http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=684517
"....Haavoittuvat olosuhteet
Perusturvasta ei Lehdon mukaan tingitä.
"Köyhää ei pidä nöyryyttää, vaan rohkaista hakemaan uutta otetta elämään.
Ihmisten leimaaminen ei vahvista heidän motivaatiotaan."
"Monet elävät haavoittuvissa olosuhteissa.
Muutoksia sosiaaliturvaan ei voi tehdä summittain ja liian suuressa mittakaavassa, koska aina joku voi jäädä litistykseen.
Elämäntilanteet ovat ihmisillä hyvin komplisoituneita."
Lehdon mielestä tämän päivän kolmi- ja nelikymppisten pitää luottaa, että sosiaaliturva on kestävä myös kymmenen vuoden päästä....."
"....Haavoittuvat olosuhteet
Perusturvasta ei Lehdon mukaan tingitä.
"Köyhää ei pidä nöyryyttää, vaan rohkaista hakemaan uutta otetta elämään.
Ihmisten leimaaminen ei vahvista heidän motivaatiotaan."
"Monet elävät haavoittuvissa olosuhteissa.
Muutoksia sosiaaliturvaan ei voi tehdä summittain ja liian suuressa mittakaavassa, koska aina joku voi jäädä litistykseen.
Elämäntilanteet ovat ihmisillä hyvin komplisoituneita."
Lehdon mielestä tämän päivän kolmi- ja nelikymppisten pitää luottaa, että sosiaaliturva on kestävä myös kymmenen vuoden päästä....."
Vastaukset 32
Vanhimmat
joka otti kutsun vastaan ja saapui paikalle, kun hänet kutsuttiin tutustumaan Myllypuroon ilmaisen ruuan jakotilaisuuteen. Eduskunnasta taisi Osmo Soininvaara olla ainoa, joka saapui paikalle. Muutaman muun paikalla olleen nimet eivät jääneet mieleen.
Tuntuu hävettävälle olla suomalainen, kun maassa on 600.000 köyhää, jotka elävät toimeentulorajan alapuolella. Rikkaassa Suomessa! Heistä suurin osa eläkeläisiä ja tietysti työttömiä, mutta myös työssä olevia, joiden palkka ei riitä elämiseen...
Ne muutamat pitkäaikaistyöttömät, joiden haastattelun olen viime päivinä nähnyt tv:stä, niin ei heitä kyllä itseään voi työttömyydestä syyttää.
Kyllä sosiaaliturvan kehittäminen on mennyt poliitikoilla poskelleen, kun satoja ihmisiä seisoo Kallion leipäjonossa ja Myllypurossa taisi olla vielä suuremmat määrät ruuanhakijoita.
Onkohan tuo Kalliossa tehtävä työ Hurstien nimissä? Myllypurossa ruuan hankkii ainakin Herttoniemen seurakunta ja lieneekö mukana muitakin seurakuntia Itä-Helsingistä. Siis ihmisten perusturvasta huolehtiminen on siirtynyt kirkolle!
Olen aika neutraali kirkkoa kohtaan, mutta arvokasta työtähän tuo tuollainen on. Se mitä ihmisiä siinä vähän näytettiin, niin ei joukossa kyllä näkynyt ns. laitapuolen kulkijoita, kyllä olivat ihan normaalisti puettuja vanhuksia nuoria pareja lastenrattaineen.
Löytäisikö kukaan 1980-luvun työttömyyslukuja? Kiinnostaisi tietää, olivatko yhtään suurempia kuin tänäkään päivänä, vaikka silloin sentään ihmiset vielä elivät toimeentulotuella ja työttömyyskorvauksella. Eikä niin pienestä palkasta silloin tiedettykään, että joku työssäkäyvä olisi palkan pienuuden takia joutunut turvautumaan sosiaaliturvaan!
"A-zoom aihearkisto
TV1 perjantaina 5.10.2007 klo 21.00
* Nousukausi leipäjonossa. A-zoom kutsui ministereitä ja muita päättäjiä tutustumaan ruoanjakeluun Helsingin Myllypurossa. Tuliko kukaan?
