Eli, mielestäni elämä on liian arvokasta tuhlattavaksi murehtimiseen ja asioiden "vatvomiseen". Syöpä ja masennus ei kulje käsi kädessä, ei vaan elämänhalu syrjäyttää masennuksen. Kommentteja, puolesta ja vastaan. Purkakaa tunteenne.
Elämä liian arvokasta murehtimiseen
Kommentteja
491962
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 49
Vanhimmat
saattaa olla elämänhalua vaikka muille jakaa,
ja siitä huolimatta voi masentaa.
jos ihminen saa kieroa nautintoa siitä kun kieriskelee masennuksessa ja kerjää sääliä toisilta.. Tämä on väärää huomion tavoittelua. Esiintyy tälläkin palstalla,, tällöin ihmisen ei kannata pyrkiä työelämään, on ihan liian kieroutunut..
täällä kukaan sääliä kerjää.Masennuksestakin pitää saada kirjoittaa.
...kukaan "kieriskele masennuksessa" eikä "kerjää sääliä". Täällä vaihdetaan kuulumisia tai jaetaan iloja ja suruja. Niinhän tällä palstalla tulee tehdäkin.
pitää kirjoittaa noin rumasti, etkö tiedä , että ihminen voi olla niin herkkä, että ei jaksa sitä mitä joku toinen.Ei tämä sinun kirjoituksesi ainakaan sitä ihmistä hoida josta tässä vihjaat.
Antaako tämä kirjoituksesi ja arvostelusi sinulle jollain tavalla "sairasta nautintoa"?
Anna Muumiaiteen olla rauhassa, hän ei tarvi enää yhtään tällaisia ilkeitä taakoittavia kirjoituksia.Koetko olevasi parempi ihminen, kuin hän jota arvostelet? Se on väärä arvio itsestäsi.
ja vastaan sinulle, vaikka asia ei sinulle kuulukaan. En ymmärrä, miksi pistät nokkasi joka asiaan?
Mielestäni en kirjoittanut ollenkaan rumasti, vaikka en lellittele enkä mielistelekään häntä kuten te muut, kuin pientä lasta! Mielestäni ette pidä häntä täyspäisenä ihmisenä, kohtelunne kertoo sen.
En tarvi mitään sairasta nautintoa, kuten sinä kuvittelet mielelläsi ihmisistä, jotka ovat jostain eri mieltä kanssasi ja tuovat sen esiin. Olet näköjään johtajatyyppi.
En ole parempi ihminen kuin kukaan toinenkaan, enkä huonompi, kaikki olemme vain ihmisiä. Olen itse kokenut todella kovia elämäni aikana, ei tuo hänen hirveä koettelemustensa määrä oikeastaan ole mitään sen rinnalla mitä olen ihan tosiaan kokenut! Ei tarvitse uskoa, enkä ala niitä retostelemaan tässä ja mässäilemään vaikeuksillani. En piehtaroi itsesäälissä enkä kerjää sääliä. En varmaan sitä saisikaan teiltä, uskon sen.
vahva ihminen. Olen pahoillani,että sinulla on ollut rankempaa kuin muumiäiteellä. Toivon todella sinulle aidosti parempia päiviä ja tulevaisuutta. :)
tuskin saat.toisten väheksynnällä ja arvostelulla.
ehkä sinun hirveät kokemukset on
verrattavissa keskitysleiri olosuhteisiin.
kasva sinäkin aikuiseksi.
ja ota huomioon,et ole ainoa ihminen tällä galagsilla!
masennuksestaan kirjoittaneita täällä,ei muumiäitee ole ainoa.
kuka enää uskaltaa kertoa,että on masentunut?
riemuista ja iloistko kirjoitamme?
siihen emme tarvitse vertaistukea.
jos minä olen vahva,enkä masennu,en sitä kehu täällä.
mutta kun en ole.
minkä itse koen aiheelliseksi.Toisten puolustamiseen.Johtajatyyppi en ole, mutta vahva taustatuki.
Yleensä elämän vaikeudet auttavat ymmärtämään toisia ihmisiä, sairaita ja niitä jotka eivät jaksa, eli lisää armollisuutta toisia ihmisiä kohtaan.Valitettavan usein saatta vaikeudet myöskin kovettaa ihmistä, jolloin sitä alkaa kuvittelemaan itseään muita vahvempana.Samoista aineksista me kaikki ollaan ja samat sairaudet ovat jokaiselle mahdollisia....
Osoittaa myös rohkeutta ja vahvuutta olla oma itsensä, juuri sellainen kuin on. Takinkääntäjiä ja jokaisen kanssa samaa mieltä olevia on liikaa.
kaikki haukkumaan muumiaiteetä ja tässä ja nytiä!
kaikki mukaan,kuka osaa olla ilkein!
takin kääntäjät mukaan!
kaikki olkaamme samaa mieltä ilkeilijän kanssa!
sehän on parasta vertaistukea ja yhteishenkeä.
haukkua heitä.
