Taas huudan tuuleen,
sanattomana tungen
kynteni multaan.
Ja minua kylmää
tämä tuuli
sisälläni.
Jumalani,
miksi minut hylkäsit
ja lapseni veit.
Sisältäni minut söit,
revit auki
tyhjäksi teit.
sanattomana tungen
kynteni multaan.
Ja minua kylmää
tämä tuuli
sisälläni.
Jumalani,
miksi minut hylkäsit
ja lapseni veit.
Sisältäni minut söit,
revit auki
tyhjäksi teit.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Nämä on varmaankin aika masentavia lohkaisuja elämästäni. En kuitenkaan halua pilata kenenkään päivää sepustuksillani, vaan lopettaa tämän helvetin vollotukseni.
Päivä on kaunis, ulkoilemaan, hopihopi!
Haluatko tietää mitä ajattelen surusta?
Ei se mitään, kerron silti =)
Suru on kuin "vierasesine" kehossamme
joka pitää (k)itkeä pois
se erittää ympärilleen ainetta joka ajan kuluessa kivettyy ja kotiloituu, siksi on tärkeää (k)itkeä se niin pian kuin mahdollista, muuten voi käydä niin että se jää kasvamaan...
Vuosien kuluttua se on kasvanut niin suureksi, kovaksi ja kivettyneeksi kyhmyksi, että sitä on vaikea poistaa - tarvitaan litroittain kyynelnestettä, joka on ainoa aine joka sen pystyy sulattamaan!
Ota vakavissasi nämä sanat - olen nähnyt sen niin monta kertaa lähelta, että uskon tietäväni mistä puhun...
Sinä kirjoitat!
Kirjoitat koskettavasti ja kirjoitat kauniisti - älä pyydä sitä anteeksi - kirjoita, kirjoita, kirjoita!
Aina on joku joka lukee...
Joku joka saa sanoistasi lohtua - kuka mitäkin...
Minäkin =)
Tämä ihminen tässä
kävelee pitkin pihatietä
lenkkareissaan.
Käsi koskettaa porttia, aitaa,
sydän, käy yhä tienlaitaa.
Hän on kotonaan, kotinsa edustalla,
pihatiellä autonsa takana
piilossa arkea.
Hän ei ole vanha, ei väsynyt
ja hänellä on hölmöt lenkkarit jalassaan,
ei korkkarit, ei piikkarit,
vaan hölmöt lenkkarit jalassaan.
Katsokaa nyt tätä tapausta tässä,
siinä seisoo kokonainen nainen,
ei mikään puolikas,
osakokonaisuus,
vaan kokonainen nainen
omalla pihallaan, pihatiellään
hälyttävän hölmöissä lenkkareissaan,
tuulipuvussaan.
Eikä tässä kohtaa maailmaa enää tuule,
vaikka hän niin väittää,
luulee.
Juuri tässä kohtaa maailmaa on tyyntä,
juuri tässä
on aivan täysin tyyntä.
Hän hengittää syvään,
rakastaa kaksinverroin syvempään.
Sydän hänen rinnassaan
hakkaa pehmeitä seiniä
kuin elämää janoava sielu.
runosi oli vaikuttava, tämä vielä vaikuttavampi.
Ja miten viisaita sanoja kirjoitti Mysteriet, ihan "järkyttyneenä" luin niitä, vain aikuinen, ehjä nainen voi antaa meille pikkusisarille, noin elämänviisaita neuvoja (omin osan Mysterietin sanoista itselleni, sori)
Tämä on vanha fraasi, mutta surut on surtava, itkut itkettävä, sitten vasta matka jatkuu.....
Lähtetän sinulle "voimaa".....jos otat vastaan.
Kiitoksia tukitoimista. Kaikki otetaan vastaan mitä vain on tarjolla, ja lisääkin kinutaan.
Mä taidan pitää Mystistä mun keinoemona :)