* Studiossa köyhyysantologian kirjoittaja Emma Jauhiainen ja Stakesin tutkija Meri Larivaara."
Ajankohtaisohjelma
A-zoom
Pe TV1 klo 21.00
Uusinta ma TV1 klo 16.00
ryhmistä, mutta helpoiten lastensuojelun asiakkuus alkaa tietysti heillä, jotka joutuvat asioimaan sosiaalitoimistossa taloudellisen tilanteen takia.
ei haluta auttaa siitä oikeasta "asiakaspalveluosoiteesta" lapsiperhettä.
Kaikki asiakkaat ohjataan automaattisesti lastensuojeluviranomaisten luukulle
vaikka lapsiperheen avin tarve olisi
esimerksi sosiaalihuollon alaisuuteen kuuluva
toimeentulotuki asia eikä lastensuojeluasia.
Sama koskee myös kotipalveluasioita (esim. kodinhoitaja), kaikki lapsiperheet ohjataan automaattisesti lastensuojeluviranomaisten asiakkaiksi vaikka kodinhoitaja pitäisi antaa sosiaalihuollon puolelta.
ja siitähän se sitten lähtee
se lapsiperheen
huostaanottoputki....!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
_______________
Lainaus toisaalta keskustelusta:
"Ongelmahan
Kirjoittanut: entinen sossu 18.9.2007 klo 16.52
on siinä, että kuntien tavat organisoida toimintoja eri hallinnon aloille on kirjavaa ja saattaa toisinaan synnyttää ns. katvealuita, jolloin asiakasta pompotellaan paikasta toiseen.
Lait, asetukset ja kunnan isien kotkotukset ja älynväläykset eivät läheskään aina mene yksiin.
Ongelmana oli myös muiden hallintokuntien haluttomuus ottaa vastaan asiakkaita lastensuojelusta
(jopa silloinkin kun ko. asiakkaat oli sinne virheellisesti ohjattu eli heillä ei edes ollut asiakkuutta lastensuojussa oikeasti!).
Ei myöskään ollut lastensuojelusta helppo siirtää asiaa ns. yleiselle sosiaalihuollolle,
koska siellä katsottiin,
että "tehkää te, koska teihin otettiin yhteyttä".
Asunto-ongelmien lisäksi esimerkiksi vammaisten lasten tulkkipalveluja yms. vammaispalvelulain mukaisia tukitoimia yritettiin joskus vaatia lastensuojelulta, samoin iltapäivähoitopaikan järjestämistä jne. .
Muistan kerrankin eräs vammaispalveluiden työntekijä suorastaan haukkui minut pystyyn
kun ohjasin erään perheen heidän asiakkaakseen, sillä heidät oli jälleen väärin perustein ohjattu lastensuojeluun.
Mielestäni aivan älytöntä.
Mutta ihmeelliset on kunnan käytännöt ja siksi ei ole ihmekään että pätevät sosiaalityöntekijät pakenevat. Katselemme täältä vierestä kun laiva uppoaa..."
myös syy siihen
miksi kunnissa ei ole riittävästi ja asiakastarpeita vastaava määrä sosiaalityöntekijöitä.
Kun kunnan lastensuojeluviranomaisten hoidettavana kaikki muutkin ja aivan muille hallinon aloille kuuluvat lapsiperheiden asiat.
Ja sitten siellä jonossa ja jonon seassa
ovat myös nämä
todellista lastensuojelua ja -apua tarvitsevat lapsiperheet!
huostaanototkaan olisi mitenkään lastensuojeluun kuuluvia asioita.
Ne kuuluvat lasten terveydenhoitoon, sillä hoitoa sairastunut lapsi tarvitsee, eikä huostaanottoa. Ja huostaanotosta huolimatta lapset eivät saa sitä terveydenhoidon apua, jota tarvitsisivat.
