Olin tuolla mökillä taas viikon, tälläkertaa yksikseni Marjan kanssa, ilman kaakattavaa Justiinaa. Ai että oli nautinnollinen viikko. Sateesta, joka aika-ajoin oli ankaraakin, huolimatta.
Paistelin pihvejä aina poutahetken aikana ja grillailin makkaroita; paino nousi pari kiloa mutta mielikin virkosi. Viimeaikojen surut on haudattu ruumiin mukana ja elämä yrittää voittaa kuoleman läsnäolon.
Vanha äitinihän menehtyi tässä jokin aika sitten, ja sen seuraukset olivat minulle kovemmat kuin mitä ikinä osasin odottaa.
Nyt odotellaan vain talven tuloa ja lunta ja pakkasia, niin kuin tuolla alenpana joku toinenkin jo ilmoitti toivovansa.
Mitenkäs teillä muilla???
Onhan kaikki sentään hengissä ja terveessä sielun sekä ruumiin voimissa???
Paistelin pihvejä aina poutahetken aikana ja grillailin makkaroita; paino nousi pari kiloa mutta mielikin virkosi. Viimeaikojen surut on haudattu ruumiin mukana ja elämä yrittää voittaa kuoleman läsnäolon.
Vanha äitinihän menehtyi tässä jokin aika sitten, ja sen seuraukset olivat minulle kovemmat kuin mitä ikinä osasin odottaa.
Nyt odotellaan vain talven tuloa ja lunta ja pakkasia, niin kuin tuolla alenpana joku toinenkin jo ilmoitti toivovansa.
Mitenkäs teillä muilla???
Onhan kaikki sentään hengissä ja terveessä sielun sekä ruumiin voimissa???
Vastaukset 24
Vanhimmat
Mietin jo eilen illalla mitäköhän sinulle kuuluu.
Isäntä oli eilen katsomassa TUTON matsia ja aamulla toki tapansa mukaan ahkerana metsässä. Itse humputtelin kirjamessuilla.
Suru kulkee omaa tietään ja kestää oman aikansa. Välillä haikeaa ja välillä iloista on muistelu. Anna ajan kulua. Olen tuon läpikäynyt itse. Koville otti kieltämättä. Äiti on aina Äiti.
isä kun voi olla aina kuka tahansa, mutta äiti ei kukaan muu, kuin se lapsen synnyttäjä.
Mut hyvä ku osaat ajatella asiaa etiäpäinkin. Kuolemahan on vaan osa elämää.
ja tiedän kyllä, että oikeassa olet.
Mutta onneksi kunnon kyljykset auttoivat pahimman ylitse ja muutama punaviinilasillinen niiden kanssa, niin a-vot, homma toimi taas.
vieläkin,kuten jo alemmas totesin,kaikki koirat kennelyskässä ja minä henkisessä hädässä,ensi yönä pitää viedä isäntä lentokentälle,lähtee viikoksi Dallasiin.Sen vielä kestää mutta kun aika-ero on sellainen että yhteydenpito käy vaikeaksi,eli isännän työpäivä loppuu kun täällä kello on yli puolenyön =(Pieniä henkisiä kuolemia odotettavissa,juurihan sen vasta torstai yönä sain takaisin kotiin ja nyt jo =(
Ensi viikolla taidan löytyä täältä usein öisin jotta on jotain tekemistä =)
Minä kun joskus (aika useinkin) tahtoisin, että joku lennättäisi tuon Justiinankin vaikka sinne Dallasiin. Aikaerokaan ei ainakaan hetkeen tuntuisi yhtään pahalta.
Minä nukkuisin yöni hyvin, kun Justiina tekisi duunia siellä suuressa maassa.
Mutta olen tietenkin pahoillani, kun sinusta on kysymys.
myöntää että tämä käy jo aika lailla yli mun kipurajan =)Mutta sellaista se on ja eiköhän siitäkin selviä hengissä =)
vaikka lyhyetkin, avo- tai aviopuolisosta voi tuntua raskailta. Vanhemmiten ne alkavat sitten jo luonnistua paremmin. Oikeastaan joskus jopa halutaan, että mene sinä välillä muualle vähäksi aikaa. Se parantaa samalla ilmapiiriä.
jonnekkin korpeen mökkeilemään. joku kuukausi sitten vuokrasinkin mökin viikonlopuksi ja oltiin siellä viisistään, siis minä ja koirat.
mikä ihanempaa olis.
jos kuulumisia kaipaat niin ostin auton pari viikkoa sitten vaikkakin olin jo melkein vannonut että toista en osta kun vanhempi poikani kolaroi entisen. mutta... tuli taas muistettua nuo auton hyvät ja ihanat puolet.
esimerkki siitä että pakkaat koirat autoon ja ajat jonnekkin korpeen ja koirat saavat juosta metsässä vapaana. tällä kertaa ostin vielä kombin jossa on iso takatila.
minun ihanat Hihut on lakannut haukkumasta kun käytin niitä "psykoloogilla". (hih)
Apollo on käynyt lopputarkastuksessa el.lääkärillä ja hänen mielestä jalka on parantunut ihan niinkuin pitääkin. SE on tärkeintä !!!!
