Niityn laitaa neito kaunis kulki,
ei tiennyt sotilaan seuraavan askeltaan.
Tanssin tahto sai neidon hurmaansa,
luuli tanssivan kedolla yksikseen.
Ei säikkynyt neito, sotilaan muotoa,
laittoi parantajan aivot toimimaan,
tarkka katse tavoitti haavan,
punareunaisen, tulehtuneen.
Katsoi sotilas neitoa silmiin kerran,
ei vastustaa voinut tunnettaan,
tarttui käteen neidon ja
puristi hetken verran.
Neito hoivasi hellästi sotilaan haavaa,
parantamisen taito oli hänen hallussaan.
Avasi silmänsä taistelija, näki neidon kauniin,
tajuissaan ensikerran, vei sydämen sotilaan.
Rakkaus, poltti tuskaisemmin,kuin haava konsanaan.
Tiesi sotilas lähtönsä hetken.
Sota jatkui, ei antanut tilaa rakkaudelle.
Neito suuteli sinettinsä huulille taistelijan.
Niityn laitaa kulki kaunis neito,
surua vaali rinnassaan,
sulhonsa iäksi sodalle menetti,
muisteli antamaansa sinettiä, suudelmaa rakkauden.
Nousi viha, rakkauden tappoi,
hulmusivat hiukset mustat, silmät siniset salamoi.
Katsoi taivaalle neito, kirosi kaiken,
vastalahjaksi taivas hälle noitavoimat antoi.
Ei tuhlaa aikaa turhuuteen noita enää,
ei rakkauden alttarille hän tulta tee.
Sotilas, hän taivaasta suojelee noitarukkaa,
sormillaan sinettiä ikuista hyväilee.
ei tiennyt sotilaan seuraavan askeltaan.
Tanssin tahto sai neidon hurmaansa,
luuli tanssivan kedolla yksikseen.
Ei säikkynyt neito, sotilaan muotoa,
laittoi parantajan aivot toimimaan,
tarkka katse tavoitti haavan,
punareunaisen, tulehtuneen.
Katsoi sotilas neitoa silmiin kerran,
ei vastustaa voinut tunnettaan,
tarttui käteen neidon ja
puristi hetken verran.
Neito hoivasi hellästi sotilaan haavaa,
parantamisen taito oli hänen hallussaan.
Avasi silmänsä taistelija, näki neidon kauniin,
tajuissaan ensikerran, vei sydämen sotilaan.
Rakkaus, poltti tuskaisemmin,kuin haava konsanaan.
Tiesi sotilas lähtönsä hetken.
Sota jatkui, ei antanut tilaa rakkaudelle.
Neito suuteli sinettinsä huulille taistelijan.
Niityn laitaa kulki kaunis neito,
surua vaali rinnassaan,
sulhonsa iäksi sodalle menetti,
muisteli antamaansa sinettiä, suudelmaa rakkauden.
Nousi viha, rakkauden tappoi,
hulmusivat hiukset mustat, silmät siniset salamoi.
Katsoi taivaalle neito, kirosi kaiken,
vastalahjaksi taivas hälle noitavoimat antoi.
Ei tuhlaa aikaa turhuuteen noita enää,
ei rakkauden alttarille hän tulta tee.
Sotilas, hän taivaasta suojelee noitarukkaa,
sormillaan sinettiä ikuista hyväilee.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pitihän se tulla vielä kerran poikkeemaan täälläkin.
Jahans, täsä se muhittelun tulos sitten taitaapi
olla ma luulen.
Vaikka tämä on melko pitkä, niin tässä ei silti
kyllästy tekstiin.
Jotenkin niin äärettömän herkkä tuo kohta, jossa
neito katsoi sotilasta, komeaa muotoa ja kuinka
katse tavoitti haavan.
Kuinka tarina jatkuu, on surullista ja silti niin
koskettavaa.
Ja runon päätös sitten, kun sotilas suojelee nei-
toa taivaasta. Todella poikkeava runo, mutta eh-
dottomasti tästä ei voi kuin pitää.
Hyvää illan jatkoa siskoseni.
Runebergin "Kuoleva soturi".
Runebergit minulta lukematta, samankaltaisuus on mahdollista, mutta tahaton.
sekä koskettava, tulevaisuudessa jos
soturi "kuka vain" viisasten kiven saisi
sekä "taioillaan" sodat lopettaisi,
niin ei kukaan koskaan väkivaltaisesti periaatteessa kuolla vois, silloin kaikilla kivaa olla voisi, musiikki aina vain soisi
Rauhassa olevaa demokratiaa lisää yhä monimutkaisemmaksi aina vain rakentaa voisi,
kun peltihevosemme sitten lopulta maasta
kaiken mustan kullan joisi. Löytäisimmekö
voiman suuren meren kätköistä, tuleva vuosikymmen sen päättäjille
kertoa saattaa.
merkityksen, jota en osannut itse ajatellakaan.
Olisi hienoa, jos sodat voisi lopettaa, joku löytäisi keinon siihen, vaikka menneisyydestä ..merien tai luolien kätköistä..