Aivan sama eri hallinnonalojen sekasotku on kyseessä, kun rahanpuutteesta kärsivä peruskoulu ei pysty noudattamaan perusopetuslakia ja järjestämään riittävää tukea erityisoppilaalle. Lapsi alkaa häiriköidä, koska koulussa olo muodostuu niin mahdottomaksi ja ratkaisuna koulu lähettää perheen lastensuojeluun.
joku voi kadehtia! Kyllä oli taas pikkusielu asialla.
Ja eihän tuossa ohjelmassa yhtään mainittu, että tässä on nyt sitten niitä toimeentulotuen nostajia. Voi jessus sentään! Eläkeläisistähän sanotaan, että he juuri eivät hae toimeentulotukea vaikka olisivat siihen oikeutettuja. Kun nyt sitten käyvät kirkon leipäjonossa, jota hoitavat vapaaehtoistyöntekijät, niin siitäkin joku jo alkaa narista! Eroa kirkosta, niin et ole niistä leivistä maksamassa senttiäkään!
pompotellaan. Palautetaan toimeentulotukihakemus liitteineen leimattuna ja pyydetään toimittamaan jo siellä olleet ja leimattuna palautetut liitteet takaisin sosiaalitoimistoon, että voitaisiin tehdä päätös.
Tästä löytyy skannattuna lehtileike tiede.fi-palstalta ketjusta
KUOLLUT sossun asiakas PARAS asiakas ESPOOSSA
http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=14728&start=180
Hurjaa, että edes sen lakisääteisen toimeentulotuen kanssakin joutuu tappelemaan. EI IHME, ETTÄ SUURIA PERHESTRATEGIOITA SUOMESSA TAPAHTUU.
Ei ole minullakaan rahaa liiaksi mutta töitä teen ja leipäjonoon ei tarvi mennä. Kyllä minua vituttaa maksaa sosiaaliturvamaksuilla ja veroilla niidenkin eläminen jotka saavat mitään tekemättä kaiken sossusta. Paljon on niitä jotka ei edes halua mennä töihin ja hankkia itse omaa elantoansa, lapsia kyllä tehdään minkä keretään ja sittenhän valtio maksaa. Kyllä jokaisen pitäisi pystyä hankkimaan itse elantonsa eikä kuvitella että valtio elättää.
mahdollisuus niillekin, joiden palkka ei riitä elämiseen.
Ja minkä KAIKEN saavat sossusta?
Katsoin erään nuoren äidin toimeentulotukipäätöstä, eikä saaduissa rahoissa todellakaan ole mitään kadehtimista!
Niin pitäisikin pystyä hankkimaan elanto, siinä olen samaa mieltä, mutta kaikki ei aina ole itsestä kiinni.
skannattu lehtileike ja vaahtoa sitten. Voit ihan rauhassa vitutella, se ei ketään kiinnosta!
että on kuvittelua se, että valtio elättää. Tuet ovat niin pieniä, että ei niitä keneltäkään kadehtia kannata.
Ei aikaisemmin mitään leipäjonoja ollut, sillä tuet olivat silloin sitä luokkaa, että niillä tuli toimeen. Enkä minäkään usko, että työttömiä oli silloin yhtään sen enempää kuin tänäkään päivänä.
Maksaja minäkin olen ja olen katkera siitä, että lapseni ei saanut asianmukaista terveydenhoitoa silloin heti kun olisi sitä tarvinnut. Sitä vain kuvittelee, että kun koko ikänsä on veroja maksanut, että oikeudet ovat samat lapsilla kuin aikuisilla, mutta niin ei kuitenkaan ole.
Toimeentulotuki jää monelta hakematta
Läheskään kaikki toimeentulotukeen oikeutetut eivät halua tai osaa hakea tukea. Varovaistenkin arvioiden mukaan toimeentulotukeen oikeutettujen määrä on yli kaksinkertainen verrattuna tukea saavien määrään.
http://www.hs.fi/keskustelu/thread.jspa?sourceStart=0&threadID=52483&tstart=0&start=40
ja itke sitten, kun verovarojasi käytetään muiden elättämiseen!