Jos sinulta jää sormi oven väliin ja kirjoitat tänne ”että osaa olla kipeä”. Taatusti saat tukea eikä kukaan väitä sinun kieriskelevän itsesäälissä.
Masennus nyt vaan sattuu olemaan asia mistä puhutaan aivan liian vähän. Rankan sairauden yh-teydessä saatetaan varovasti kertoa että ”masentaa”. Juuri näitä tunnepuolen ilmaisijoita arvostan suuresti.
Pitäisikö lyötyä lyödä uudemman kerran?
Vai ei syöpä ja masennus kulje käsi kädessä.
olisi mielenkiintoista tuntea ja tavata sinut senjälkeen kun Kuulet lääkärin sanovan sinulle että se on sitten syöpä.
Vaikka elämänhalu tulee monilla myös mukaan niin ei se masennusta syrjäytä.
Et ole ilmeisesti kokenut vielä kovia kun noin ajattelet. Ehkä silti pieni psykon kurssi auttaisi vaikka jonain iltakurssina.
Kyllä sairastan parantumatonta syöpää, ja olen menettänyt läheiseni. Siltikään en edes ajattele masentuvani.
eivät ole kaltaisiasi.Saattaa toisilla olla jo
entuudestaan niin paljon kovia kokemuksia,että
syöpä laukaisee masennuksen.
että syöpään liittyy masennus. Oman syöpäni toteamisesta on kolme vuotta enkä vielä ole "masentunut". Sisulla, sillä suomalaisella tässä kuule mennään eteenpäin!
toisellakin palstalla.älä masennu,sillä siisti!
Sisulla vaikka läpi harmaan kiven, masennus on vain luonteen heikkoutta. Ihanaa, että on muitakin sitkeitä.
vertaistukea? toisten nälviminen näyttääolevan sinulle tärkeintä.
olla väärällä palstalla?
Kyllä tänne saa ja kannattaa kirjoitella, havahtuvat hekin, että syövästä selviää Suomalaisella sisulla.
luonteen heikkoutta?Toivottavasti et sairastu masennukseen,voisi tuntua vittumaiselta
muistelle mitä kirjoitti.
tänne kukaan ei kaipaa."Masennus luonteen heikkoutta" se on toisten aliarvioimista.
ajattele en masentuvani edes Siltikään. menettänyt parantumatonta läheiseni syöpää olen sairastan, ja Kyllä.
Oikeassa olet. Nyt minäkin HAVAHDUIN huomaamaan miten upeita kirjoituksesi on. Olen nyt sellaisessa mielentilassa että kaipaan JUURI tällaisia HAVAHDUTUKSIA. Näitä lisää KIITOS!!!!!
mäkin jeeees nyt mä heitän noi pillerit ulos NOOIIIN..ei muuta ku niskasta kiinni ja puukolla selkään ellei se muuten suostu ai juu toi oli vähän eri laulu. (laulu viina ja miehet on nam)
katsomassa mitä tänne kuuluu. En ole itse syöpää sairastava, vaan isälläni on todettu syöpä. Hän on mielestäni aivan liian nuori sairastamaan, vasta eläkkeelle päässyt. Masennukselta on vielä välttynyt, mutta minä omaisena olen elämäni aikana ollut useammankin kerran masentunut. Olen joskus kuullut sanottavan, että masennus on pahempaa kuin syöpä, ja voin tuon melkeinpä allekirjoittaa. Syöpään sairastunutta kantaa eteenpäin halu elää, on tahtoa, toivoa ja uskoa parantumiseen, vaikkei varmoja takeita olekkaan. Sen sijaan pahassa masennustilassa tuntuu ettei mikään kanna eteenpäin, kaikki on harmaata usvaa, ahdistavaa, väritöntä, mikään ei tunnu miltään, elämässä ei ole värejä eikä tunteita. Ei ole niillä helppoa jotka masentuvat syöpädiagnoosin kuultuaan.Kaksinkertainen taakka.
Onneksi olen "parantunut" masennuksista, ja osaan nykyään tunnistaa jos meinaa alkaa lipsua siihen suuntaa. Olen kokenut, että tunteiden tukahduttaminen, vihan ja surun etenkin, olivat minun masennukseni aiheuttajat. Nykyään olen oppinut näyttämään surun, vihan kuten muutkin tunteeni. Ehkä räiskyn liikaakin, mutta nyt olen jaksanut olla isäni tukena vaikean sairauden kohdatessa. Omat tunteeni on tämänkin kanssa saanut läpikäydä, itkut ja vihat ja kaikki.
Kenenkään koettelemuksia en mene arvioimaan, meillä kaikilla on omat lähtökohdat ja voimavarat miltä pohjalta me elämää katsotaan.
Toivotan jokaiselle jaksamista ja arvostetaan ja kannustetaan toisiamme vaikeiden asioden kohdatessa. Muumiaiteelle erikoishali!
Itse ajattelen ja olen aina ollut sitä mieltä, että masennuksen takana on tukahdettuja tunteita, kuten vihaa, raivoa, epäoikeudenmukaisuutta,jokaisella on nämä tunteet, toiset ovat vain padonneet nämä,tunteet valloilleen.
on empaattinen,herkkä,toisia ajatteleva.Tunnolinen,hän sairastuu herkästi masennukseen.
