...vieläkään tärppää...
Sitä jo kuvittelee vaavelin kesällä syntyvän..
Masentaa. Miten se raskautuminen nyt näin vaikeeta on!!!! 2-kymppisenäkö ois paremmin onnistanu, ku nytten 32-vuotiaana?!
Perkules...nyyhky. Oli oireita taas kerran:
- kipeet turvonneet rinnat
- nipistelyä alavatsassa
- kaikki asiat itkettää
paskat...
mä oon hedelmätön passssssska
t turhautunut
Sitä jo kuvittelee vaavelin kesällä syntyvän..
Masentaa. Miten se raskautuminen nyt näin vaikeeta on!!!! 2-kymppisenäkö ois paremmin onnistanu, ku nytten 32-vuotiaana?!
Perkules...nyyhky. Oli oireita taas kerran:
- kipeet turvonneet rinnat
- nipistelyä alavatsassa
- kaikki asiat itkettää
paskat...
mä oon hedelmätön passssssska
t turhautunut
Vastaukset 9
Vanhimmat
ollaan mekin jo 0,5 v. yritetty onnistumatta... ja on ollut vauvakuumetta jo 1 v ja 3 kk... älä stressaa... onnea vaan =)
Me ollaan hieman alle kolmekymppisiä ja yritystä myös 3 kk. Parina ekana kuukautena ei yritys ollut niin kovaa, mutta nyt yritetään tsempata. Ei kannata vielä masentua asiasta, kyllä se sieltä tulee jos on tullakseen. Mietin,että jos ei tässä kuussa tärppää niin voisin ostaa ovulaatiotikkuja apukaveriks :)
päälle kolmikymppinen olisi jo elämässään joutunut huomaamaan, ettei kaikkea aina saa just nyt ja heti.
Itse olen parikymppinen ja aktiivista yritystä on meillä ollut vuoden ajan, johon sisältyy myös yksi keskenmeno rv13. En siltikään pidä itseni kaikista huono-onnisimpana tämän raskausasian suhteen.
Käypä vaikka keskenmeno tai lapsettomuuspalstoilla, niin saat vähän perspektiiviä. Muista, että jos tärpää, niin ei sekään ole sanottua, että vauva syntyy sitten kesällä.
Kolme kuukautta on naurettavan lyhyt yritysaika, ei kannata vielä yhtään hätäillä. Hyvä, että ennen lapsen tuloa saa totutella siihen, että kaikki ei mene just niinkuin on suunniteltu. Ei ennen eikä jälkeen lapsen syntymän. Se on varma.
Moi,
Älä nyt vielä menetä toivoasi. Tässä kun luin tuota juttuasi alkoi hieman huvittamaan. Sori, ei siis millään pahalla älä ymmärrä väärin, mutta itsestäni neljän vuoden yrittämisen/lapsettomuushoitojen jälkeen tuntuu jotenkin hassulta, että jo 3 kk:n yrittämisen jälkeen iskee epätoivo. Itselläni ei vieläkäään ole plussaa tikussa näkynyt kertaakaan, olen myös yli 30-vuotias (tiedoksesi taustasta).
Ymmärrän, että jokainen kokee tavallaan enkä sano, etteikö joskus iske epätoivo satunnaisesti jo hyvinkin yrittämisen alkuvaiheessa. Mutta itse muistan, että ensimmäiset kuukaudet oli oikeasti hauskaa yrittää vauvaa ja jännäillä miehen kanssa, olisiko tärpännyt vai ei. Nyt tilanne on jo toinen.
Teille paljon onnea yritykseen ja toivon, että teillä tärppää pian! Pilkettä silmäkulmaan ja nauttikaa "puuhastelusta" :) Olette vielä niin alussa, että siitä pystyy vielä hyvin nauttimaan, kun pilkettä vain riittää.
Meillä on yritystä ollut jo melkein vuosi, eikä vieläkään tärppiä. Ja nuoria ollaan 19 & 23. Joten älä lannistu jos teillä ei ole vielä onnistunut. 3 kk on niin lyhyt aika, että harvalla onnistuu sinä aikana.
mutta kuvitteletko että elämä menee niin että kun sä nyt haluat sen vauvan kesäksi niin sä saat sen?Puhut ku jostain kesäkissasta...;o( Mutta tätähän tää nykyään on...suunnitellaan elämä niin tarkkaan ettei tajuta et joku osa vois mennä vikaan.Ja kolme kuukautta on NIIN lyhyt aika yrittää että voi nauru!Mutta kiire tuppaa nykyajan ihmisillä olevan.Ensin pitäisi tulla napsahtaen raskaaksi,sitten ei malteta oottaa vaan halutaan synnyttämään heti ja sitte ootetaan etteikö se lapsi tosta tuu jo itsenäiseks.
Ja kyllä,todennäköisesti parikymppisenä olis onnistanu paremmin!!Mut nyt on enää myöhästä "rypistää"...
Ymmärrän tunteesi... Kyl mun mielestä välillä saa ahdistaa ja eikös tämä ole juuri selainen palsta, mihin voi noita ahdistumisiaan ja toivottavasti välillä myös onnistumisiaan kirjoitella. :)
Meillä menossa viides yrityskierto ja itellä tulee aina välillä ahdistus- ja turhautumiskohtauksia, kun vaan ei tärppää... Joo, tiedetään, et meilläkin yritystä on vasta tosi vähän aikaa takana, mut me ihmiset vaan ollaan erilaisia, toiset ottaa rennommin ja toiset ajattelee heti kaikista pahinta eli tässä tapauksessa lapsettomuutta...
Mut tsemppiä teille alkuperäinen kirjoittaja! Itellä on auttanu hirveesti, kun yrittää olla asenteelle, et "tulee, jos on tullakseen." Stressaaminen ei auta mitään, ainoastaan pahentaa tilannetta, kyl sä varmaan tiedätkin.... :)
Etkä sä voi tietää tosta hedelmättömyys-asiasta vielä tässä vaiheessa. Mut ymmärrän, et noin saattaa ajtella, jos oikein paha päivä sattuu. Eikä sulla ees oo vielä mitään hätää, ku oot kuitenkin VASTA 32v! Nyt vaan avoimin ja iloisin mielin eteenpäin!
varmaan moni muukin pelkää lapsettomuutta ja pahempaakin.
"Joo, tiedetään, et meilläkin yritystä on vasta tosi vähän aikaa takana, mut me ihmiset vaan ollaan erilaisia, toiset ottaa rennommin ja toiset ajattelee heti kaikista pahinta eli tässä tapauksessa lapsettomuutta... "
Eri asia kuitenkin toitottaa ääneen, että kolmen kuukauden (KOLMEN kuukauden!) jälkeen on jo suunnilleen heittänyt pyyhkeen kehään.
ennenkuin tärppäsi. Stressi pois ja lopettaa vauvan teo. Näin meillä ainakin kävi, kun ei enään tosissaan tehty vaavia.