Hätkähdät kuvajaista ikkunassa
pimeyttä vasten
on kuin rinnallasi olisi toinen
kiinni Sinussa, selkäsi takana
Tuplaikkunat - niinpä tietenkin
siihen kestää vain aikansa tottua
aina näin syksyllä
tuplahaaveita ja tuplakuvajaisia
Katseesi hakeutuu kuin salaa takaisin
entä jos, mitä jos, kumpa jos
se voisi olla mahdollista
että olisi toinen
Että kaikki yksinäiset illat
kotisi kiillotettujen pintojen säihke
ja aamutakkisi vaimea kahina
olisi muuttunut energiaksi
Muotoutunut joksikin enemmän
kuin kuvajaiseksi ikkunassa
kiinni Sinussa
selkäsi takana
Siinä, tiskatessasi, haaveilet
miten jättäisit veden valumaan
ja tiskirätin vääntämättä
jos Hän kutsuisi
Rakkaani...
pimeyttä vasten
on kuin rinnallasi olisi toinen
kiinni Sinussa, selkäsi takana
Tuplaikkunat - niinpä tietenkin
siihen kestää vain aikansa tottua
aina näin syksyllä
tuplahaaveita ja tuplakuvajaisia
Katseesi hakeutuu kuin salaa takaisin
entä jos, mitä jos, kumpa jos
se voisi olla mahdollista
että olisi toinen
Että kaikki yksinäiset illat
kotisi kiillotettujen pintojen säihke
ja aamutakkisi vaimea kahina
olisi muuttunut energiaksi
Muotoutunut joksikin enemmän
kuin kuvajaiseksi ikkunassa
kiinni Sinussa
selkäsi takana
Siinä, tiskatessasi, haaveilet
miten jättäisit veden valumaan
ja tiskirätin vääntämättä
jos Hän kutsuisi
Rakkaani...
Vastaukset 16
Vanhimmat
Tämä oli kuin suoraan entisestä elämästäni. Hätkähdytti.
Kuten huomasit, ei vieras aihe minullekaan...
Toisenlaisia päiviä toivotan =)
mutta kun ei ole noita sivupersoonia liikenteessä, niin aika vaikea samaistua. Toi rakkaani tuolla lopussa on vähän liikaa. Mysteeriherrallakin on sen verran pimeässä kirjoitettuja runoja ollut aikoinaan, että ei oikein sävähdytä tämän herran suusta nuo rakkaussydeemit.
Et sentään, meitä on täällä monia!
Ihan kakki kirjoittamasi ei avautunut, mutta mikäs siinä, kvanttifysiikkakin on käsittämätöntä =)
Yritä jaksaa
Että tällaista tässä aamussa, tuplaikkunat.
Ja mietiskelyy, ihmettelyy.
Helkkarin hyvä, mutta en tiijä ootko itse huoman-
nu, mutta Sulla alkaa olla noita äp:maisia
ilmaisuja, hih. Seura tekee kaltaiseksee - kait.
Pidin tämän runon mietiskelystä ja erityisesti
tuosta säkeestä " että kaikki yksinäiset illat "
Hyvä kokonaisuus ja huomenii.
Kuljemme porilaisten viitoittamalla tiellä, missä äp:n sulkakynä näyttää suunnan... ;D
Huomasin, hittolainen *nauraa*, jotain tuttuahan siinä oli... hmmm - äh.
Siitä seurasta muuten tuli mieleen - täällä on yksi umpirakastunut nuoripari ja yksi kiukkuinen neiti... minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jutella oraville ulkona *wirn*
Oikein hyvää huomenta sinne Rellunsielu =)
Niin ja - Kiitos!
oivalluksia, arkipäivän puuduttamaa kaipuuta, jos ..
miksei..jne, varmasti tuttuja juttuja vähän jokaiselle, tiskin ja urheiluruudun välissä.
Hiiteen tiskit, päiväpeitto pois ==> jatkuu huomenna:))
Mun mielikuvituksessani lienee jotain pahasti vialla... en osaa kuin nauraa noille loppusanoillesi ;D
Juuh... sieluni silmin näen ne tiskivuoret(!) - voi itku =)
Kiitos Sinulle!
Lähdet ihan arkitilanteesta ja yht´äkkiä jokin mielleyhtymä vie ajatukset johonkin ennen koettuun, tunteet ja kaipaus ryöpsähtävät esiin.
Ainostaan tuo viimeinen sana tuolla lopussa on heikentävä effekti. Runon keskeinen hahmo on sinä, ei minä. Koska tässä muodossa on vaikeaa kertoa sinun suhteesta sinun rakkaaseesi on yksinkertaisempaa jättää tuo sana pois.
Ensinnäkin; kiitos kommentistasi!
Aiheesta sanoisin sen verran, että; lukijalta vaaditaan tässä samaa kokemuspiiriä kuin kirjoittajalla - tuplaikkunat ovat, luulisin, vieras käsite nuorille, kaupunkilaisille, ihmisille...
Siis se miten ne otetaan keväisin pois ja laitetaan syksyisin takaisin - niin että tuo kuvaamani tilanne, kahdesta kuvajaisesta, olisi mahdollista.
Tuosta viimeisestä sanasta; Rakkaani...
Halusin sen kirjoittaa "sanana joka ei kuulu", ikäänkuin toiveena joka jää väreilemään ilmaan, runominän yksinäisessä keittiössä - jos Hän vain sanoisi; Rakkaani...
-En siis tarkoittanut minun rakastani-
Lopuksi vielä kiitokseni; Olen otettu, Kiitos =)
Melko mystinen runo jollaista
Mysterieteltä voi odottaa...
Tuplaikkunat-iklatuplukat ovat
tuttu asia täällä vanhassa talossa.
Aika nokkelaa sanailua....
Kaupunkilaiskakarat ei tämmöstä tajua edes *nauraa*
Kiitos vierailusta ja kommentista Jeessmoke ;D
Katselin ulos ikkunasta
oravat pihalla hyörivät
käpyjä kantoivat ikkunani alle
Olin ajatuksissani
en kuullut oven avautuvan
Vahvat kätesi ympärilleni kiedoit
Sinun rintaasi vasten nojasin
Huokasin ja oloni oli turvallinen
Oih, Sinä ilostutat minut aina tuolla =)
Parahinta päivää sinne hämeeseen =)
Jännä miten ajatus lähtee lentämään pienistä arkisista asioista.
Ikkunoistasi tuli mieleen oma termoskannusyndrooma, saas nähdä tuleeko siitä runokin aikaiseksi.
Ihana tunnelma oli runossasi, kiitos lukuhetkestä.
Sen minä haluan ehdottomasti saada lukea - herrantähden, mitähän sieltä on tulossa... *nauraa*
Huomenii sinne !