävät ovat.
Huomaan miesten suhtautuvan minuun uskottuna ja sellaisena, jolle voi kertoa asioita, joita ei toisille (hetero)naisille kerrota, eikä voida puhua toisten miesten kanssa.
Eli miehiä on elämässäni riittävästi. Tuntuu tuolla facebookissakin olevan minulla enemmän miehiä kuin naisia ystävinä. Hassua. Tosin kun saisi vielä lähimmät ystävänsä innostumaan fb:stä, niin hyvä olisi.
minulla on kolme miestä, jotka ovat ammoin antamistani rukkasista huolimatta jaksaneet silloin tällöin soitella minulle, ihan vain kuulumisia kyselläkseen. He ovat kaikki sympaattisia miehiä ja nykyisin tahoillaan parisuhteissa. Hyvä. Ja onneksi.
Tulen toimeen miesten kanssa, varsinkin toverillisessa mielessä. Suhteeseen saaminen onkin jo eri asia: en ole todellakaan helppo tapaus. Taidan olla jo liian itsenäinen ja "kätevä" selviämään arjesta ilman miestäkin...
Toistaiseksi viimeinen miesystäväni oli niin hieno mies, etten hänen jälkeensä jaksa uskoa enää kiinnostuvani yhdestäkään miehestä. Hän kuitenkin osoitti, että hyviä ja fiksuja miehiä todellakin on olemassa. Ajankohta yms. eivät kai olleet puolellamme.
En siis vierasta, inhoa, enkä ihaile miehiä sen kummemmin sukupuolensa takia: ihmisyys eikä arvostus ole sukupuolesta kiinni. Ja samaistuakin heihin voin. Oikein hyvin ;)
Molempia meitä tarvitaan: nainen taitaa kuitenkin minun ajatuksissani viedä "voiton".
Muuten samoin paitsi että heidän vietit ei kiinnosta minua.
haluan kommentoida tuohon joidenkin esittämään väitteeseen, että naiset muka olisivat epäsolidaarisia. Olen täysin eri mieltä asiasta. Minun ystäväpiirini naiset ovat solidaarisia ja se on minusta itsestään selvää. En ole koskaan oppinut ajattelemaan, että solidaarisuus olisi sukupuolisidonnainen ominaisuus. Sekä naisisissa että miehissä on ihmisiä, jotka tuntavat tarvetta lytätä toisia pönkittääkseen itseään. Sen sijaan eri mieltä oleminen tai riitely ei ole epäsolidaarisuutta, ne eivät vaikuta mitenkään esimerkiksi ystävien väliseen solidaarisuuteen. Käsittämätöntä, että tuollaisia väitteitä esitetään nykyaikana ja vielä tällaisella naisten palstalla!
tarkoittanutkaan mitään ystäväpiirejä (mun käsittääkseni sellaiset eivät ole ystäviä edes) vaan esim.työyhteisöjä jne. kauhea kateus esim. nyt palkkaneuvotteluissa vaikka pitäis puhaltaa yhteen hiileen.
Mielenkiintoinen kysymys tämä miehiin suhtautuminen. Ensiksikin on vaikea vastata kysymykseen, suhtaudunko eri tavoin hetero- ja homomiehiin, sillä tuttavapiiriini ei kuulu homomiehiä. Ohitan siis tämän kysymyksen heti kättelyssä.
Suhtautumiseni miehiin on kenties aina ollut hiukan ristiriitaista. Mielessäni ovat vielä muistot esimerkiksi kouluajoilta, jolloin vastakkainen sukupuoli hämmensi minua. Pojat tuntuivat käsittämättömän kypsymättömiltä ja lapsellisilta, mikä oli mielestäni rasittavaa ja ärsytti minua. Tämä kuva vastakkaisesta sukupuolesta on säilynyt mielessäni pitkään.
Armeija-aikoinani kohtasin puolestaan uskomattoman määrän sovinismia, mikä osaltaan muokkasi käsitystäni miehistä ja heidän maailmastaan. Sovinismin syvyys tuli osittaisena yllätyksenä, sillä perhepiirissäni olen kasvanut tasa-arvoon. Lisäksi huomasin, että miehet esimerkiksi puhuvat toisistaan selän takana aivan samoin kuin naisetkin.