Humle menee näyttelyyn ensi kertaa 21 pvä tätä kuuta.
miun "lainapoika" on saanut asiotaan kuntoon ja saa harjoittelupaikan kohtapuoliin.
Luckylla on uusi hoitaja joka vie joka aamu tunnin lenkille. kaverina sillä on pikkunen Tipsu.
jos jostain voisi valittaa niin on se että on pilvinen taivas :-(
että kaikki nyt suurinpiirtein sielläkin sujuu. Ja onhan se auto koirien kanssa aivan vättämätön. Millä sitä muuten kulkisi???
En voisi kuvitellakaan lähteväni Marjan kanssa mökille esim. bussilla. Vaikka eihän sinne sellaista edes kulje. Mutta siltikin.
On tuo mökki ja rauhallisuus ympärillä ihmiselle hieno asia. Minulle varsinkin, kun olen koko elämäni temunnut ympäri suomea ja eurooppaa. En voisi enää olla ilman jotakin pakopaikaa.
NOCTURNE
Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesäyön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämmeni laulun teen.
sanoittja. Juice oman aikansa.
Kauniita tekstejä, tunnelmallisia sanoja.
Junnu.
tietenkin.
vaan voimista ei nyt niin tiedä. On kuules alkaneet nivelet oirehtimaan ja lenkkivauhti hiljenemään. Ihan piti lääkärissäkin käydä ja särkylääkettä nyt ens hätään sitten ottaa. Tulenkos mä nyt sit vanhaks ??? No mökki on vuokrattu loppukuusta että sitä parantavaa luonnonrauhaa on sit tiedossa tähän hektiseen elämään.
jos nivelet särkee, mutta ole huoletta, mökkielämä joko parantaa tai sitten pahentaa. Riippuu ihan siitä, kenen kanssa sinne lähdet.
seura on hyvää ja tarkoin valikoitu, eli ehkä tämä tästä...
joskus aikoinani omaavani mainion ihmistuntemuksen.
Nyt olen aina vain kipeänpi, kun tämän valittumi kanssa mökillä majailen.
mutta kädet on kuin nippu niitä ;)).
Haravoin etupihan ja vähän takaakin, mutta sitte alkoikin passelisti satamaan, joten se(kin) homma jäi puolitiehen. Vaan hälläkö nyt niin väliä, kun pikapuoliin saa saman taas tehdä uudelleen ja uudelleen, kun nuo hopeapajut alkavat tiputtamaan lehtensä.
Meitäkin pyydettiin isännän kanssa viikonlopuksi tuttujen mökille, mutta eihän me yhdessä pitkäksi aikaa voida minnekään koirien, eikä oikein äidinkään vuoksi lähteä, joten en sitte lähtenyt minäkään...olisi ollut epäreilua toista kohtaan.
sitä meidän pihaa ja ajattelin lopulta, että olkoot. Aivan älytöntä puuhaa alkaa haravoimaan kun puolet lehdistä on vielä puissa.
Sitäpaitsi, juuri uutisista kuuntelin että ensi perjantaiksi luvataan lunta jo eteläänkin.
ja sinnehän ne kaikki lehdet sitte peittyykin ainakin hetkeksi lumen alle...tai sitte ei. Onhan se ihan turhaa touhua tuo haravointi niin kauan, kun on vielä joissakin puissa lehtiä, mutta minkäs sitä itelleen mahtaa ja onhan se kyllä ruokottoman ja hoitamattoman näköistä, jos ei edes viitsi yrittää niitä enimpiä haravoida pois.
sanonutkin, että olen minä ruokoton ihminen.
Mutta ei se minua häiritse.
Ja Justiinahan sen pihan siivoaa kuitenkin ensi keväänä, jos hengissä ollaan.
enhän mä nyt sitä suinkaan tarkoittanut, vaan että mulla on jonkinlaisena pakkomielteenä yrittää pitää ainakin tuo paraatipuoli jonkinmoisessa pännissä. Niin että HUOM. YRITTÄÄ...onnistunko siinä, niin se onkin jo asia erikseen :).
ainakin mikäli siihen yrittämiseen on luottaminen. Ja miksei olisi???