Kaikki viat korjataan,
yritetään ainakin.
Kaikki puutteet painetaan
pimentoonsa takaisin.
Mielen kipu, sielun piina,
mikä auttaisikaan?
Tehoa ei lääkkeet, viina
tähän perusvikaan.
Sitä ei voi paeta
taakse lääkehuurun.
kipu voi vain saeta,
tuska löytää kuurun.
Ruumiin kipu pahakin
poistuu lääkityksin.
Siihen auttaa rahakin,
sielu vain jää yksin.
yritetään ainakin.
Kaikki puutteet painetaan
pimentoonsa takaisin.
Mielen kipu, sielun piina,
mikä auttaisikaan?
Tehoa ei lääkkeet, viina
tähän perusvikaan.
Sitä ei voi paeta
taakse lääkehuurun.
kipu voi vain saeta,
tuska löytää kuurun.
Ruumiin kipu pahakin
poistuu lääkityksin.
Siihen auttaa rahakin,
sielu vain jää yksin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
tämä suunnaton haikeus tässä runossasi.
Elämän kipuilua, jota ei voi lääkkein hoivata,
eikä aikakaan tunnu olevan armollinen.
Rakkautta Sinä elämääsi tarvitsisit, se olisi ai-
noa oikea lääke.
Lämmin halaukseni Tee,
Sinä tiedät
Sinä jaksat olla mukana kaikissa runoissa ja kaikissa käänteissä, muissakin kuin omissa väänteissä. Se on paljon se. Useimmille riittävät omat murheet, tarpeeksi kannettavaa niissä. Ehkäpä sinun kevenevät, kun kannat toisten huolia.
Tässä runoa lukiessani heräsi niin monen laisia mietteitä. "Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin" kirjoitti Koskenniemikin.
Kuka tai mikä voi auttaa meitä yksinäisyydessämme, mielen kivuissa ja piinassa kun ei lääkkeet ja viina auta, kuin hetkellisesti, jos sitäkään tai ei halua ottaa niitä vaihtoehdoksikaan.
Rakkausko? Vai vain ihmisyyden, myös oman, vajavuuden ja heikkouden tunnustaminen ja sen hiljainen hyväksyminen omaan elämäänsä luonnollisena osana.
Vai sekö, että alkaa hapuilla vielä suurempaa rakkautta kohti, kuin ihmisen antamaa rakkautta;Jumalan rakkautta. Onko olemassakaan muuta vaihtoehtoa, kuin viimeksi mainittu? Silti se ei pois sulje kahta edellä mainittuakaan.
Jumalan rakkauden tunteminen on kalliopohja elämälle.
Näissä mietteissä runoystäväsi Annanen
Sinun runosi ja runovastauksesi luen aina tavallista suuremmalla huolella ja tarkkuudella, koska pitkältä ajalta tunnen sinun runoilijalaatusi ja vähän ajatusmaalilmaasikin, eikä kumpikaan ole minulle vieras. Oma ajatusmaailmani on kai vähän hellakoskimainen, luulen. Ei niin kevyt luonnostaankaan. Kai se sitten runoissakin näkyy.