"A-zoom aihearkisto
TV1 perjantaina 5.10.2007 klo 21.00
* Nousukausi leipäjonossa. A-zoom kutsui ministereitä ja muita päättäjiä tutustumaan ruoanjakeluun Helsingin Myllypurossa. Tuliko kukaan?
* Studiossa köyhyysantologian kirjoittaja Emma Jauhiainen ja Stakesin tutkija Meri Larivaara."
Ajankohtaisohjelma
A-zoom
Pe TV1 klo 21.00
Uusinta ma TV1 klo 16.00 "
jotka tarvitsevat apua ja jos joku edes hitusen sitä apua saa?
niin mitä hän nyt niin kovasti maksajaksi itseään mainostaa?
Kyllä ne varsinaiset maksajat olemme me keski- ja suurempituloiset.
Mutta tosi kateellinen se kadehtii sitäkin, että jotkut joutuvat elämään toimeentulorajan alapuolella.
elättää? Mitens sinä putkahdit maailmaan? Ihan ihmeenäkö tänne tulit?
aiheettomien huostaanottojen aiheuttamat kustannukset valtion- ja kunnan menoihin (=meidän veronmaksajien varoista)?
Sinun kannattaisi vaihtaa kadehtimisen ja v....en kohdetta leipäjonon reppanoista perhekotien (ja erityisesti ammatillisten) omistajiin... Heille tulot mm. aiheettomista huostaanotoista ovat n. 200 € / vrk / lapsi... huom! MINIMISSÄÄN!!! Erityislapsista tietty enemmän.
Nimim. annnetaan eläkeläisille heidän leipänsä, ehkä he ovat ansainneet sen!
leipäjonosta senttiäkään! Ja Helsingin toisesta suuresta leipäjonosta saat syyttää Hursteja. Ota yhteyttä ja kerro, miten kateellinen olet, kun jäät itse paitsi heidän palveluistaan.
ostan kyllä itse omat leipäni. Ja jos ei olisi rahaa niin olisin ennemmin syömättä kuin menisin jonnekin jonoon notkumaan. Kirkollisverolla nyt ei ole kovin paljon tekemistä sen kanssa, kuinka sosilaaliavustuksia tuhlataan pummeille, leipäjono on siinä vielä aika pientä.
pummeista ja on täysin oma ongelmasi, olisitko mieluummin nälässä vai ottaisitko KIRKON ilmaisen avustuksen leipäjonossa. Omat leipäni minäkin ostan, mutta minun ei silti tarvitse silti ivata niitä, jotka ei pysty sitä tekemään.
Jos se on sinusta tuhlausta, että ihmiset saavat elää toimeentulorajan alapuolella, ei se ole muuta kuin suurta suvaitsemattomuutta. Ja koska palkkasi on pieni - kuten kerroit - niin etkö voisi ajatella niin, että kustannat sillä itsellesi sen infrastruktuurin, jota kuitenkin alennut käyttämään hyödyksesi päivittäin? Tuskin sinun pienistä veroeuroistasi sosiaaliavustuksiin asti liikenee.
Olenko joskus sanonut olevani pienituloinen? Rahaa on kyllä ihan tarpeeksi joskaan ei tietenkään liian paljon (koskapa olisi?) mutta se tulee kyllä aika kovalla työllä eikä avustuksista. Kai olisin minäkin toimeentulorajan alapuolella jos ein viitsisi tehdä töitä.
ovatko hekin pummeja,jotka vakavasti ovat sairastuneet?
kai jokaisella järkevällä ihmisellä onkin yksityinen sairausvakuutus.
KATEELLINEN, että vaikka itsellä kaikki on hyvin, ei hyväksy apua eikä minkäänlaista tukea niille, jotka sitä apua tarvitsevat. Työttömyys, sairaus, vähävaraisuus ei ole itse aiheutettua.
