Hei kaikille!
14 vuotta sitten ollessani 12-vuotias kotiini ja maailmaani tuli suloinen, pieni maksanruskea Labratorion noutaja johon rakastuin heti ensisilmäyksellä. Siitä asti olemme eläneet yhdessä ja oltu todelliset parhaat ystävät.Olen ollut kiitollinen ja onnellinen näistä kaikista 14 vuosista joita olen saanut viettää rakkaani koirani kanssa.
Mutta nyt vuodet ovat vierineet ja koirastani on tullut hyvin vanha. Näkö ja kuulo erittäin huonoja, hajuaisti ok, ruokahalu edelleen loputon. Koirani kakkaa paljon sisälle, koska ei enää kerkiä yrityksestä huolimatta ulos. Nousee ja laskeutuu varovasti maaten, selvästi varoen takapäätä, joka herättää kysymyksen lonkkien kunnosta. Ei huomoi muita perheenjäseniä kuin minut, myös käy hyvin lyhyellä kävelyllä vain minun kanssa. Kävelee vain muutama 100 metriä kunnes väsyy. Herää aamulla noin 4-6 aikaa käveleen ympäri taloa selvästi aamu ruokaa odottaen. Kaikesta huolimatta koirani on iloinen veijari, joka muistaa vieläkin esim. aamupostin hakemisen. En tiedä on koirallani kipuja ja kärsiikö hän. Joko on tullut koirani aika päästä lepoon. En tiedä mistä voin löytää voimaa ja rohkeutta antaa koiralleni piikkiä joka nukuttaa hänet lopulliseen uneen.
Auttakaa mitä minä teen. kärsiikö rakas koirani ja miten olen varma hänen kivuistaan. Käymme kyllä eläinlääkärillä, mutta haluan kuulla muiden koiran omistajien mielipiteitä. Miten ihmeessä selviän kun koira joka on ollut elämässäni niin kauan kuin muistaa häviää viereltäni, koira joka tuli tyttökaverin (nykyisen vaimoni) väliin aina kun halailimme ja kuhertelimme. Koira jota olen rakastanut ja rakastan yli kaiken koko elämäni.
Muut perheenjäsenet ja ystäväni ovat jo sitä mieltä, että koirani aika on tullut.
Lopullinen päätös on minun, miten voin tehdä sen ja mikä tärkeintä mistä tiedän sen...
14 vuotta sitten ollessani 12-vuotias kotiini ja maailmaani tuli suloinen, pieni maksanruskea Labratorion noutaja johon rakastuin heti ensisilmäyksellä. Siitä asti olemme eläneet yhdessä ja oltu todelliset parhaat ystävät.Olen ollut kiitollinen ja onnellinen näistä kaikista 14 vuosista joita olen saanut viettää rakkaani koirani kanssa.
Mutta nyt vuodet ovat vierineet ja koirastani on tullut hyvin vanha. Näkö ja kuulo erittäin huonoja, hajuaisti ok, ruokahalu edelleen loputon. Koirani kakkaa paljon sisälle, koska ei enää kerkiä yrityksestä huolimatta ulos. Nousee ja laskeutuu varovasti maaten, selvästi varoen takapäätä, joka herättää kysymyksen lonkkien kunnosta. Ei huomoi muita perheenjäseniä kuin minut, myös käy hyvin lyhyellä kävelyllä vain minun kanssa. Kävelee vain muutama 100 metriä kunnes väsyy. Herää aamulla noin 4-6 aikaa käveleen ympäri taloa selvästi aamu ruokaa odottaen. Kaikesta huolimatta koirani on iloinen veijari, joka muistaa vieläkin esim. aamupostin hakemisen. En tiedä on koirallani kipuja ja kärsiikö hän. Joko on tullut koirani aika päästä lepoon. En tiedä mistä voin löytää voimaa ja rohkeutta antaa koiralleni piikkiä joka nukuttaa hänet lopulliseen uneen.
Auttakaa mitä minä teen. kärsiikö rakas koirani ja miten olen varma hänen kivuistaan. Käymme kyllä eläinlääkärillä, mutta haluan kuulla muiden koiran omistajien mielipiteitä. Miten ihmeessä selviän kun koira joka on ollut elämässäni niin kauan kuin muistaa häviää viereltäni, koira joka tuli tyttökaverin (nykyisen vaimoni) väliin aina kun halailimme ja kuhertelimme. Koira jota olen rakastanut ja rakastan yli kaiken koko elämäni.
Muut perheenjäsenet ja ystäväni ovat jo sitä mieltä, että koirani aika on tullut.
