asiaa
putoaminen
4369
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minun äiti ei ollut enkä minä ole lapsilleni!
äiti-(ja nimenomaan)tytär suhteita. Sen suhteen voi rikkoa kyllä jokin muukin kuin alkoholi.
Kun nyt kuitenkin pidit tärkeänä tuoda tämän asian huostaanottopalstalle, niin jos olisit elänyt lapsuuttasi 90-luvun alun jälkeen, niin olisit tullut huostaanotetuksi. Jos sijoituspaikka olisi ollut hyvä, olisi se tietysti ollut pelastus tilanteeseesi.
Sehän lastensuojelun alkuperäinen tehtävä olisikin, pelastaa lapset huonoista kotioloista, mutta viime vuosina lastensuojelu ei ole pystynyt toimimaan tarvetta vastaavasti.
Sen sijaan on tehty paljon huostaanottoja sellaisessa tilanteessa, joka on vain huonontanut lapsen tilannetta. Toivotaan, että asiat alkaisivat mennä yleisemminkin parempaan suuntaan, vaikka kuntien huono taloustilanne ei paljoa lupaakaan vielä tässä vaiheessa.
Äitini on raitis, ei koskaan elämässään edes tupakoinut, lasin alkoholia olen nähnyt hänen ikinä ottavan vain vanhimman lapsensa häissä. Henkisesti hän on myös terve ja tasapainoinen.
Joskus tuntuu kun noita sukupolvien-yli-sossun-asiakkuutta -juttuja kuulee, että melkoisia kärjistyksiä kaikki tyyni. Ajatellaanpa tavallista suomalaista pikku kylää menneinä vuosikymmeninä, kyllä sieltä ei kovin montaa sossun asiakasta löytynyt, esim. meidän kylästämme ei yhtään. Sosiaalinen paine ja kontrolli olivat kovia, siellä elettiin kurissa ja herran nuhteessa, ei ryyppäämisestä ja rötöstelystä ollut tietoakaan!
Ja jos jossain kylässä oli yksi häiriöperhe, niin voi hyvänen aika sitä kauhistelun määrää, heidän huono maineensa kiiri lähipitäjiin asti. Sijaripalstan kirjoittajissa on ainakin pari ihmistä, joiden tyyli on juuri tuo vanhanajan kyläyhteisön ahdistava juoruaminen, kaikesta panettelu, pahanpuhuminen ja pahan kuvittelu, kun ei toisten elämästä meinaa arvostelun sijaa mitenkään löytyä. Ajatelkaa, että jo lapsena vihasin noita juoruämmiä, vaikka perheemme ei koskaan ollut minkään juoruilun kohde. Inhosin pahaa puhuvia ihmisiä ja halusin pois heidän läheltään. Asenteen voi arvata, kun tuollainen juoruämmä ja pahanpuhuja hakeutuu sijariksi. Ja kyllä heidän kirjoituksensa sen mukaisia ovatkin.
Kyllä nykyiset lastensuojelun asiakkaat ja huostaanottovanhemmat ovat ihan jotain muuta kuin näitä sukupolvien-yli-tapauksia ja heistä ylivoimaisesti suurin osa on kyllä osannut kasvattaa omat lapsensa ja myös tehnyt sen.
Suurimman osan kohdalla on syitä lastensuojelun asiakkuuteen haettava muualta kuin vanhemmista ja sekös noita pahanpuhujia ja toisille kaiken pahan toivojia harmittaa.
ja muiden mollaajia ... heidän seurassaan tulee hyvin nopeasti sellainen olo että apua äkkiä pois ja lujaa. monesti tulee näiden muiden asioista sössöttäjien puolesta niin nolo olo ettei....