Jos katsoit ohjelman, huomasit, että ohjelmassa oli myös työssä käyviä ihmisiä, joille palkka - kuljettaja sai ylläpitokorvausta 8 euroa päivä - ei todellakaan riitä elämiseen.
Ymmärtämättömyytesi paljastui tällä lauseella:
"Kai olisin minäkin toimeentulorajan alapuolella jos ein viitsisi tehdä töitä. "
Tietämätön ihminen tuomionpasuunana.
Katsos, kun vitsi piilee siinä, että on olemassa niinkin pieniä palkkoja, että sillä ei elä.
Kun et ole itse sitä kokenut, niin turha irvistellä.
Tai niin pieni eläke, että sillä ei tule toimeen.
en minä kenenkään järkevyyttä sillä mittaa, mikä olisi jo järjetöntä sinällään.
"Ennaltaehkäisy perhepolitiikkaohjelman ytimenä
PP, 13.9.2007
Ennaltaehkäisevä työ nostetaan lasten, nuorten ja perheiden politiikkaohjelman painopisteeksi. Ohjelmasta vastaava ministeri Stefan Wallin (ruots.) kertoi politiikkaohjelman painotuksista torstaina.
Hallituksen lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelman tavoitteena on ehkäistä sekä vähentää pahoinvointia ja syrjäytymistä. Ennaltaehkäisevä työ nostetaan ohjelmassa erityiseksi painopistealueeksi.
- Arjen pienet ongelmat antavat mittarilukeman aikuisten ja vanhempien välittämisestä lapsista ja nuorista, sanoo kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin politiikkaohjelman ministeriryhmän puheenjohtaja.
- OECD-maiden vertailussa nuorten liikuntatottumuksista ja perheen yhteisistä ruokahetkistä olemme tilastojen häntäpäässä. Wallin haluaisikin aikuisten olevan läsnä lasten ja nuorten arjessa.
Politiikkaohjelman ministeriryhmä on päättänyt neljän työryhmän nimeämisestä. Yksi ryhmistä paneutuu nuorten syrjäytymisen ennalta ehkäisemiseen. Muut työryhmät ovat: lapsilähtöinen yhteiskunta, itsenäistyvä nuori ja hyvinvoiva lapsiperhe. Työryhmät nimetään lokakuun alussa ja niissä on virkamiehiä, asiantuntijoita ja kansalaisjärjestöjen edustajia.
Politiikkaohjelman aloitusseminaari pidetään lapsenoikeuksien päivänä 20. marraskuuta Säätytalolla.
Kolme politiikkaohjelmaa
Hallitus päätti ohjelmassaan perustaa kaikkiaan kolme politiikkaohjelmaa. Lasten, nuorten ja perheiden politiikkaohjelman lisäksi perustetaan työn, yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelma sekä terveyden edistämisen politiikkaohjelma.
Hallituksen määrittelyn mukaan politiikkaohjelmat ovat laajoja, poikkihallinnollisia tehtäväkokonaisuuksia hallituksen keskeisten tavoitteiden saavuttamiseksi."
Ennaltaehkäisy perhepolitiikkaohjelman ytimenä
http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=22477
"Perustulo kummittelee taustalla
Poliittiset intohimot leiskuvat sosiaaliturvaremontin taustalla. Osa keskustalaisista ja erityisesti vihreät odottavat uudistukselta askelia kohtia yhtenäistä perustuloa tai kansalaispalkka.
Kokoomuslaiset vannovat tiukasti kannustavuuteen ja nykyistä tiukempaan tarveharkintaan. Myös monet keskustalaiset jakavat nämä kokoomuslaisten periaatteet.
SDP ja ammattiyhdistysliike pelkäävät uudistuksen nakertavan ansiosidonnaista sosiaaliturvaa.
Keskustataustainen Markku Lehto asettelee sanansa tarkoin kiistellystä perustulosta. Komitea on kokoontunut tähän mennessä neljä kerta eikä aihetta ole vielä käsitelty.
