...kun ikävöin ja ajattelen jatkuvasti erästä toista, vaikka itse elän melko onnellisessa parisuhteessa. Olen aina tiedostanut olevani bi, sillä jo lapsena ihastuin sekä tyttöihin että poikiin. Ja nyt olen pitkästä aikaa ihastunut, erääseen ystävääni jonka olen tuntenut noin vuoden ajan.. meillä on tosi hauskaa yhdessä ja pidän hänestä aivan valtavasti. Mutta koen siitä hirveää syyllisyyttä, ja tuntuu kuin pettäisin miestäni vaikka mitään siis minun ja ystäväni välillä ei ole tapahtunut, eikä tapahdu!! Rakastan miestäni enkä voisi ikinä tehdä jotain niin halpamaista että pettäisin häntä millään tavalla! Ei ei ei!
Kertokaa te muut kohtalotoverit, miten olette asian ratkaisseet, kun elätte suhteessa ja olette ihastuneet johonkuhun?? Meneekö tämä ohi ajan myötä vai pitääkö minun katkaista kokonaan välit ystävääni (mitä en todellakaan haluaisi tehdä)..
:((
Kertokaa te muut kohtalotoverit, miten olette asian ratkaisseet, kun elätte suhteessa ja olette ihastuneet johonkuhun?? Meneekö tämä ohi ajan myötä vai pitääkö minun katkaista kokonaan välit ystävääni (mitä en todellakaan haluaisi tehdä)..
:((
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tunnen itseni niin luuseriksi ja huonoksi ihmiseksi, kun minulla on tällaisia tunteita ystävääni kohtaan! Voisimme olla tosi hyviä ystäviä, ja olemmekin, mutta helpompaa se olisi minulle jos en tuntisi näin.. ja tunnen että pitäisi kertoa, hänelle tai miehelleni, mutta en voi, koska jos mieheni jättäisi minut tämän yhden ihastukseni takia, niin en kestäisi sitä, maailmani romahtaisi.. :((
yksityisistä tunteistasi ja oikeudestasi pitää ne sisälläsi. Mutta jos alat tehdä jotain niille tunteillasi niin sitten kuuluu muillekin.Siinä se raja. Odota jos se menisi ohi.
...että teen niin.. odotan, annan ajan kulua.
menee, tuollaiset pikkukriisit kuuluvat elämään,kukaan ei ole saari, ihania ihmisiä tulee ja menee, jokaisen mukaan ei tarvitse lähteä. Eikä mukavia ihmisiä kannata karkoittaa pois,oikeita ystäviä on harvassa.Sinuna en kertoisi kenellekkään vielä mitään.
menee ohi. Hyvää ystävää eikä mukavia ihmisiä kannata karkottaa pois. Ystävää saatat tarvita myöhemminkin. Mitä tahansa saattaa tapahtua jokaiselle.
Olen itsekin samassa tilanteessa eikä mitään ole tapahtunut eikä tapahdu, mutta miehelleni en ole sanonut mitään.
Joo, uskon kyllä (tai ainakin haluan uskoa) että ajan myötä tämä menee kyllä ohi. Olen vaan tällä hetkellä niin epätoivoinen näiden tunteideni kanssa.. tuntuu siltä että pitäisi olla tapaamatta häntä, mutta en taida siihenkään pystyä, koska pidän hänestä aivan valtavasti ja haluan olla hänen kanssaan, viettää aika, jutella jne.
ystävääsi tai ystäviä. Ei mieskään aina jaksa kaikkea kuunnella. Jokaisella on myös oma elämä, olipa naimisissa tai ei.
Mun miehellä on vielä sellanen työ että se on tosi paljon poissa.. työmatkoilla jne. Joten oon aika paljon yksinäni, vaikka tietysti itsekin töissä käyn, mutta mun työ on ihan erilaista, sellasta päivätyötä vaan.
mutta näyttäisi siltä että se että olet ihastunut toisaanne voi olla merkki siitä ettei muu ole kohdallaan?
