Tänään on Vanhusten päivä, edessä Vanhusten viikko. Mitä se merkitsee - merkitseekö se mitään? Kuinka vanha pitää olla ansaitakseen Vanhuksen kunnianimen? Olenko minä Vanhus, kun olen vasta 76 v?
Kun kirjoitan Vanhus isolla alkukirjaimella, tarkoitan kunnianimeä. Epäilemättä Vanhuksia on oikeastikin olemassa eikä ainoastaan saduissa ja romaaneissa. Väitän jopa joskus tavanneeni Vanhuksen.
Ei se mielestäni niinkään ole iästä kiinni vaan asenteesta. Vanhus ei yritä olla nuorempi (jos ei vanhempikaan) kuin on. Hän voi olla terveenä korkeaan ikään ehtinyt tai paljon kärsinyt. Hän voi olla korkeasti koulutettu tai kantapään kautta elämänsä yliopiston suorittanut.
Oman elämäni ainoa päämäärä on tulla Vanhukseksi.
Kun kirjoitan Vanhus isolla alkukirjaimella, tarkoitan kunnianimeä. Epäilemättä Vanhuksia on oikeastikin olemassa eikä ainoastaan saduissa ja romaaneissa. Väitän jopa joskus tavanneeni Vanhuksen.
Ei se mielestäni niinkään ole iästä kiinni vaan asenteesta. Vanhus ei yritä olla nuorempi (jos ei vanhempikaan) kuin on. Hän voi olla terveenä korkeaan ikään ehtinyt tai paljon kärsinyt. Hän voi olla korkeasti koulutettu tai kantapään kautta elämänsä yliopiston suorittanut.
Oman elämäni ainoa päämäärä on tulla Vanhukseksi.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kyä mää olen sitä miältä ettei tämmöttillä päivillä tai viikoilla ole mittään virkaa.
Jos tää on vuasittainen käytäntö ni pian se on kans kaupallinen raharalli. Mainokset neuvvoo että ostetaan vaarille villasukat ja mummolle hartauskirja. Juur sammaan tyyliin ku isämpäivänä ostatettaan sotakirjoja.
Vanhus ov vanhus ku ittestä siltä tuntuu.Ikkää voi olla enempi tai vähempi.
Kunnianimenä vanhus on vaaj juhlapuhheissa.
Vanhus titteliä aleta käyttää vasta oliko 80- vai 85 vuotiaana, joten sen mukaan et vielä Vanhus titteliä ansaitse Maalaismies;))
Olen Remanterin kanssa samaa mieltä, vanhus on sitten, kun itse niin tuntee, minäkin vielä ihan rippikoulua käypä tyttönen, kun muistan peilin ohi kulkea;))
Oikein vakavasti kun puhutaan, en tunne olevani vanha, tai en muista sitä olevani, oikein itsekin hätkähtää, kun iästä puhetta tulee ja huomaa millä lukemilla kulkee.
Ennen viisikymppinen oli vanha nyt kolmekymmentä vuotta vanhempi autolla pörrää, siis emme ole vanhoja, vaikka vanhusten viikkoa vietetäänkin.
Sitä kävelykeppiäkin käyttäviä näkee vähän, tietenkin jos kunto sen vaatii, on pakko käyttää.
Tavallisen mittapuun mukaan et ole vanhus. Vanhus on minustakin kunnianimi. Jos satut vaikka ajamaan kolarin, niin riittää, että olet täyttänyt vaikka 55. Otsikot huutavat , että viisikymmentäviisivuotias vanhus aiheutti kolarin. Silloin vanhus otsikoissa on lähinnä alentavaa ja loukkaavaa.
En usko, että vanhusten päivällä tai viikolla on mitään realista merkitystä. Keskustelua mediassa varmaan käydään entistä enemmän vanhusten hoidon tilanteesta, mutta siihen se jää.
Eilen kävin barissa tempasemassa oluet kun oli mainio ilma. No pari tuntia meni rattosasti. Meidän "vakijäsen" on vuotta vaille kahdeksankymmentä, mutta hän oli vasta kolmannella sijalla ikäkilpailussa. Kyllä me iästäkin puhutaan, mutta ei se rassaa. Nimittäköön kuka miten haluaa ja miten mielessään näkee.