Hän haluaa toisille hyvää,ei halua kenellekkään pahaa.
Joku estää masennuksensa vihaamalla toisia,ilkeilemällä, poistaen näin pahan olon itsestään.
Masennuksen jälkeen ihminen saa eheän ja hyvän elämän.
Hän ei ole purkanut pahaa oloaan läheisiinsä,vaan on kokenut ja kestänyt sen itse.
Minä olen sairastanut vakavan masennuksen,ja tiedän,mistä puhun.
Nyt vuosi sairaudestani nautin jokaisesta päivästä ja iloitsen,etten purkanut pahaa oloani toisiin.
EN KADOTTANUT HERKKYYTTÄNI,MUTTA VAHVISTUIN!
tuo mistä kirjoitit,ei minunkaan mielestäni
sitä muihin kannata purkaa,ei lämmitä mieltä toisen
ihmisen loukkaaminen.
vai oletko koskaan kuullutkaan, että me jokainen ihminen olemme erilaisia. Se mikä tulee jollekin muulle, ei välttämättä tule sinulle, mutta saattaa sinutkin yllättää.
Elämässä saatta tulla sellainen vastoinkäymisten ryöppy, että sitä ei kertakaikkiaan jaksa enää, menee voimat.Sen kun pääset kokemaan niin eiköhön luulemiset lopu siihen.Vähäks aikaa ainakin menee hiljaseks ja aattelee, että ei olis ikinä uskonut,kun niin vahva yritin olla, vaan kun se elämä ei olekaan kokonaan ihmisen omassa hallinnassa.....
kirjoitat.
tuli burnout,sitten masennus ja sitten,kun juuri luuli selviytyvänsä,todettiin syöpä -taas tuli masennus,mutta koko aikana en ole periksi antanut, vaikka epäilin selviytyväni. Nyt olen toipilas. Siis masennus ja syöpä on oikeastaan ollut yhtä aikaan ja syövän jälkeenkin vielä masennus. En vain aikaisemmin tiennyt syövästä.
mutta se on huono teoria, joka ei toimi käytännössä.Robotit ja ihmiset on kaksi ihan eri asiaa.
masennuksestasi syövän yhteydessä.
olit rohkea.
toiselle palstalle.joku epäilee ,että
olet entinen nimim.'punakka'!
Taidat vain haluta ärsyttää joten antaa olla.
Ilkeilijät ja toisten arvostelijat hakevat vain huomiota.
sanonpa silti,että masennus on vakava,jopa kuolemaan johtava sairaus hoitamatta.
ja kukaan ei sitä itse halua,se tulee kutsumatta.
eikä vakaan masennukseen sairastumista voi itse estää.
ainoastaan ajoissa oireet huomattuaan,jos hakee apua,alkaa toipuminen nopeammin.
lukekaa asiaan liittyvää kirjallisuutta.
kovimman kautta tuon olen kokenut.
sairaus, ihmiset istuvat ja eivät vaihda vaatteitaan edes alushousuja.
masentunut ihminen itkee.on lamaantunut.saattaa olla vaikeaa mennä suihkuun,mutta hän menee .hän haluaa nukkua,nukkua ja taas nukkua.
hän joko syö liikaa,tai ei ollenkaan.hän saattaa myös tohuta liikaa.psykoosissa ihminen vain istuu ja tuijottaa,ei pysty itkemään.
masennus voi ilmetä myös vihaisuutena,katkeruutena.masentunut ihminen saattaa vihata kaikkia ihmisiä,kieltää olevansa masentunut.
....vieläpä hyvin tuskallinen sellainen, eikä sitä takuulla kukaan sairastasi jos se olisi vain omista päätöksista ja valinnoista kiinni.
En minä syöpääkäään valinut mutta sain sen silt.
miesystäväni,joka sairastui vaikeaan masennukseen
ja lopuksi teki itsemurhan.
oletkin kokenut todella raskaan menetyksen.Olen hyvin
pahoillani ! Kukaan ei saisi vähätellä masennusta sa
irautena.Tiedän tuon tunteen,tammikussa itsekin vain
halysin kuolla,mikään elämäsä ei antanut iloa.
Itsemurhaa en suunnitellut,mutta toivoin,että syöp
ä uusisi joka paikkaan,ja saisinkuolla.
oli rankka nähdä taisetelu,kun ei lääkkeet
auttaneet eikä mikään.
Tosiaan masennusta ei kannata väheksyä.
Itku tuli kun luin teidän kokemuksia. Siitä huolimatta olette selvinneet tähän päivään asti. Voimia teille kummallekin! Ja tietysti niitä nallekarkkeja. Ilmapallot teillä onkin omasta takaa.
emme tiedä turha siinä on veistä vääntää. minulla oli tulehtunut pikkusormi ja se oli niin kipeä että sitä olisi pitänyt kaikkien puhaltaa kunnes tuli vastaan mies jolta oli mennyt koko käsi.