En voi sietää mieheni lasta. Yököttää koko lapsi!
Välillä on sellainen olo että on ihan ok, mutta välillä en voi koskea lapseen ollenkaan!!
Lapsi on huonotapainen yleensä ja koko ajan vaatimassa jotain siis ei osaa pyytää kauniisti vaan sanoo että "anna heti" tai "mä haluun" en ees korvaani lotkauta moisille vaatimuksille.
Mieheni onneksi kyllä on samalla linjalla siinä mielessä ettei myöskään lotkauta korvaa ennen kun sieltä tulee että "saisinko", "voisitko" jne.
ONNEKSI lapsi on vaan todella harvoin meillä!!!!!
Mulle on ihan sama mitä kirjoitatte, mua ei teidän kritiikit kiinnosta, eikä avut. Halusin vain purkaa tunteeni tähän!
Välillä on sellainen olo että on ihan ok, mutta välillä en voi koskea lapseen ollenkaan!!
Lapsi on huonotapainen yleensä ja koko ajan vaatimassa jotain siis ei osaa pyytää kauniisti vaan sanoo että "anna heti" tai "mä haluun" en ees korvaani lotkauta moisille vaatimuksille.
Mieheni onneksi kyllä on samalla linjalla siinä mielessä ettei myöskään lotkauta korvaa ennen kun sieltä tulee että "saisinko", "voisitko" jne.
ONNEKSI lapsi on vaan todella harvoin meillä!!!!!
Mulle on ihan sama mitä kirjoitatte, mua ei teidän kritiikit kiinnosta, eikä avut. Halusin vain purkaa tunteeni tähän!
Vastaukset 21
Vanhimmat
omille lapsillesi tulee vaikeuksia, mistä haet syitä siihen.Elämällä on tapana antaa takaisin.
sitä että omille lapsille mitään vaikeuksia tulisi, vaikka mieheni lasta inhoankin, että tuskin tulee tarvetta hakea mitään syitä.
oikein on, kun on saanut aikaan niin inhottavan lapsen ja sitten löytänyt noin häijyn muijan? Jos hänellä värkit kuitenkin vielä pelaavat, niin muista huolehtia kunnolla ehkäisystä, ettei tulee lisää inhotuksia maailmaan.
ONNEKSI lapsi on vaan todella harvoin teillä!
kasvattama. Eihän tuossa ajassa mitä lapsi meillä viettää niin kasvateta yhtään ketään. Ei siis ole minun päätettävissä miten usein lapsi meillä on!
On meillä yhteinen lapsi jo, jolla kauniit käytöstavat:)
Juurikin näin! Onneksi mieheni lapsi on vaan todella harvoin meillä!
onneksi lapsi on teillä vaan harvoin.
Ap.:lle on turha kirjoittaa, joten kirjoitan muille, jotka tuntevat samoin.
AJATELKAA MITÄ AIHEUTATTE! Ette vain lapselle, vaan sille mukamas niin RAKKAALLE MIEHELLENNE!!!!
Millä oikeudella koette voivanne aiheuttaa lisää paskaa paskan perään sille eronneelle isälle ja hänen lapselleen??? Onko kiva ottaa mies, joka on jo kärsinyt helvetin kamalasta suhteestaan, eronnut mahdollisesti pelastaakseen lapsensa ja itsensä tunnehelvetistä, ja sitten tulette TE JA TOTEATTE VOIVANNE AIHEUTTAA AIVAN SAMAN HELVETIN UUDELLEEN KUIN SE EX-LIITTO AIKOINAAN!!
Turha teidän on ainakaan sitä ex-muijaa parjata, olette itse puolet pahempia kuin kukaan täällä parjattu ex-muija, tunnekylmiä ja itsekkäitä paskiaisia. Eikö oma isi aikoinaan tarpeeksi antanut huomiota, kun siitä pitää LAPSEN kanssa kilpailla ja LAPSEN niskaan kaataa paha olo siitä, ettei voi sietää toisella olleen elämää jo ennen teitä?!?!?
Mitä helvetin rakkautta se muka on sitä miestä kohtaan, että saatte hänet mahdollisesti tekemään elämänsä suurimman virheen, mitä hän tulee katumaan lopun ikänsä - vieraantumaan omasta lapsestaan.
Hyljätty lapsi itkee itsensä uneen. Hyljätty lapsi rakastaa kumpaakin vanhempaansa, eikä voi ymmärtää mitä pahaa HÄN on tehnyt, että toisen menettää. Ei mitään, eihän se lapsi ole tehnyt yhtään mitään väärää, hänellä on kaikki oikeus olla ja elää, ja toivon todella, että eräänä päivänä miehesi sanoo sinulle hyvästit, jotta tietäisit, miltä hylätyksi tuleminen tuntuu. Kerro se sitten viidellä, niin voit kuvitella, miltä pienestä lapsesta se tuntuu.
olet juuri minun viestiin vastannut!
Asiat eivät ole noin! Ihan turha vetää johtopäätöksiä noin päättömästi. Okei puhut vaan yleisellä tasolla.
