Hei kaikille!
14 vuotta sitten ollessani 12-vuotias kotiini ja maailmaani tuli suloinen, pieni maksanruskea Labratorion noutaja johon rakastuin heti ensisilmäyksellä. Siitä asti olemme eläneet yhdessä ja oltu todelliset parhaat ystävät.Olen ollut kiitollinen ja onnellinen näistä kaikista 14 vuosista joita olen saanut viettää rakkaani koirani kanssa.
Mutta nyt vuodet ovat vierineet ja koirastani on tullut hyvin vanha. Näkö ja kuulo erittäin huonoja, hajuaisti ok, ruokahalu edelleen loputon. Koirani kakkaa paljon sisälle, koska ei enää kerkiä yrityksestä huolimatta ulos. Nousee ja laskeutuu varovasti maaten, selvästi varoen takapäätä, joka herättää kysymyksen lonkkien kunnosta. Ei huomoi muita perheenjäseniä kuin minut, myös käy hyvin lyhyellä kävelyllä vain minun kanssa. Kävelee vain muutama 100 metriä kunnes väsyy. Herää aamulla noin 4-6 aikaa käveleen ympäri taloa selvästi aamu ruokaa odottaen. Kaikesta huolimatta koirani on iloinen veijari, joka muistaa vieläkin esim. aamupostin hakemisen. En tiedä on koirallani kipuja ja kärsiikö hän. Joko on tullut koirani aika päästä lepoon. En tiedä mistä voin löytää voimaa ja rohkeutta antaa koiralleni piikkiä joka nukuttaa hänet lopulliseen uneen.
Auttakaa mitä minä teen. kärsiikö rakas koirani ja miten olen varma hänen kivuistaan. Käymme kyllä eläinlääkärillä, mutta haluan kuulla muiden koiran omistajien mielipiteitä. Miten ihmeessä selviän kun koira joka on ollut elämässäni niin kauan kuin muistaa häviää viereltäni, koira joka tuli tyttökaverin (nykyisen vaimoni) väliin aina kun halailimme ja kuhertelimme. Koira jota olen rakastanut ja rakastan yli kaiken koko elämäni.
Muut perheenjäsenet ja ystäväni ovat jo sitä mieltä, että koirani aika on tullut.
Lopullinen päätös on minun, miten voin tehdä sen ja mikä tärkeintä mistä tiedän sen...
14 vuotta sitten ollessani 12-vuotias kotiini ja maailmaani tuli suloinen, pieni maksanruskea Labratorion noutaja johon rakastuin heti ensisilmäyksellä. Siitä asti olemme eläneet yhdessä ja oltu todelliset parhaat ystävät.Olen ollut kiitollinen ja onnellinen näistä kaikista 14 vuosista joita olen saanut viettää rakkaani koirani kanssa.
Mutta nyt vuodet ovat vierineet ja koirastani on tullut hyvin vanha. Näkö ja kuulo erittäin huonoja, hajuaisti ok, ruokahalu edelleen loputon. Koirani kakkaa paljon sisälle, koska ei enää kerkiä yrityksestä huolimatta ulos. Nousee ja laskeutuu varovasti maaten, selvästi varoen takapäätä, joka herättää kysymyksen lonkkien kunnosta. Ei huomoi muita perheenjäseniä kuin minut, myös käy hyvin lyhyellä kävelyllä vain minun kanssa. Kävelee vain muutama 100 metriä kunnes väsyy. Herää aamulla noin 4-6 aikaa käveleen ympäri taloa selvästi aamu ruokaa odottaen. Kaikesta huolimatta koirani on iloinen veijari, joka muistaa vieläkin esim. aamupostin hakemisen. En tiedä on koirallani kipuja ja kärsiikö hän. Joko on tullut koirani aika päästä lepoon. En tiedä mistä voin löytää voimaa ja rohkeutta antaa koiralleni piikkiä joka nukuttaa hänet lopulliseen uneen.
Auttakaa mitä minä teen. kärsiikö rakas koirani ja miten olen varma hänen kivuistaan. Käymme kyllä eläinlääkärillä, mutta haluan kuulla muiden koiran omistajien mielipiteitä. Miten ihmeessä selviän kun koira joka on ollut elämässäni niin kauan kuin muistaa häviää viereltäni, koira joka tuli tyttökaverin (nykyisen vaimoni) väliin aina kun halailimme ja kuhertelimme. Koira jota olen rakastanut ja rakastan yli kaiken koko elämäni.
Muut perheenjäsenet ja ystäväni ovat jo sitä mieltä, että koirani aika on tullut.
Lopullinen päätös on minun, miten voin tehdä sen ja mikä tärkeintä mistä tiedän sen...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllähän tuolla tietty ikääkin on, muttei mitenkään mahdottomasti. Käynti ELL auttaa asiaa, koiruus tutkitaan ja ell tarkastuksessa löytyy jotain sellaista, niin ell kyllä kertoo mielipiteensä.
En minä ainakaan osaa sinua muuten auttaa, kun käskeä koiran kanssa ell luo tarkastukselle.
Eikä ikä ole mikään kriteeri nukkupiikkiin,jos koiruus on muuten terve / pirteä..
Kyllä sinä itsekin huomaat, jos mielialamittari ei nouse iloisesti heiluttamaan, niin jotain on pielessä!
omassa sydämessäsi, milloin aika on tullut päästää irti. Kukaan muu ei voi sitä sinulle sanoa. Toki tunnet koirasi niin hyvin, että näet kärsiikö se, onko ilo kadonnut sen olemuksesta.
Tsemppiä sinulle
Jollet päätöstä pysty yksin tekemään keskustele el.lääkärin kanssa koiran tilanteesta pohtien mikä on koiraa ajatellen paras ratkaisu.
Jollei mitään muuta keinoa löydy koiran elämän ylläpitämiseksi ilman kipuja ja päätyisitte "viimeiseen palvelukseen" niin tiedän sen olevan tuskallinen luopumisen hetki.
Vaikka järki sanoo ratkaisun olevan koiran kannalta oikea, itkun sekaisia muisteloita monet kerrat sen jälkeen ovat tosiasia.
Voimia Sulle!
suoralta kädeltä, että piikille. Väsyminen voi johtua vaikkapa sydänvaivoista, joita voidaan lääkitä. Nivelvaivoihin on hyviä lääkkeitä. Voi johtua kivuista, ettei ehdi kakalle.
Meillä oli samoja oireita, levottomuutta öisin, väsymistä ja samanlaista varomista.Oikeilla lääkkeillä tilanne muuttui ja saatiin ihan hyvää lisäaikaa.
Se raskas viimeinen päivä tulee kuitenkin väistämättä joskus.
Lääkäri tutkii ja katsoo onko koirasi autettavissa. Tsemppiä.