"Komiteatyön hyviin periaatteisiin ei kuulu, että yritetään heti saada kaikki erimielisyydet kärjistymään, koska silloin ei saada mitään syntymään. Meidän pitäisi olla herkkänä uusille innovaatioille, että vanhoista dogmaattisista syistä emme ryhtyisi jotain vastustamaan."
Perustuloa ruotii tarkemmin komitean alainen jaosto, jota vetää kansalaispalkan tiukka kannattaja, vihreiden ex-kansanedustaja Osmo Soininvaara.
Komiteassa ja sen alaisessa neljässä jaostossa ei ole oppositiopuolueiden edustusta.
"Kaikki yhteiskunnalliset näkemykset välittyvät varmasti komitean työssä", Lehto luottaa ja viittaa siihen, että työmarkkinaosapuolet on kattavasti edustettuna komiteassa. Työn edetessä on määrä järjestää myös kuulemistilaisuuksia.
Uudistus toteutetaan vaiheittain ja ensimmäiset esitykset on määrä antaa eduskunnalle ensi vuoden syksyllä. Komitean on tarkoitus saada työnsä valmiiksi vuoden 2009 loppuun mennessä.
Pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) on arvioinut, että nykyiselle hallituspohjalle löytyy sosiaaliturvan remontoinnissa tehtävää myös seuraavalla vaalikaudella."
http://www.kaleva.fi/plus/juttu684545_page0.htm?j=684545&refj=684517&refo=Lehto rakentaa uuden talon sosiaaliturvaan
HUOM!
"Pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) on arvioinut, että nykyiselle hallituspohjalle löytyy sosiaaliturvan remontoinnissa tehtävää myös seuraavalla vaalikaudella."
perheistä, joissa on yhteisiä urheiluharrastuksia, yhteiset ruoka-ajat jne, niin mitenkähän työryhmä nyt aikoo saada tilanteen muuttumaan.
Suunnitelma kuulostaisi paremmalle, kun olisi kirjoitettu, että nyt ei enää aiota huostaanottaa lapsia perheistä, joissa em. asiat on hoidettu, nyt aiotaan keskittyä pelkästään niiden lasten huostaanottoon, jotka sitä todella tarvitsevat.
Ja sen ihmeen kun ehtisi vielä nähdä, että tästä yhteiskunnasta saadaan lapsilähtöinen yhteiskunta ja lapsiperheitä autetaan tarvittaessa, niin johan uudistuksen tuulet puhaltaisivat tässä lastensuojelun takapajulassa!
Ja vielä oikein terveyden edistämisen politiikkaohjelma! Huh-huh. Tarkoittaakohan se oikein lastenkin terveyden ja terveydenhoidon edistämistä, eikä vain aikuisten?
http://www.yle.fi/aohjelmat/azoom/
"Herättääkö kasvava eriarvoisuus päättäjät?
Työväen Sivistysliitto, Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry ja Työväen Akatemia järjestivät 1.11. Paasitornissa keskustelutilaisuuden otsikolla ”Suomen malli” – kasvava eriarvoisuus. Tilaisuutta kunnioitti läsnäolollaan tasavallan presidentti Tarja Halonen, paikalla oli myös sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen. Istuin niin lähellä, että saatoin nähdä puheenvuorojen nostavan aika ajoin kiusallista punoitusta heidän kasvoillaan, vai oliko se toiveajattelua?
Tilaisuuden puheenjohtajana toimi sosiaali- ja terveysministeriön osastopäällikkö Kari Välimäki.
Ensimmäisen puheenvuoron käytti Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton toiminnanjohtaja Riitta Särkelä. Hänen aiheensa oli ”Tarjoaako nykyinen toimeentuloturva mahdollisuuden ihmisarvoiseen elämään?” Hänen esityksensä perustui STKL:n Sosiaalibarometriin 2006 ja Stakesin tilastoihin. Suhteellinen köyhyysaste, joka määritelmän mukaan on 60 prosenttia väestön mediaanitulosta, on lähtenyt kasvuun vuodesta 1993 ja pienituloisuusriski on kasvanut vuoden 1998 9,7 prosentista vuoden 2005 12,7 prosenttiin. Huono-osaisimpia ryhmiä järjestyksessä ovat pitkittyneesti työttömät, moniongelmaiset, alkoholi- ja huumeongelmaiset, ylivelkaantuneet, vankilasta vapautuneet, asunnottomat, työkyvyttömät ja mielenterveysongelmaiset. Listan yläpäässä, parhaiten menestyviä ovat vakaalla työuralla olevat ja lapsettomat pariskunnat.