Paikkakunnalla jossa asun vietetään oikein vanhusten viikkoa tosi toimin. Paikallisessa lehdessä pitkä rivi viikon toimintaa. On keppijumppaa, kävelyä sauvoilla ja ilman, kuntosalia,RR-mittausta, iänikuisia luentoja jotka toistuvat vuosi vuodelta,erikoisliikuntaryhmää, joka tarkoitettu huonosti liikkuville ja tietysti poliittinen vakaumuskin mukana tarjonnassa. Tietysti moni tilaisuus maksaa.
Mieleeni tuli, pidetäänkö eläkeväkeä jotenki helposti höynäytettävinä malliin, kunhan jotakin NIILLE tarjotaan niin NE ovat tyytyväisiä, laadulla ei niin väliä.Näyttää siltä ettei meitä pidetä täysipainoisina kansalaisina enää, ainostaan vaalien alla.
Ajattelin olisi yksi ainoa vanhusten viikon juhla täysipainoisella ohjelmalla, se riittäisi.
Tsekkasin aamulla tarjontaa ja ainoa joka vetää puoleensa on Sulasolin järjestämä yhteislaulutilaisuus Kaikukoon nyt laulu maamme,
jossa lauletaan tuttuja jo kansakoulussa opittuja lauluja säestyksellä puolitoista tuntia.
Sulasolin järjestämä laulutilaisuus ei kuulu vanhustenviikon tarjontaan vaan on aivan muissa merkeissä.
Sana vanhus on niin epäsuosittu sana, että harva haluaa sanoa itseään vanhukseksi. Maalaismiehes* on asettanut kunnioitettavan tavoitteen: tulla Vanhukseksi.
Se kuka on vanhus riippuu keltä sitä kysytään. Mitä nuoremmalta kysytään sitä nuorempaa sanovat vanhukseksi. Entäs kun kysytään "ikääntyneeltä" kuka on vanhus. Ei kukaan ainakaan itse tunnustaudu.
Tuo tilastotieteilijöiden asettama raja vanhusväestölle tuntuu aivan liian alhaiselta. Taitaa olla kansaneläkkeen vanhuuseläkkeen ikäraja 65v.
Jos minulla olisi valtaa, poistaisin koko vanhus sanan. Vaihtoehtoisia sanoja sille onkin useita keksitty. Voisi jonkun niistä ottaa viralliseen käyttöön.
Niin, vanhus ja Vanhus. Siinäpä onkin ero, josta maalaismies* puhuu. Ihminen tarvitsee paljon aikaa oivaltamaan kuka oikein on. Vanhana saa jättää hyvästit tuolle vaivannäölle. Vanhana on moni seikka selkeämpi, oppii näkemään olennaisen.
Ja mikä parasta, ei tarvitse hakata päätään kaikkiin seiniin. Se aika on takanapäin. Hienoa ettei kaikki meissä vanhene, meissä syntyy myös jotain uutta. Sanotaan sitä vaikka vanhuuden viisaudeksi.
Ei mitään, vanha, hyvä suomen kielen sana.
jopa minäkin tunnen olevani vanhus.
Mutta onneksi niitä on harvassa.
Varsinkin kun menen "eläkeläisiin" olen sielä niitä nuorempia.Siinä ikä unohtuu itseltä, kun katselen sellaisia 80pisiä naisia jotka ovat kaunistaneet itsensä aivan niinkun aina ennenkin.
Ainakaan naisellisuus ei ole kadonnut meidän porukalta, vaikka jutut kyllä menee sinne vanhojen muisteluks".
Juuri kohta yksi pispalan likka täyttää 90 ,ja oli siinä pitelemistä, että saadaan hänet pysymään kotona ,nyt kun me nuoremmat "hyväjalkaset" mennään huvitteleen suomenlaivalle.Lähdetään huomenna ja moni on varmaankin jo pakannut laukkunsa ,niin ollaan intoo täynnä.
Ei kai itse sanassa mitään vikaa ole, mutta sen käytössä tuntuu olevan ongelmia. Nykyään palvotaan nuoruutta. Vanhenemiseen liittyvät kielteiset asiat halutaan kätkeä kiertoilmausten piiloon, sellaisten kuin kolmas ikä, seniori, veteraani, kultainen ikä, ikinuori, varttunut, kypsään ikään ehtinyt tai harmaa pantteri. Iäkäs ja ikääntynyt kuulostavat nekin neutraalimmilta kuin vanhus, samoin ikäihmiseen liittyvä pirteän leikillinen sävy tuntuu häivyttävän ikääntymisen kielteisiä puolia.
