Hei kaikille!
14 vuotta sitten ollessani 12-vuotias kotiini ja maailmaani tuli suloinen, pieni maksanruskea Labratorion noutaja johon rakastuin heti ensisilmäyksellä. Siitä asti olemme eläneet yhdessä ja oltu todelliset parhaat ystävät.Olen ollut kiitollinen ja onnellinen näistä kaikista 14 vuosista joita olen saanut viettää rakkaani koirani kanssa.
Mutta nyt vuodet ovat vierineet ja koirastani on tullut hyvin vanha. Näkö ja kuulo erittäin huonoja, hajuaisti ok, ruokahalu edelleen loputon. Koirani kakkaa paljon sisälle, koska ei enää kerkiä yrityksestä huolimatta ulos. Nousee ja laskeutuu varovasti maaten, selvästi varoen takapäätä, joka herättää kysymyksen lonkkien kunnosta. Ei huomoi muita perheenjäseniä kuin minut, myös käy hyvin lyhyellä kävelyllä vain minun kanssa. Kävelee vain muutama 100 metriä kunnes väsyy. Herää aamulla noin 4-6 aikaa käveleen ympäri taloa selvästi aamu ruokaa odottaen. Kaikesta huolimatta koirani on iloinen veijari, joka muistaa vieläkin esim. aamupostin hakemisen. En tiedä on koirallani kipuja ja kärsiikö hän. Joko on tullut koirani aika päästä lepoon. En tiedä mistä voin löytää voimaa ja rohkeutta antaa koiralleni piikkiä joka nukuttaa hänet lopulliseen uneen.
Auttakaa mitä minä teen. kärsiikö rakas koirani ja miten olen varma hänen kivuistaan. Käymme kyllä eläinlääkärillä, mutta haluan kuulla muiden koiran omistajien mielipiteitä. Miten ihmeessä selviän kun koira joka on ollut elämässäni niin kauan kuin muistaa häviää viereltäni, koira joka tuli tyttökaverin (nykyisen vaimoni) väliin aina kun halailimme ja kuhertelimme. Koira jota olen rakastanut ja rakastan yli kaiken koko elämäni.
Muut perheenjäsenet ja ystäväni ovat jo sitä mieltä, että koirani aika on tullut.
Lopullinen päätös on minun, miten voin tehdä sen ja mikä tärkeintä mistä tiedän sen...
14 vuotta sitten ollessani 12-vuotias kotiini ja maailmaani tuli suloinen, pieni maksanruskea Labratorion noutaja johon rakastuin heti ensisilmäyksellä. Siitä asti olemme eläneet yhdessä ja oltu todelliset parhaat ystävät.Olen ollut kiitollinen ja onnellinen näistä kaikista 14 vuosista joita olen saanut viettää rakkaani koirani kanssa.
Mutta nyt vuodet ovat vierineet ja koirastani on tullut hyvin vanha. Näkö ja kuulo erittäin huonoja, hajuaisti ok, ruokahalu edelleen loputon. Koirani kakkaa paljon sisälle, koska ei enää kerkiä yrityksestä huolimatta ulos. Nousee ja laskeutuu varovasti maaten, selvästi varoen takapäätä, joka herättää kysymyksen lonkkien kunnosta. Ei huomoi muita perheenjäseniä kuin minut, myös käy hyvin lyhyellä kävelyllä vain minun kanssa. Kävelee vain muutama 100 metriä kunnes väsyy. Herää aamulla noin 4-6 aikaa käveleen ympäri taloa selvästi aamu ruokaa odottaen. Kaikesta huolimatta koirani on iloinen veijari, joka muistaa vieläkin esim. aamupostin hakemisen. En tiedä on koirallani kipuja ja kärsiikö hän. Joko on tullut koirani aika päästä lepoon. En tiedä mistä voin löytää voimaa ja rohkeutta antaa koiralleni piikkiä joka nukuttaa hänet lopulliseen uneen.
Auttakaa mitä minä teen. kärsiikö rakas koirani ja miten olen varma hänen kivuistaan. Käymme kyllä eläinlääkärillä, mutta haluan kuulla muiden koiran omistajien mielipiteitä. Miten ihmeessä selviän kun koira joka on ollut elämässäni niin kauan kuin muistaa häviää viereltäni, koira joka tuli tyttökaverin (nykyisen vaimoni) väliin aina kun halailimme ja kuhertelimme. Koira jota olen rakastanut ja rakastan yli kaiken koko elämäni.
Muut perheenjäsenet ja ystäväni ovat jo sitä mieltä, että koirani aika on tullut.
Lopullinen päätös on minun, miten voin tehdä sen ja mikä tärkeintä mistä tiedän sen...
Vastaukset 2
Vanhimmat
tietää. Jos koira on kipeä eikä kipuihin ole hoitoa, on armeliainta lopettaa se. Kirjoituksestasi päätellen kuulostaa siltä, että aika on tullut.Tee koirallesi viimeinen palvelus ja päästä se pois. Raskastahan se on, tiedän. Jaksamista!
on se aika nyt tullut :-(
varaa aika el.lääkärille ensin ja hän katsastaa koiran ja sanoo mielipiteensä.
jos "nukkuminen" on se ainoa vaihtoehto niin varaat uudenn ajan samantien.
sinulle jää aikaa koissusi kanssa. hemmottele ja helli koissua viimeiset hetket.
tämä viimeinen matka on niin raskas. mutta joskus se on vaan tehtävä. kuitenkin senkin matkan tekee vaan rakkaudesta.
voimia sinulle ja silitys koissulle. pilvien päällä odottelee monta koirakaverusta.