Kolmas tekijä, mikä on muokannut käsitystäni miehistä, on tietenkin nimenomaan kasvatukseni ja kasvaessani oppimani mallit. Minut kasvatettiin hyvin tasa-arvoisesti nimenomaan uskomaan, että kykenen samoihin asioihin kuin vastakkainen sukupuolikin. "Perinteisellä" naiseudella tai perusnaisellisella käyttäytymisellä ei ollut mahdollista saada arvostusta, vaan minua arvostettiin esimerkiksi urheilusaavutusteni myötä. Sukupuolten välille ei tehty eroja, vaan samoja asioita edellytettiin molemmilta sukupuolilta.
Lähtökohtaisesti uskoisin suhtautuvani molempiin sukupuoliin suunnilleen samalla tavoin, mutta toki nämä edellemainitsemani asiat värittävät suhtautumistani omilla tavoillaan.
Ihmissuhteissani niin naisiin kuin miehiin arvostan ensisijaisesti lojaaliutta ja rehellisyyttä. Arvostan keskustelutaitoa ja kykyä analyyttisuuteen, sillä näitä asioita kaipaan ihmissuhteiltani eniten. Intohimonani ovat syvät, elämään ja ihmissuhteisiin liittyvät keskustelut. Elämäni aikana olen enimmäkseen havainnut naisten jakavan nämä samat intressit kanssani ja havainnut heissä eniten mainitsemiani ominaisuuksia.
Miesten kanssa en ole koskaan päässyt samalle syvyystasolle kuin naisten, vaikka olen tutustunut myös fiksuihin ja keskustelutaitoisiin miehiin. Miesten kanssa on hauska harrastaa esimerkiksi urheilua, ja myös miehet ovat puhuneet minulle vaikeista asioistaan, mutta kaipaamani analyyttisuus usein puuttuu. Kenties se johtuu yhteiskunnan tavasta kasvattaa miehet, jotka kokemukseni mukaan useimmiten vain toteavat ongelman, mutta eivät osaa/ koe voivansa puhua. Suhteet miesten kanssa ovat enemmänkin toiminnallisia. Se on omalla tavallaan mukavaa, muttei täytä sitä tarvetta, mikä minulla ensisijaisesti ihmissuhteissani on. Siksi koen, että miehet jäävät aina osittain vieraiksi minulle. He tuntuvat osittain muukalaisilta, sillä en kykene täysin ymmärtämään heitä.
Miesten tekemät omasta näkökulmastani käsittämättömät teot ja ajattelumallit myös syövät arvostustani miehiä kohtaan ja saavat minut vierastamaan heitä. Miksi esimerkiksi autoillessa on tehtävä järjettömiä ja vaarallisia ohituksia tai ajettava olemattomalla turvavälillä? Tai miksi monet miehet sitkeästi kuvittelevat, että toimivaan seksisuhteeseen tarvitaan penistä ja perinteistä yhdyntää? (En väitä, etteivätkö näihin syyllistyisi myös naiset tai että kaikki miehet toimisivat/ ajattelisivat näin.)
Tunnen "miesten maailman" pelisäännöt ja tiedän, miten miesten arvostuksen voi saavuttaa. Olen itse monin tavoin androgyyni. Minulla on samoja intressejä kuin monilla miehillä, kuten urheilu, aseet, moottoripyörät ja autot. Mieluummin keskustelen esimerkiksi moottoripyöristä kuin meikeistä, joista en ymmärrä mitään.
Päällisin puolin tulen siis hyvin toimeen miesten kanssa ja löydän usein heidän kanssaan yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Naisiin olen kuitenkin muodostanut syvimmät ystävyyssuhteeni ja heidän ihmissuhdetaitojaan arvostan yleisesti ottaen enemmän.
Hieno analyysi. Kylläpä osaat syvästi ja selkeästi tulkita ja ilmaista itseäsi. Tämä kirkastaa ilmaa ja selventää/kuvastaa omia – ja varmasti monen muunkin –ajatuksia.
Kiitos, että näit vaivaa kirjoittaa noin upeasti.
KIITOS KAIKILLE "tervehenkisille" kommentoijille, jotka sekoilusta ja pahasta häiriköinnistä huolimatta ovat jaksaneet kirjoittaa ajatuksiaan. Yksikin ja jokainen lauseen poikanen tai ajatuksen häivähdys (myös rakentavat ärsytykset) ovat merkittävää kokonaisuudessa, siitä muodostuu polveileva maisema, silhuetti piirtyy ylös, alas, eteenpäin...