Eri sosiaaliturvaetuuksien nykytaso on niin pieni, että ne alittavat virallisen köyhyysrajan. Esimerkiksi työttömän perusturvan reaalinen muutos vuosina 1993-2005 on pysynyt samana, 0,8:ssa prosentissa ja toimeentulotuen perusosan reaalimuutos on ollut negatiivinen, -4,0 prosenttia.
Särkelä totesi, että ensisijaisten etuuksien liian alhainen taso pitää ihmisiä köyhyydessä ja näköalattomuudessa. STKL edellyttää seuraavan hallituskauden aikana etuusjärjestelmän kokonaisvaltaista uudistusta ja korotusvara olisi kohdistettava alapäähän. Vaikeimmassa asemassa oleville olisi luotava sosiaalitakuu.
Kirkon diakonia- ja yhteiskuntatyön johtaja Heikki Hiilamon aiheena oli ”Kenelle köyhät ovat meikäläisiä?” Hän esitti aluksi nelikentän, jossa köyhyyden syyt ovat joko yksilöllisiä tai rakenteellisia ja jossa voi osoittaa joko toimija/syyllinen tai kohtalo. Tämän mukaan köyhät voidaan nähdä joko laiskoina tai sorrettuina, huono-osaisina tai olosuhteiden uhreina. Hiilamo pohti historiallisesta ja luterilaisesta näkökulmasta käsitettä kunniallinen ja kunniaton köyhä. Köyhä voidaan luokitella seuraavilla kategorioilla: hallitseeko köyhä tarvettaan, kuinka suuri on tarve, kuinka läheinen köyhä on, onko köyhä kiitollinen ja onko hän ansainnut avun vai maksaako takaisin? Hiilamon mukaan asenteet köyhyyttä kohtaan ovat koventuneet, esimerkkinä hän mainitsi käsitteen ”elämäntapaintiaanit”, työkykyiset mutta työtä vieroksuvat ihmiset. Kunniallisia köyhiä hänen mukaansa sen sijaan ovat vanhukset, jotka ovat joidenkin lähimmäisiä ja elämäntyönsä tehneet. Tästä olisin henkilökohtaisesti eri mieltä: vanhustenhoidon nykytila osoittaa aivan muuta.
Akatemiaprofessori Raija Julkunen saapui tilaisuuteen lumipyryn myöhästyttämänä ja tekniikka petti eikä hän pystynyt esittämään kalvojaan. Hänen aiheenaan oli ”Onko eriarvoistuminen väistämätöntä?” Esitys perustui osittain hänen uusimpaan kirjaansa ””Kuka vastaa” sekä Stakesin Hyvinvointivaltion rajat –hankkeeseen.
Hyvinvointivaltion rajojen määrittely on käynnissä uudelleen, ja siihen on asetettu arvovaltainen sosiaalipoliittinen työryhmä. Julkusen lähtökohta on pikemminkin sosiologinen diagnoosi, katsaus hyvinvointieetokseen ja sen rapautumiseen. Siihen sisältyy sekä eriarvoistuminen että hoivaköyhyys, joka on johtanut kansalaisten hylkäämiseen. Hyvinvointivaltion iskulauseiksi on otettu oikeudet, vastiikkeellisuus jne., mutta niiden kääntöpuolena näkyy köyhyytenä ilmenevä hylkääminen.
