hollanninpaimenkoira

Meillä on pitkä- ja lyhytkarvainen holsku, ja sen voisin rodusta yleisesti sanoa, että koirien luonnekuva on hyvin kirjava. Löytyy koiria, joilla, kuten oman lyhytkarvani pentuesisaruksilla ja isällä, luonnetestissä toimintakyky on 2 ja kovuus 3 tai 2, jolloin koira on hyvin perustoimiva. Samoin taistelunhalu useimmilla holskuilla on ihan riittävä.

Useimmiten holskut ovat kuitenkin suht pehmeitä ja toimintakyky arvioidaan 1. Hermorakenteissa voi esiintyä puutteita, eikä paukkuarkuus ole tavatonta, mutta juuri hermorakenne tänä päivänä on miltei joka pk-rodun ongelma, varsinkin belgien ja dobberien siinä missä holskujenkin.

Fakta on, että varsinaisten käyttölinjaisten koirien, sakemannien ja malien työlinjojen lisäksi, eri roduissa on KÄYTTÖPAINOTTEISIA kasvattajia, ja nitä, jotka eivät luonteesta välitä. Holskuissa kasvattajia ei ole niin paljon kuin pidempään Suomessa harrastetuissa roduissa, ja heidän kasvatustyönsä on vielä useimmiten nuorta.

Holskuista ei vieteiltään löydy käyttömalien tasoisia koiria, mutta ei todellakaan näyttöbelgeistäkään. Näitä koiria ei voi verrata. Mutta jos vertaat näyttelylinjan belgejä ja holskuja, mitään keskimääräistä eroa EI ole. Ero on yksilöissä, ja se on ostajan tehtävä valita itselleen sopiva yhdistelmä. Kannattaa toisinsanoen katsoa vanhempien lt-tulokset, ja mahdollisuuden mukaan katsoa, kun vanhemmat työskentelevät.

Holsku toimii hieman erilailla kuin belgi, kaverillani on TVA-belgejä kaksi kappaletta, ja ne ovat sellaisia että kävelevät kaverini jaloissa, toinen jopa sisällä.

Holsku on vähäeleisempi työskentelijä, joka keskittyy työhönsä täysillä, eikä näe tarvetta hipsiä omistajan jaloissa koko aikaa, vaan vaikuttaa itsenäisemmältä. Työnsä tekee hyvin, mutta ei palvo nöyränä omistajan jaloissa vaan vaatii työhön uusia haasteita, eikä näe tarpeellisena toistella helppoja suorituksia jatkuvasti.

Omat koiran ovat yllättäneet, kuinka ne todellisen haasteen edessä toimivat todella tehokkaasti ja itsenäisen älykkäästi, mutta jos olen erehtynyt tylsistyttämään ne, niillä ei ole tarvetta esittää minun mielikseni olevansa innoissaan. Toisinsanoen, holsku haluaa tehdä töitä, ei temppuja.

Holskut ovat herkkiä omistajaa kohtaan, ja niitä on osattava lukea oikein, koska useimmiten holskun kanssa epäonnistutaan juuri sen takia, ettei älykästä koiraa osata käsitellä. Se liittyy myös siihen, miksi niin montaa koiraa on pidetty aggressiivisena ja arvaamattomana, koska suuri puolustushalu ja herkkyys tekevät niistä paneutumista vaativia koiria.

tähän vastaan varmaan liian myöhässä mutta pakko korjata tuo vastauksesi. oma holskuni(pk) on käyttötasoltaan PALJON vietikkäämpi yksilö kuin sakuni tai belgini koskaan ovat olleet. ja kyse siis tästä sohvamallista. otin pitkäkarvan juuri siksi, että käyttöpuoli alkoi maistumaan puulta ja halusin lähinnä koiran kokoisen seurakoiran. toisin kävi. nyt ravataan harrastuksissa ja kaikenmaailman kisoissa ja koirahan pärjää. ipo on tullut ja suojelussa sekä haussa koira pärjää paremmin kuin keskivertosaku. jälkeä jaksaa paljon kauemmin ja nenätyöskentely on tehokkaampaa.

sisällä on jaloissa koko ajan. avaa ovet ja kaapit ja ei päästä minua edes vessaan yksin. varjona on jatkuvasti takana. harrastamaan lähdettiin, koska koira purki energiaansa vahtikäyttäytymiseen ja ylisuureen puolustusviettiin. (kotio ei kukaan päässyt vähään aikaan). kun alettiin harrastamaan niin yllätyin koiran motivaatiosta, kuten ovat muutkin yllättyneet, ei ole kentillä paljon pitkäkarvoja nähty, ei edes ruottissa, kun siellä ollaan kisattu paljon. (mies asuu siellä).

innostuin sitten uudestaan harrastamisesta, ja hitsivie, ei ole ollut ikinä näin helppoa kouluttaminen. mikä tahansa laji, mejä, vepe, agi. kaikki,koira on harrastustykki.

huonoa onnea seuraa hyvä onni, innostuin sitten harrastamaan ja koira on paras mikä minulla ikinä on ollut. suosittelen.

