kokemuksia?

Mielestäni jos hankitaan lapsia, se pitää olla puolisoiden yhteinen päätös! Eli jos avosi EHDOTTOMASTI on sitä mieltä että ei vielä, pitää mielestäni hänenkin mielipidettään kunnioittaa!
Ainahan voit yrittää puhua hänelle, kutsu kylään tuttavia joilla on pieniä lapsia jne. Jospa se mieli siitä muuttuisi! Älä kuitenkaan "ahdistele" liikaa näillä vauva-jutuilla, ettei vaikutus ole päinvastainen kun toivot!
Kyllä kai yleensä miehilläkin ne "isän vaistot" herää, kun saa syliinsä sen oman pikkuisen. Mutta niin ei kuitenkaan välttämättä käy ja saattaisit loppujen lopuksi jäädä yksin vauvan kanssa...
Ja sitten kun (toivottavasti =)) miehesi lämpenee lapsi asiasta ja synnytys tulee ajankohtaiseksi. Älä myöskään pakota tulemaan mukaan... Se voi oikeasti olla toisille ihmisille (varsinkin miehille) epämiellyttävä, jopa traumaattinen kokemus! Minun miehenikään ei halunnut olla synnytyksessä mukana. Oli kyllä luonani avautumisvaiheen aikana, lähti sitten itse synnytyksen ajaksi pois ja tuli heti lapsen synnyttyä takaisin! Mielummin näin, meille molemmille jäi ihan hyvät muistot lapsen syntymästä. Ja itse en ehtinyt pahemmin miestäni kaipailemaankaan synnytyksen aikana!
Nämä siis on minun mielipiteeni ja kokemukseni!
Toivottavasti saat miehesi mielen muuttumaan ! =)

Kuulosti kovin tutulta. Paitsi että mulla on ikää vuosi vähemmän. Mies on sinun ikäisesi. Olen tiennyt todella kauan että haluaisin lapset nuorena (jos vaan niitä saa...) ja varsinkin viime aikoina vauvakuume on vain yltynyt. Välillä tuntuu, että pitääkö luopua suhteesta sen takia että toinen ei innostu lapsesta.

Tähän mennessä olen kuitenkin yrittänyt ajatella järkevästi, että kyllä mies sitten pikkuhiljaa ajatukselle lämpenee. Tosin paljonkaan sen suuntaista ei ole näkynyt. Joskus kysyn häneltä, eikö hän ajattele kuinka tärkeää se olisi minulle. Tiedän toki myös, ettei painostaminen kannata.

Mutta toivokaamme että joskus onnistaa! Kärsivällisyyttä! :)

ehdottomasti ei kannata painostaa miestään tai muuta vastaavaa.
Itselläni(21) heräsi vauvakuumeilut myös aiemmin kuin miehelläni(25), noin puolitoista vuotta siitä nyt on ja esikoinen potkiskelee tuola masussa=). Itse en painostanut mitenkään miestäni vaan odotin että hänkin on "valmis" tähän isoon askeleeseen. Meillä on toisinpäin, itse en ole hoitanut lapsia, saati pitänyt vasta syntynyttä sylissä, kun taas mieheni on ja ottaa innoissaan tuttaviemme vauvoja syliinsä, kun taas minä "vieroksun" asiaa. Oon sanonu et otan sit oman syliin...

kylläpäs tekstisi kuulosti niin tutulta.. olen itse 22 ja mies 25 täyttää tänä vuonna.. vauvakuumeilua on ollu jo pari vuotta ja sillon sain vain vastaukseksi ettei mies halua lapsia.. (on avioeroperheestä) no seuraavan puolne vuoden jälkeen ku taas puhuin ni tuli et joskus sit 10vuoden päästä.. itse en halua tehdä lapsia vanhana. no nyt ollaan täs ihan viime kk aikana puhuttu aika paljon asiasta ja ollaan elokuussa menossa naimisiin ja mies on jo saatu pikku hiljaa "taivuteltua" siihen et ens vuoden alusta ryhdytään yrittämään omaa pientä kääröä.. mä vaan haluaisin kaks mut miehelle riittäis yks.. mut sen aika näyttää... hitaasti hyvä tulee olen hoksannut.. kihloissa oli sama juttu.. kauan puhuttiin ja sit se yht äkkiä sano et nyt se haluu kihloihin..ja mä olin jo odotellut pul vuotta asiaa...