...että on kyse siitä, koska meillä menee mieheni kanssa tosi hyvin, mutta tietysti ikävä on kova koska hän on niin paljon poissa kotoa.. :// Eli siinä mielessä olet ehkä oikeassa, että saatan olla vähän "altis" ihastumisille.. mutta en silti ihastu yleensä, enkä usein, joten siinä mielessä tämä on ihan uudenlaista.
johonkin ihmenaiseen? Kyllä se arki sieltäkin esiin tulee, oletan että tarvitset tätä ihastumista johonkin?
mutta toisiinpäin. Sain pari kk.sitten tietää että mies johon olen ollut ihastunut jo vuoden elääkin toisen ihmisen kanssa joka saattaa olla mies, en tiedä varmasti mutta epäilyksiä on. Itse olen hetero. Tällä asialla ei ole enää väliä elääkö se miehen vai naisen kanssa, sais jollain kummallisella tavalla olla sitten mielummin mies...mutta viestini on että ei sillä toisellakaan osapuolellakaan ole helppoa! Rakastut ja tiedät hänen tuntevan samoin, haaveilet yhteisestä tulevaisuudesta vain saadaksesi tietää että tällä ihmisellä onkin toinen. Tosin lupauksia ei ollut koskaan annettu, emmekään edes tunnettu kovin hyvin, mutta katseet ja eleet voivat joskus kertoa enemmän kuin tuhat sanaa..."taistelemaan" en jää, olen liian pettynyt ja liian huonossa asemassa ryhtyäkseni siihen. Kukaan ei jätä toimiva suhdetta ihmisen takia jota ei edes kunnolla tunne : (
Luin ajatuksella viestisi, jokainen tuntuu sopivaan ihmiseen, joka koko ajan kummittelee mielessäni. Ihanaa haaveilla, jos se sittenkin olisit sinä! =) Meillä yhteistä kivaa tiedossa lähipäivinä, jospa se sitten selviäisi, kun pääsemme vähän erilleen normaalista arjesta. Halit sinulle, olit sitten kuka tahansa!
Itse ihastuin edellisessä suhteessani miehen kanssa hyvin palavasti erääseen naiseen. yritin kauan kieltää itseltäni nämä tunteet ja ajatukset, ja koin syyllisyyttä kun näin uniakin vain tästä naisesta. yritin pakottaa itseni unohtamaan hänet jotta voisin olla miehelleni uskollinen. valitettavasti ja onneksi sydän ja järki eivät kuitenkaan kulkeneet tälläkänä kertaa käsi kädessä joten lopulta päätin tehdä ratkaisuni ja jätin mieheni. tämän jälkeen peliin puuttuikin kohtalo tai sitten erittäin hyvä sattuma sillä sain mahdollisuuden tutustua tähän naiseen ja tutustumista onkin kestänyt viimeiset vuoden päivät ja olen onnellisempi kuin koskaan. joskus täytyy olla rehellinen itselleen ja toiselle vaikka se tekisikin kipeää.
taannoin miehen kanssa. Ihastuin yhteen naiseen todella voimakkaasti. Olen ollu koko ikäni biseksuaalinen. Poika ystäväni tiesi bi-seksuaalisuudestani ja hyväksyi asian täysin. En koskaan kertonut ihastumisestani naiselle,koska tiesin hänen olevan parisuhteessa miehen kanssa. Mutta kerroin siitä poikaystävälleni ja keskustelimme ja erittelimme tunteitani yhdessä. hän ei vähän aikaan reakoinut mitenkään, vähätteli vain asiaa... Alkoi sitten jauhamaan kuinka minun pitäisi hänen mielestään mennä asiasta ylitse."et oikeati ole biseksuaali"- oli seuraava jauhamisen aihe. sitten hän heittäytyi mustasukkaiseksi. missä kohden olin jo unohtanut tunteeni siihen naiseen ja halusin pistää koko episodin menneisyyteen. mieheni vitsit ja kuittailut ja vähättelyt seksuaalisuuteni "kääntöpuolesta" jatkuivat. Tunteeni kuolivat ja laitoin jutulle pisteen. kannattaa kertoa omalle kullalle nämä asiat. Jos hän on kypsä ja ymmärtää ja rakastaa hän pääsee yliasiasta. Muutenkin on helpompaa monessa kun toinen tietää seksuaalisuudestasi enemmän. Minun osallani paljastui että mies jota pidin ymmärtävänä ja suvaitsevana ihmisenä ja siksi osaltaan rakastettavana ei ollutkaan tosissaan kanssani ja oli vetänyt mulle roolia. loppui sekin suhde sitten ennenku meni vakavammaksi.