Kuusi ohutta kirjettä, pienessä kädessäni.
Rivien välissä sanoja, joita vain minä ymmärsin.
Pilkkuihin siroteltuja elämänviisauksia.
Sanat käänsivät minulle selkänsä,
sujahtivat romanttisen ruusuiseen kirjekuoreen,
alitajunnassa tieto, etten lähtisi mukaasi.
Tuuli hulmutti hiuksiani, rapisutti paperia,
odotin prinsessan muuttuvan rupikonnaksi,
sinä tiesit, ettei tarpeeksi, riittänyt minulle.
Rakkauden kuolema, kammottava hetki,
repi kädestäni revittyjen kirjeiden palaset,
hylkäsin sen, minkä ehdottomasti tahdoin.
Päätin, etten muuta elämääni takiasi.
Katson ilmassa kieppuvia kirjepapereita,
läksiäislahjaani sinulle.
Rivien välissä sanoja, joita vain minä ymmärsin.
Pilkkuihin siroteltuja elämänviisauksia.
Sanat käänsivät minulle selkänsä,
sujahtivat romanttisen ruusuiseen kirjekuoreen,
alitajunnassa tieto, etten lähtisi mukaasi.
Tuuli hulmutti hiuksiani, rapisutti paperia,
odotin prinsessan muuttuvan rupikonnaksi,
sinä tiesit, ettei tarpeeksi, riittänyt minulle.
Rakkauden kuolema, kammottava hetki,
repi kädestäni revittyjen kirjeiden palaset,
hylkäsin sen, minkä ehdottomasti tahdoin.
Päätin, etten muuta elämääni takiasi.
Katson ilmassa kieppuvia kirjepapereita,
läksiäislahjaani sinulle.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Käsittämätöntä, kuinka nämä runosi tuntuvat muut-
tuvan syvällisimmiksi ja raastavimmiksi runo ru-
nolta.
Tässä runossa on niin paljon osasia, jotka kos-
kettavat minua, että oikein repii sisintä.
> rakkauden kuolema, kammottava hetki <
Minäkin katson ja kuuntelen kieppuvia ajatuksiani
enkä tiedä, mihin mennä.
Kosketti ihan älyttömästi runosi, kiitos.
Raastinrauta on ollutkin nyt
kovassa käytössä, onneksi se on terästä,
eikä alumiinia. :)
Välillä raastetaan, kieputaan
ja ihmetellään maailmanmenoa,
onneksi ei ole aiheista pulaa,
ainakaan toistaiseksi.
Taasen kiitokset sinulle ;)
Nyt aamutoimiin..........