Aloita uusi keskustelu sillä tähän on turha arvailla yhtään mitään!
Mieheni rakastaa minua, ja minä rakastan miestäni, eikä miehen lapsi ole "hyljätty eikä itke itseään uneen":D
Ei ole aikomustakaan erota.
vaan muille samanhenkisille.
En tarkoittanutkaan, että juuri sinun kohdallasi olisi kaikki noin, vastasin vain sen mukaan, mitä tältä palstalta olen saanut lukea.
Lisäksi olen nähnyt elävässä elämässä seuraavaa. Ystävättäreni erosi miehestään, joka harrasti rankkaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Ero oli tuskallinen, koska sellainen ihminen tekee siitä erityisen vaikeaa. Ystävättäreni halusi pelastaa sekä itsensä että lapsensa.
Muutaman vuoden päästä hän rakastui ihanaan lapsettomaan mieheen. Hän sanoikin, että ellei tämän ns. normaalin ihmisen kanssa onnistu, niin ei kenenkään. Kuitenkin nyt on käynyt niin, että mies ei voi sietää ystävättäreni lapsia. Varsinkin poika (hänellä on poika ja tyttö) hakee kovastikin miehen huomiota, kaiken lisäksi vielä kauniilla tavalla pyydellen pelailemaan kanssaan aina välillä jotain tai potkimaan palloa, tai kyselemällä mielipidettä, tai yrittämällä halata. Kaikkeen, aivan kaikkeen tuo pieni poika saa tylyn ja tyrmäävän vastakaiun. Hänen oma isänsä on lähestymiskiellon alla, eli he eivät tapaa, eikä poikakaan sitä halua, mutta miehen malli ja seura kovasti kiinnostaisivat. Olen nähnyt itsekin, miten pienen pojan ilme vaihtuu surulliseksi kun hän kääntyy kannoillaan ja hartiat lysyssä lähtee pois tuon miehen luota. Tyttö ei saa sen parempaa kohtelua, ja vaikuttaa siltä, ettei hän uskalla huomiota hakeakaan. Lapset tuntevat kotonansa (HEIDÄN KOTONAAN) olevansa tiellä, ei-toivottuja ja vaivaksi.
Kuinka moni tässä kohtaa sanoisi, että eihän tuo ole äiti eikä mikään, jos antaa miehen noin kohdella huonosti omia lapsiaan? Mikä asiasta tekee erilaisen, jos kyseessä on isä, joka antaa noin kohdella omia lapsiaan?
Sitä olen usein miettinyt.
miehesi seuraava nainen tekee saman sinun lapsellesi että miltä tuntuu... Aivan selvähän on että tuollainen liitto jossa vihaa ja inhoa noin paljon loppuu pian. Niin se loppui se edellinenkin.
Pari vuotta ja itket tuolla yh palstalla miten uusio kohtelee kurjasti lastasi. Niin se vaan on jokainen saa ansionsa mukaan.. Niin sinäkin..
erota. Se on outoa että se viha ja inho tuntuu vain minun osaltani mieheni lapseen, muut saa kyllä olla ihan rauhassa.
Muuten onni kukoistaa. Eihän tuollaiset satunnaiset vierailut nyt yhtä onnellista perhettä kaada, tai tuskin kaataisi edes vaikka kävisi useamminkin....joskus on helpompaa minullakin noiden vierailujen aikana.
Olet mielestäni sairas, vaikka kuinka yrität puolustella jo sanomaasi. Sinulla on valta-asema suhteessa lapseen, olet hänen isänsä kumppani ja aikuinen ihminen. Järkyttävää miten väärin ja itsekkäästi käytät tätä asemaa. Mielestäni kaltaisesi tulisi lähettää pakkohoitoon.
ei joku päivä näe todellista "karvaasi". Silloin on veri sakeampaa valitettavasti..
Itse jos huomaisin lastani mieheni inhoavan olisi se sadun loppu.. Miehesi vaan on hidas mutta kauaa et voi todellista minääsi peitellä.
Eikä voi puhua onnellisesta perheestä jos lasta siinä kohdellaan noin kuin teillä. Kyllä perhe on sairas jos viatonta lasta inhotaan ja toiset antaa sen vielä tapahtua.. Hakisitte apua ennenkuin korttipakka hajoaa
jaksa itseäni edes puolustella. On niin pitkä tarina kyseessä ettei jaksa sitä tänne kirjoittaa! Ja en ole kaikista tunteistani ihan selvillä niin kestäisikin varmasti kauan tuo kirjoittaminen :0)
kaikki on ihan hyvin, tuota yhtä asiaa lukuunottamatta, ja sekään ei todellakaan AINA haittaa minua:)
Kuten sanoin ei tämä asia tarvitse kritiikkiä:) Ei mua oikein hetkauta noi sanomiset!
Mutta kumma se joo on että perhe voi hyvin ja on onnellinen eikä ollenkaan sairas, niin kun sinä tuossa väität.
