kaipailen eli miten toimia vajaan vuotiaan sakun kanssa joka on ruvennut uhittelemaan, tottelemattomaksi,näykkimään minua ja lapsiani.
Onko täydellinen huomaamattomuus koiraa kohtaan kokeilemisen arvoinen konsti. Mihinkään selkäsaunarumbaan en haluaisi ryhtyä. Olen yrittänyt sen pennusta kasvattaa kaikkien saamieni ohjeiden mukaisesti, mutta tulos tuntuu olevan heikko.
Onko täydellinen huomaamattomuus koiraa kohtaan kokeilemisen arvoinen konsti. Mihinkään selkäsaunarumbaan en haluaisi ryhtyä. Olen yrittänyt sen pennusta kasvattaa kaikkien saamieni ohjeiden mukaisesti, mutta tulos tuntuu olevan heikko.
Vastaukset 3
Vanhimmat
että koira luulee olevansa pomo. Toinen vaihtoehto on että koira on vain kuriton, eikä tiedä mitä ei saa tehdä. Oikea-aikainen fyysinen rankaisu toiminee paremmin kuin mikään huomioimattomuus. Voimakkuus tietysti koiran mukaan, henkisesti vahva koira voi vaatia koviakin otteita. Viimeiseen lauseeseesi, niin ei kannata kaikkia saamiaan ohjeita aina pureksimatta niellä, vaan käyttää niitä jotka vaikuttavat sopivilta itselle ja omalle koiralle.
kuuluu tuohon ikäänkin jo et aletaan pomottaa ja ottaa selvää kuka määrää.
selkään nyt ei ihan tarvi antaa, mutta voi sen kuitenkin palauttaa vaik niskasta pitämällä ja tokasta se ehdoton EI.
mun tai lapsien näykkiminen ei onnistu. ole ehdoton joidenkin asioiden suhteen ja opettamisen suhteen. vähän päättäväisyyttä ja järkeä peliin. sinä kai edelleen kerrot perheessä missä se kaappi seisoo eikä koira
Olet varmasti yrittänyt parhaasi saamiesi ohjeiden mukaisesti, voitko tarkentaa vielä mitä nuo ohjeet ovat olleet?
Oletko varma, ettei koiralla ole mitään kiputiloja, jotka se yhdistää lapsiin tai sinuun?
Kyllä koira kuin koira puolustautuu, jos joutuu "nurkkaan ahdistetuksi" oletko varma, etteivät lapset ole päässeet tekemään mitään mikä olisi koiran saanut varuilleen?
Usein ongelmatilanteissa kannattaa se oma kysymys esittää itselleen ikäänkuin, joku toinen sitä kysyisi ja kuulostella minkä vastauksen itse antaisi kysyjälle, siinä voi olla se rehellisin neuvo, muut kun eivät tilannettanne tunne.
On muutenkin aika vaikea yhdistelmä koirat ja pienet lapset.
Lukemattomia on ne koiranalut, jotka eivät kertakaikkiaan mahdu siihen joukkoon,
johtuen osin siitä äidinvaistosta, joka suojelee lapsia toiselta lajilta, vrt. muiden nisäkäslajien emät silloin, kun niillä on pentuja, koirasta alkaa löytyä yllättävästi syypäätä monenmoiseen ja sitä voi alkaa suorastaan inhoamaan ei mitään harvinaista.
Tuosta asiasta ei varmastikaan teillä ole kyse, mutta ei siitä asiasta juuri puhutakaan, ikäänkuin ihminen ei omaisi samoja vaistoja kuin muut eläimet.
Maalaisjärkeä, kielto ihan reippaasti ja oikea-aikaisesti jopa fyysisesti, kun on aikeissa toimia väärin ja kehu heti väittömästi, kun on aikeissa lopettaa kielletyn toiminnan.
Koira elää hetkessä ja on oltava nopea, jos aikoo saada sen ymmärtämään asiat.
Koiran elo ei silti saa olla pelkkää kieltoa.
Järjestä itsellesi (niin vaikeaa kuin se lasten kanssa onkin) omaa aikaa koiran kanssa, joko harrastusten tai lenkkien muodossa ja ota siellä tottelevaisuuttakin välillä.
Ehkäpä suhteenne tulee terveemmälle pohjalle ja se haluaakin totella sinua myös kotosalla, opeta katsekontaktin ottaminen ikäänkuin luvanpyytämisenä ja pääset omasta epävarmuudestasi sen suhteen, ettet hallitsisi koiraasi kaikissa tilanteissa).
Mitään "huomioimattomuus" (suomeksi mökötys) en hyväksy, koira elää kuitenkin tässä ja nyt eikä ole sitä kohtaan oikein, jos sille aletaan murjottamaan.
Järjestä koiralle oma tila, jonne ei tenavilla ole lupa mennä ja tee lapsillekin selväksi, ettei sisällä riehuta ainakaan koiran kanssa.