Lopullinen päätös on minun, miten voin tehdä sen ja mikä tärkeintä mistä tiedän sen...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minusta päätös on aivan sinulla ja kukaan muu ei voi sitä muuttaa tai yrittää vääntää.... Jos oikeasti rakastat koiraasi niin osaat toimia niin kuin näet itsellesi tärkäksi! Se on vaikeaa tiedän sen! Mutta jos koirasi todella on sinulle tärkeä niin osaat myös luopua siitä hyvällä tunteella! Koirasi pääsee varmasti parempaan paikkaa... ja näethän sinä koirasi kun itse kuolet.. Onnea :(
Itse olen kohta saman tilanteen edessä. Minulla on 12-vuotias kultainen noutaja, joka myöskään ei enää jaksa oikein kulkea. Muuten koira on pirteä ja hyväntuulinen. Mielestäni paras tapa valmistautua tulevaan on konsultointi eläinlääkärin kanssa. Mikäli eläinlääkäri on sitä mieltä, että koiralle paras vaihtoehto on sen nukuttaminen, niin päätös on itsellekin helpompi tehdä. Koiramme eläinlääkärin mukaan sille ei enää tehdä mitään isoja operaatioita. Kortisonia se sai jalkavaivoihinsa. Ja nyt koiruus on kuulemma jatkoajalla. Tässä on siis aikaa valmistautua henkisesti väistämättömään. Päätös ei ole helppo, mutta joskus kuitenkin tehtävä. Et kai halua, että rakas koirasi joutuu kärsimään? Koiratkun ovat vielä sellaisia, että ne eivät kipujaan valittele. Koirasi on myös niin vanha, että sillä ei jokatapauksessa enää ole kovin montaa elinvuotta jäljellä, etkä sitä enää millään konstilla nuoruuden vetreäksi tai terveeksi saa. Eli suosittelen eläinlääkärille menoa, josta jo mainitsitkin sekä sitä, että alat henkisesti psyykata itseäsi siihen, että lääkärillä käynti saattaa hyvinkin olla koirasi viimeinen. Valitettavasti usein lemmikin omistajan vastuisiin kuuluu myös lemmikin lopettamisesta päättäminen; taitaa olla erittäin harvassa ne kerrat, että koira olisi esim. nukkuessaan siirtynyt autuaimmille metsästelymaille. Voimia ja jaksamista sinulle vaikean, mutta välttämättömän päätöksen edessä.
Oma labbiksemme oli myös viimeisinä viikkoinaan (13 vuotta vanha uros) hyvin samankaltainen kuin teidän koiranne nyt.
Kun elämän ehtoo tulee vastaan, se on hyväksyttävä ja koetettava jaksaa ymmärtää, että meillä on kaikilla aikamme.
Vaimoni ja minä elämme hengessä mukana tuskassanne - laiha lohtu teille, mutta koiramme ansaitsevat myös arvoisensa elämän ehtoopuolen, ilman kipuja ja kurjaa elämää.
Labbiksen ystävä nyt ja aina...
Jos koira on sairas eikä jaksa touhuta niin parempi lopettaa vaikka itsestä tuntuisi kuinka pahalta tahansa. Ainakin itse ajattelin noin vuosi sitten kun jouduin oman 12 vuotiaan koiran lopettamaan. Tuntui pahalta tehdä päätös, mutta silti aina ajattelin koiraa enkä itseäni päätöstä tehdessäni.
No elämä jatkuu ja nyt on sitten uusi pentu talossa ja toivottavasti vähintään yhtä hyvät vuodet edessä kuin edellisin koiran kanssa :)
tehnyt ja se on vaikea päätös.
Viime vuoden joulukuussa 5 pv luovuin omasta labbiksesta ikää 15v 6pv. Oireet samat kuin koirallasi,mutta odotin ihmettä että se paranisi.
Se päätös on kuitenkin joskus tehtävä eikä siinä lohduta kuin aika ja muistot.
Olen varma siitä,että koirasi on saanut elää kanssasi hyvän elämän mutta kyllä luopuminen on tullut ajankohtaiseksi.
Hyvään lemmikin hoitoon kuuluu sen elämän päättäminen vielä, kun eläminen on elämisen arvoista. Lemmikeitä pidetään liian vanhoiksi asti, ja silloin ihmiset kyllä ajattelevat vain itseään. Haluaisitko itsekin elää 8-kymppisenä melkein sokeana ja kuurona, kun liikkuminenkin on hankalaa? Epäilenpä tuota... Kyllä taitaa sinun koirasi aika olla tullut, vaikka se kuinka pahalta tuntuukin. Itselläni oli sama tilanne vuosi sitten. Kyllä sen kuitenkin tiesi, että parempi on niin...