Yleisesti ottaen suhtaudun miessukukuntaan oman pönötyksensä uhriksi joutuneena, tiukasti karsinoituna joukkona. Ei liene tarvetta mainita, että siinä samalla uhriksi on joutunut myös naiset, lapset, eläimet, luonto ja kaikki muukin vaikutuspiirissä oleva. Sääliksi monesti käy. Jokaista osapuolta mutta eniten niitä, jotka eivät pysty edes puolustautumaan. Pönötys tekee miesväestä arvattavia mutta silti sellaisia, että selustaa pitää vahtia.
Sekä maailmanrauhan että yleisen hyvinvoinnin kannalta ensimmäinen korjattava asia olisi tuo pönötys. Että ei tarvitse olla sementtikasvoista, hymyilemätöntä, kaiken fyysisesti kestävää sankaria, kun ei kerran ole. Mutta siinä sitä onkin ikuisuuskysymystä kerrakseen.
Näin arkielämässä suhtaudun miehiin etäisen ystävällisesti ja lempeästi hymyillen. Pääosin tulen erittäin hyvin toimeen miestenkin kanssa, myös perusmiesten. On vain osattava lukea tilanteita ja tajuttava, että loppujen lopuksi miehelle listan ykkösenä on kuitenkin hän itse. Jos tiukka paikka tulee tai joutuu valitsemaan jossain arvokkaassa paikassa, missä oma etu on vaa´assa toisen kanssa. Se selusta, taas.
Ja olen minäkin tavannut niitä ihan mukavia miehiä, joille pönötys ei ole mitään. Joiden kanssa voi oikeasti puhua niinkuin ihminen ihmiselle.
Se mitä joissain miehissä ihailen, on sellainen kujeileva ketkumaakari, joka pomppaa esiin seitsemänkymppisestäkin yllättävissä tilanteissa. Sitä ei välttämättä naisesta tapaa.
Ja se mitä kadehdin, on miesten vapaus pukeutua rentusti ja rennosti ihanan mukaviin vaatteisiin ilman, että sekä miehet ja naiset ovat naukumassa, että tarviiko sitä olla tollanen, eikö vois olla enemmän femme... Prkl!
!!!!!!!
WRT = with respect to
kaikkiin isoihin vitsauksiin maailmassa.
mä tulen mitä mainioimmin miesten kanssa toimeen!Olen ihan pikkulikasta tuntenut kuuluvani äijiin!!Ihmekyllä koska olen kuitenkin aikas femme tyyppi!!
Homot on ihan loistavia biletyskavereita ja muutenkin!
en kyllä samaistu vaan musta monet äijät on ihan mukaviakin.
ihan samassa vihakategoriassa menee niin jotkut "ämmänkuteleet" kuin pask''''jät.että ei mulla sen kummemmin ole heitä mitään vastaan.
Lapsena parhaat leikit oli leikkiautoilla ja polkuautoilla poikien kanssa kilpaillen.Turpiin tuli välillä mutta tultapäin!
tyttöjen kanssa ne lääkärileikit sitten.Arvatkaas kumpi olin kotileikissä?
oi niitä aikoja!!
Kerrznkin joku ajattelee samansuuntaisesti kuin minä.
mihin suuntaan mennään Karoliina?
ystäviä ei ole juuri kertynyt tosin ystäväpiirini on muutenkin suppea. Tuttavia on sitäkin enemmän. Suhtaudun toverillisesti miehisiin.
Vuoden kokemus lesbokeskusteluissa on tehnyt minusta miesvihaajan.
Chatissa teeskentelevät naista, ja täällä hyväksyvät, tai muuten kommentoivat.
Yleensäkin, miksi lesbojen pitäisi puhua miehistä?
Onkohan meitä oikeita lesboja montakaan olemassa?
kuten minäkin.
Se joka itsensä lesboksi tuntee, on lesbo. Oikeita lesboja on todella monenlaisia. Olisi outoa jos lesbot eivät puhuisi miehistä, koska miehet vaikutatvat elämässämme ja jokaisella on joku henkilökohtainen suhtautuminen asiaan. Miksi panna pää pensaaseen?