Hyvinvointivaltion keskeisenä ideana on kansalaisten tasa-arvo ja pienet sosiaaliset ja taloudelliset erot. Eriarvoistumisen lisääntyessä yhteiset realiteetit katoavat. Tulonjakotilastot kertovat tarkasti tästä kehityksestä. Taloudellinen ahdinko puolestaan selittää monia ongelmia, ja köyhyyden ylisukupolvisuudesta on tullut jo tosiasia: köyhän lapsen riskit jäädä köyhäksi ovat kaksinkertaiset.
Markkinatalouden dynamiikka tarvitsee riittäviä eroja, mutta siihen mitkä ovat liian suuria eroja funktionaalisesti ja eettisesti, on vaikea vetää rajaa eikä siitä ole taloustieteellistä tietoa. On kuitenkin nähty, että myös pienillä tuloeroilla saavutetaan taloudellista kasvua.
1960-luvulta vuoteen 1995 tulonjaossa tapahtui tasa-arvoistumista palkkaerojen ja verotuksen tasoittavan vaikutuksen ansiosta. 1980-luvulla luotiin pohjoismainen hyvinvointivaltio, joka perustui universalismiin, kaikille kuuluviin etuuksiin. Anglo-saksinen malli kohdentaa sosiaalipoliittiset toimenpiteet köyhiin, mikä Julkusen mukaan vain syventää köyhyyttä. (Tässä kohdin Särkelän näkemys on toisenlainen.) Käänne on tapahtunut 1990-luvun puolivälissä, jolloin eriarvoistuminen ja köyhyys lähtivät kasvuun erityisesti Ruotsissa ja Suomessa.
OECD:llä on ollut suuri vaikutus suomalaiseen ajatteluun. Sitä voi kutsua megatrendiksi, jonka ideologiset juuret ovat USA:ssa, ja sitä kutsutaan yleisesti uusliberalismiksi. Sille ovat luonteenomaista palkkaerot, yksityistäminen, sosiaaliturvan kannustavuusvaatimukset jne. Tasa-arvo on menettänyt houkuttelevuutensa, vallitsee kilpailun eetos. Käänteentekevää tulonjakokehityksessä on ollut vuoden 1993 pääomaverouudistus.
Ns. uusi vasemmisto ei usko enää tasajakoon vaan yhtäläisiin mahdollisuuksiin. Siitäkin huolimatta, että tuloköyhyys on lisääntynyt ja vähimmäisturvan varassa elävien köyhyys syventynyt. Samaan aikaan kun reaalitulot ovat kasvaneet kymmeniä prosentteja, monet vähimmäisetuudet ovat jääneet miinuspuolelle. Syinä ovat leikkauspäätökset, verotus ja indeksit. Perusetuuksien verotus on kasvanut suhteettomasti verrattuna palkkatuloihin.
Esityksensä lopuksi Julkunen esitti kolme kysymystä.
1. Onko perusetuuksien jälkeenjääminen perusteltua – OECD:n doktriinin mukaan on
2. Annetaanko syyperusteisen turvan rapautua – seurauksena tiukempi kontrolli, sosiaaliturvan alikäyttö ja nöyryytys
3. Pitäisikö vähimmäisturvan seurata yleistä taloudellista kehitystä – nyt se on rapautunut jo niin paljon että korjaaminen tulee kalliiksi.
Vähimmäisturvan uudistamiseksi voidaan vedota perustuslakiin.
Alustukset synnyttivät vilkkaan ja osin kiivaan kysymysten tulvan. Täyteen ahdetussa salissa näkyi runsaasti korkeita virkamiehiä, entisiä ministereitä, kansalaisjärjestöjen edustajia ja meitä tavallisia kansalaisia Mutta poliitikot loistivat poissaolollaan, paikalla oli vain ministeri Tuula Haatainen, jonka puheenvuoro ei lainkaan vastannut illan kipeään teemaan. Olipahan vain hallituksen saavutusten kehumista, siis vaalipuhetta, vieläpä asian vierestä.
Anja Welin "
http://personal.inet.fi/yhdistys/vakivallaton/artikkelit.htm#her