En oikein viitsi edes apua hakea koska nuo tunteet on niin satunnaisia ihan niin kun vierailutkin:)
ja inhoa viatonta lasta kohtaan ei perhe ole onnellinen. Miten se voisi olla jos jokaisella perheenjäsenellä ei ole hyvä olla ja jokainen ei tunne itseään hyväksytyksi. Et voi aikuisena käyttää mielivaltaasi viatonta lasta kohtaan.
Ehkä tilanteesi helpottuisi jos ymmärtäisit että miehelläsi on ollut elämä ennenkin ja lapsi on hänen ja ex vaimon rakkauden hedelmä. Aivan kuten teilläkin nyt. Ei miehesi rakkaus lapseen voi loppua jos ero tulee etkä sinä uutena puolisona voi olla sen esteenä. Inhosi on mustasukkaisuutta siitä että miehesi on ollut ennenkin rakastunut ja hänellä on ollut elämä ennen sinua.
Jos kasvaisit hieman ja näyttäisit että entinen elämä ei sinua haittaa ja lapsi on osa miestäsi voisit ehkä vielä pelastaa liittosi. Älä ajattele lasta osana äitiään vaan miestäsi niin sinunkin on ehkä helpompi hyväksyä hänet osaksi perhettäsi.
Kyllä miehesi vaistoaa tunteesi eikä silloin perhe voi olla onnellinen sillä onhan lapsi miehesi verta ja lihaa..
aloittaja niin huomaat, että syy inhoosi on oma epävarmuutesi. Ei onnellinen ihminen tuollaisia kirjoita. Joko pelkäät, että että inhoamasi lapsi on fiksumpi kuin omasi tai sitten mustasukkaisuus jäytää mieltäsi.
...tuskimpa mustasukkaisuus tms. on syynä, tai pelko siitä että on fiksumpi kuin oma biologinen lapsi. Mieheni lasten huono käytös ottaa hermoon nopeammin, koska ei ole sitä rakkautta takana. Eikä tarvitsekaan.
Riittää kun rakastan miestä ja ymmärrän olla aikuinen mieheni lasten kanssa. En ole ap, enkä "vihaa" mieheni lapsia, mutta tunnistan sen etteivät aina ole vilpittömästi mieluisa vieras kotonamme.
Senkin tiedän mistä johtuu, äitinsä käytös aikoinaan pisti jännittämään noita lasten vierailuita. Ei päivääkään mennyt ettei sieltä päin olisi oltu yhteydessä, tikusta asiaa tyyliin, tai sitten ihan "tappelupuheluita" kun oman uuden kumppanin kanssa meni huonosti, sekin oli meidän syy....
Miehen valitsin, lapsia äitinensä en. Ja kyllä, olemme onnellisia kaiksesta huolimatta.
mutta nuo tunteet olen jo itsekin päätellyt, eikä ne ollut noita!
En ole luonteeltani mustasukkainen, enkä varsinkaan epävarma (no tämän asian suhteen, etten tiedä mistä tämä kauhea asia johtuu). En ole edes paha ihminen vaikka VARMASTI tuo teksti antaa ymmärtää niin. En vain jaksa selittää tarkemmin tilannetta. Halusin vain purkaa ajatukseni tuohon! Ehkä pieni toivo siitä että tulee jotakin sellaista mitä en itse ole osannut vielä ajatella/käydä läpi, joka auttaisi tilannettani.
JUURI TUO on minua kalvanut...KÄYTÖS!! Niin törkeää käytöstä en ole keltään vielä nähnyt! Meidän (minä ja mieheni) kasvatusperiaatteet menee kyllä niin ristiin lapsen äidin kanssa että HUH!
NONIIN löytyhän toinenkin ihminen joka voi olla rakastamatta "vieraita" lapsia ihan täysin onnellinen!! Näin juuri meilläkin on!! Vaikka tunnenkin näin niin aikuisia ihmisiähän tässä ollaan, sekä omien että "vieraiden" lapsienkin kanssa.
KIITOS sinulle ja oikein hyvää syksyä!!!!!!!!!!! :)
Ps. Kattokaa nyt parjaajat, paisto se päivä tähänkin risukasaan vaikka kuin yrititte lannistaa:D
.....se ero, että MINÄ en voisi olla onnellinen itseni kanssa, jos vihaisin jotakuta viatonta lasta.
Totta kai vierailut ovat joskus yhtä hyrskyn myrskyä ja vauhtia ja tohinaa ja epäjärjestystä (noin kärjistetysti) ja toisinaan huokaa helpotuksesta kun taas "oma rauha" saapuu.
Kuitenkaan en koskaan voisi vihata lapsia sen takia, että pakka hetkittäin menee sekaisin (ei edes aina). He ovat lapsia, jotka ovat kuuluneet mieheni elämään ennen kuin minä. He ovat miehelleni rakkaita. Mieheni on minulle rakas, joten tuen häntä erovanhemmuudessaan. Olemme onnellisia, emmekä vihaa ketään.
puhunutkaan mitään siitä että vihaisit lapsia, vaan että ET RAKASTA!