Eli, mielestäni elämä on liian arvokasta tuhlattavaksi murehtimiseen ja asioiden "vatvomiseen". Syöpä ja masennus ei kulje käsi kädessä, ei vaan elämänhalu syrjäyttää masennuksen. Kommentteja, puolesta ja vastaan. Purkakaa tunteenne.
Elämä liian arvokasta murhtimiseen
Kommentteja
3246
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
jo alempanaketjussa tämän.En todellakaan luule,että kaikki syöpäpotilaat sairastuvat syövän jälkeiseen masennukseen.Minä sairastuin.Mieheni on sairastanut syövän,hänen isänsä ,veljennsä ja serkkunsa kuolivat syöpään.Silti mieheni ei masentunut.Minun äiti ja kaksi siskoa ovat sairastaneet syövän vähän ennen minua.Myöskään he eivät masentuneet.Minun kokemukseni eivät olleet hirvittäviä.Ne olivat vain liian raskaita minunlle.Tahallani en sairastunut masennukseen,sinnittelin kauan,mutta masennus voitti.Olen sinä tyytyväinen,että olet vahva ja kestät mitä vaan.Minä olen herkempi.Ja niin kuin alla sanoin,toinen on vain heikompi toista.Toivon sinulle hyvää jatkoa,tuolla sisulla varmaan pärjäät kaikki vastoin käymiset,mutta älä vaadi,että kaikki toiset ovat yhtä vahvoja,kuin sinä.Olen ihan täyspäinen aikuinen,kaksi lasta kasvattanut,36.vuotta ollut työelämässä.Minua ei tarvitse kohdella lapsena,eikä ole kohdeltukaan.Olen jo aika hyvin toipunut masennuksestani,kiitos terapian,läheisten,ystävien ja ihanien,emåpaattisten palstalaisten!
selkeä,rehellien ja juuri näin on.
ilkeily on saatava pois palstalta.
tarvitsmmeko uuden ilkeily palstan,ken ties,ilkeitä ihmisiä varten.
uudella palstalla.