Kaipa sana vanhus kuopataan lopullisesti silloin, kun suuret ikäluokat varttuvat kypsän iän seniorisarjaan ja alkavat riehua ikinuorina harmaina panttereina kultaisen iän kerhoissa
on sitä,että joutuu pikkuhiljaa luopumaan kaikesta.Ensin lapset lentävät pesästä.Seuraavana tulee kolotukset ja muut vaivat.Muisti huononee,näkö ja kuulo siinä sivussa.Viimeksi sitten luovutaan elämästä.Mutta laatua elämäänsä vanhuskin saa,jos osaa hakea sitä.Se on pienissä asioissa,kuten esim. tämän tietokoneen näpläily.Ystävät ovat tärkeitä ja lapset ja lastenlapset.Suuret menetykset ,kuten läheisten kuolemat painavat maahan,vaan sieltäkin on noustava ja katsottava elämää eteenpäin,niin kauan,kuin sitä on.
ihminen nimeä.
Jos on itsenä hyvin hoitanut iloinen ihminen, pidän hänestä, oli ikä mikä tahansa.
Varmaan vielä rakastuisinkin, jos hän olisi ryhdikäs ulkonaisesti ja sisäisesti.
Kasvonpiirteillä ei ole mitään merkitystä tässä,
en hanki lapsia enää, joten vaistomainen perintötekijöiden valitseminen
ei ole ajankohtaista, niin kuin on kai vaistomaisesti joskus ollut.
En myöskään vaivaudu määrittelemään enkä nimittelemään itseäni muuksi kuin olen. Mitä muut sanovat menee kuin vesi hanhen selästä. En vieroksu sen enempää vanhusta kuin eläkeläistäkään, hyviä sanoja molemmat (ainakin niin kauan kun eläke juoksee).
Eläkeläinen Koivisto tai Ahtisaari taitaisi tuntua asianomaisista loukkaavilta, mutta se on toinen juttu eikä siitä sen enempää.
Lehdessä kissan kokoisin kirjaimin otsikko:
VANHUS kolaroi liikenteessä!
Uutisen sisältö:
Ajokortiton 18-vuotias ajoi tien täydeltä toista sataa taajama-alueella ja törmäsi toiseen autoon, joka oli pysähtynyt punaisiin liikennevaloihin.
Kysymys:
Kukahan siinä kolaroi?
Lisähuomautus:
18-vuotias puhalsi 1,9 promillea.
Äitini oli 60 ja risat, kun minä vajaat kakskymppisenä pääsin sanomalehteen toimitusharjoittelijaksi. Silloin äiti sanoi minulle: "Älä sinä vain koskaan kirjoita lehteen, että 60-vuotias vanhus jäi auton alle!"
Oppi meni perille. Jos nyt jään itse auton alle, niin toivottavasti joku nuori toimittajankloppi ei tee minusta vanhusta.
Uteliaisuuttani kyllä hauluaisin elää niin kauan, että voisin vielä reilusti (ja selväjärkisenä) käyttää tuota kunnianimistystä.
Vanheneminen on aito asia, se on voimaa ja uusiutuvia energiavirtoja täynnä. Pidämme lujasti omista unelmistamme kiinni ja haluamme myös toteuttaa niitä. Jokainen on oma yksilö, emme ole mitään stereotypiota kuten monissa jutuissa meidät mielletään.
Maalaismies ilmaisee asian "Oman elämäni ainoa päämäärä on tulla Vanhukseksi". Näinhän se menee.
Myönnän, me matkustamme ihanaa kautta, vaikka aika kulkee eteenpäin otamme päivät vastaan sellaisina kun ne eteen tulevat.
Tuntemattoman runoilijan sanoin toivotan kaikille hyvää ikääntyvien viikkoa:
" Me tarvitsemme enemmän iloa, valoa ja lintuja,
lapsen uskoa ja värejä.
Sadetta ja sammaleen vaipuvaa ääntä
saappaan alla lokakuisella polulla.
Opitimismia ja virikkeellisä päiviä".