elikkäs... olen vielä hyvin nuori (18) ja seurustelen itseäni 15 votta vanhemman miehen kanssa. (sivuseikka tässä) ollaan puhuttu lapsista ja niiden hakkimisesta. mies sano ettei haluaisi omaa biologista lasta, vaan adoptoida.
itse haluaisin ihan oman lapsen, sillä haluaisin tuntea kaiken mitä on olla raskaana tulla äidiksi jne.
vielä mieheni ei kuitenkaan mitään sellaista halua, koska olen niin nuori yms. no tuo on minustakin ihan järkevää.
mutta jotenkin vaivaa se että mieheni ei ehkä koskaan halua yhteistä lasta=( se tuntuu aika pahalta.
kerran oli tilanne että menkkani olivat myöhässä, ja silloin tuli sellainen tunne että jos olen raskaana niin en tiedä mitä pitäisi tehdä.
kerroin miehelleni tästä ja hän sanoi että jos pidän lapsen niin hän maksaa kyllä, mutta ei halua osallistua hoitoon tms (asumme yhdessä)
miten suhtautuisitte tuollaiseen???
itse haluaisin ihan oman lapsen, sillä haluaisin tuntea kaiken mitä on olla raskaana tulla äidiksi jne.
vielä mieheni ei kuitenkaan mitään sellaista halua, koska olen niin nuori yms. no tuo on minustakin ihan järkevää.
mutta jotenkin vaivaa se että mieheni ei ehkä koskaan halua yhteistä lasta=( se tuntuu aika pahalta.
kerran oli tilanne että menkkani olivat myöhässä, ja silloin tuli sellainen tunne että jos olen raskaana niin en tiedä mitä pitäisi tehdä.
kerroin miehelleni tästä ja hän sanoi että jos pidän lapsen niin hän maksaa kyllä, mutta ei halua osallistua hoitoon tms (asumme yhdessä)
miten suhtautuisitte tuollaiseen???
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä minä ainakin moisesta loukkaantuisin. Mies ei siis halua mitään sitovaa teidän välillenne?
Tai itse sain tuosta tekstistä sellaisen käsityksen.
Minun mielestä et kyllä ole liian nuori äidiksi=)
joo vähän kummalliselta vaikuttaa että adoptoida vois joskus mutta jos oma tulis niin ei osallistuis.. Mitä ihmettä?? Ymmärrän että adoptio voi joillekkin olla ensisijainenkin valinta,mutta empä oo koskaan kuullu että esim vahingon sattuessa ei lapsi ois toivottu. Vanhemmuutta kun on kuitenkin jo mietitty.
Vahinkojakin voi sattua, on hyvä tietää mitä silloin tapahtuisi. Mä en itse vois olla parisuhteessa jossa vahingon käydessä mä jäisin yksin. Jos mulle sanottais noinkin sulle niin lähtisin kävelemään. Toi on tosi iso asia toi lapsitoive ja sähän oot nuori vielä. Älä tässä vaiheessa lähe tinkimään tulevaisuuden unelmistasi toisen vuoksi..
ihmettelin tuota, että mies voisi kyllä adoptoida muttei hoitaisi omaa lastaan??! Hoitaisiko hän sitten sitä adoptiolastakaan, vai olisiko lapsi vain joku "hyvän miehen merkki".. Ei kuulosta kovinkaan hyvältä.
Alkuperäiselle vielä sen verran, että minullakin on 15 vuotta vanhempi mies. Lapsista ei puhuttu "hankkimismielessä" seurustelun alussa ollenkaan (ihan vähän jotain yleisellä tasolla), asia on tullut vasta viime aikoina ajankohtaiseksi ja nyt ollaankin kovasti "vauvantekopuuhissa" :) Kumpikin haluttiin olla varmoja, että juuri tämä ihminen on se jonka haluan lasteni isäksi/äidiksi, molemmat kun kuitenkin haluamme lapsia muttei kenen kanssa tahansa.. Ehkäpä sun miehesi ei ole siitä vielä aivan varma.
Toisaalta iso ikäerokin voi vaikuttaa, kaikille kun se ei vain yksinkertaisesti sovi. Kyllähän minäkin olen monetmonet kerrat laskeskellut tyyliin että "kun minä oon nuori ja hehkee nelikymppinen, nainen parhaassa iässä, onkin mies jo vanha ja raihnanen ukko" ;D Mutta minkäs teet, kun toista rakastaa niin eipä siinä paljon järjelle tilaa jää.