Onko holskulla isokin puolustushalu vai onko se enemmän vain pidättyväisyyttä ja sopisiko holsku ekaks koiraks jos harrastais vaik tokoo vai pitääkö sen kanssa olla kokoajan tekemässä ja lenkkeilemässä?

Itselläni on lk-holsku, jolta todellakin vietikkyyttä ja tekemisenhalua löytyy! Koskaan ei ole ollut millään lailla varautunut, vaan on avoin ja ystävällinen kaikkia kohtaan, mikä johtuukin vain ja ainoastaan siitä, että olemme sosiaalistaneet koiran hyvissä ajoin. Perustottelevaisuutta ja tokoa ollaan heti 8 viikon iästä asti treenattu, mutta hyvin vähinä annoksina, ettei koira tylsisty. Holsku oppii nopeasti ja on vastaanottavainen, mutta vain, jos ohjaaja on ansainnut koiran arvostuksen.
Holskua pitää aktivoida kovalla kädellä, jotta siitä saa mukavan koiran, joka ei keksi omaa kivaa, kuten kaappien tyhjennyksiä. Mielellään muutaman kerran viikossa vapaana juoksentelua esim. metsässä tietenkin päivittäiset lenkit. Koiraa aktivoidaan myös aivotyöllä, esim. tokolla, agilitylla, jäljestämisellä ja vaikkapa lelujen piilottelulla. Holsku on koira, jonka kanssa selviää maalaisjärjellä, eikä sen koulutukseen sen kummempia vippaskonsteja tarvita, kunhan vain itse on jämäkkä ja määrätietoinen.
Edellisen kirjoittajan viestiin vastaan siten, että tuskin ainakaan itse antaisin holskua ensimmäiseksi koiraksi. On niin paljon helpompaa lähteä kouluttamaan tällaista vietikkäämpää koiraa, kun on ensin kokemusta vähän helpommasta koirasta, nimim. kokemusta on. Holskun kanssa ei harrasteta "vaik tokoo" vaan sen kanssa harrastetaan sitä tokoa ja muuta mukavaa, joka vie siltä suurimman perseilytarpeen. Sen kanssa ei tarvitse tosiaankaan olla koko aikaa tekemässä tai lenkkeilemässä, mutta joka päivä mielellään kuitenkin. Oma holskuni tyytyy usein vähän vähempäänkin, jos on tarve, mutta seuraavana päivänä liikuntaa yms. puuhaa onkin jo taas enemmän.

Toivottavasti vastauksestani olisi edes jollekin apua. En siis sano, että kaikki holskut olisivat vietikkäitä rakettiaikapommihärpäkkeitä, vaan myös niitä tasaisempia yksilöitä löytyy.

Olen itse tässä etsimässä ensimmäistä ns. tosiharrastuskoiraa. Melkeinpä että sillä harrasttaan ns. verenmaku suussa.
Käyn nykyiseni kanssa treenikentällä 1-7 kertaa viikossa. Joten kentällä tulee oltua ja tulee myös olemaan uusi koirakin. Meillä on myös hyvä treeniporukka ja löytyy hakuun ja jälkeenperehtyneitä aktiiviharrastajia yms joten ei ole kiinni kouluttaminen sitten muusta kuin siitä että miten se koira toimii ja miten se ohjaaja, eli minä, toimimme yhteen.

Holsku viehättäisi kovasti. Kivan kokoinen, siro, (kaunis!!) ja paimen.

Sanoin ääneen treeniporukassani (jossa on rotikkaa,kuten minullakin sekä malia,sakua,lapparia,dobberia jne) että harkitsen holskua, niin suoranainen vastaus oli että "EI TODELLAKAAN", syyt; vietittömyys,arkuus,pelkoagre jne. Poikkeuksen tekee kuulemma jos jaksaa hakea hyvän holskun ulkomailta, ehkä kuulemma sitten.

Malikka on tietty toinen mutta en ehkä kaipaisi ihan niiiiiiiin sähköistä koiraa. Mutta haluan koiran jolla on moottori ja tekemisen into tyyliin 24/7 jos sen kanssa jotain aletaan tekemään. Tietenkin koulutuskysymys varmaan tämäkin miten sen koiran saa pennusta asti motivoitua siihn treenaamiseen.

PK_roduista aika pitkälti huolimani rodut ovat siinä; Rotikka, malikka, holsku.. Minulla on ollut vain rotikoita, haluaisin vaihtaa välissä, mutta kun tuntuu että ei uskalla :D
Holskujen fb-ryhmässäkin 75% kuvistaon näyttelyistä ja muutenvaa metsässä juoksenteluista, treenikuvia hyvin hyvin vähän. Tuloksia vähän. KÄÄK!

Tiedä häntä. Onneksi tässä on aikaa miettiä!