hei tuli tossa sakunarttupentu taloon ja ois mukava uus harraste alkamassa.
eli tarkoitus lähteä ihan koulutuksiin ja muuhun toimiin mukaan.
minkähän ikäisenä ois mahdollisuus mennä ekaa kertaa koulutukseen kentälle?
touhuilee paljon toisten koirien kanssa ja on ihanan toimelias. ihanaa vihdoinkin saan sen harrastuksen mitä olen haaveillutkin.
eli tarkoitus lähteä ihan koulutuksiin ja muuhun toimiin mukaan.
minkähän ikäisenä ois mahdollisuus mennä ekaa kertaa koulutukseen kentälle?
touhuilee paljon toisten koirien kanssa ja on ihanan toimelias. ihanaa vihdoinkin saan sen harrastuksen mitä olen haaveillutkin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olemme pitäneet koulutuskentällä sellaista käytäntöä vallalla, että toinen rokotuskerta, (penikkatauti, ja rabies) on se raja.
Sehän tapahtuu käytännössä n. 4 kuukauden iässä. Siitä vaan reippasti sitten penturyhmään, jos sellainen löytyy. Jos ei, sitähän voit yrittää keräillä sinne kentälle itsekin.
En oikein tiedä minkälaista koulutusta alottaja etsii, mutta kuten TT tuossa edellä sanoi niin yhteisharjoituksiin vasta niiden rokotusten jälkeen, eikä sielläkään pennut keskenään leiki onhan tarkoitus saada koira työskentelemään juuri ohjaajalle ja on väärin ja epäreilua koiraa kohtaan, jos se saa aluksi ottaa kontaktia kaikkiin muihin koiriin ja sitten siltä vaaditaankin kontaktin ottamista ohjaajaansa, vai kuinka?
Koira voi kokea ohjaajan hyvinkin epäjohdonmukaisena.
Kenttä on jo pennulle hyvä ehdollistaa paikaksi, jossa on hauskaa ja ainoastaan ohjaajan kanssa.
"Koulutus" on hyvä alottaa jo pentusen kanssa kotosalla, positiivisen vahvistamisen kautta, katsekontakti tärkein aluksi (eikä se onnistu ihan hetimiten, kun pentu on vasta tullut taloon sen tulee saada kotiutuakin).
Koulutuksesta, pennun kotiuduttua esim. istu opetat makupalalla ja odotat kun pentu istuu ja se makupala salamannopeasti pennulle heti, kun takamus on maassa, samoin maahanmeno ja sivulletulo, pentu oppii nopeasti oikeat paikat ja sen, että siitä tulee oitis palkka.
Tärkeää on, ettei venytä koskaan harjoitusta niin, että ehtii jo kyllästyä, vapautat pennun heti kun on "tehnyt oikein" ja kehut ja taputtelut.
Myöhemmin kentällä nopeita pentumutukka, rätti, narupalloleikkejä ja koira autoon lelu suussaan heti, kun on ilo ylimmillään.
Tarkoitus on tehdä koiralle kentästä se superpaikka, jonne se tahtoo leikkimään juuri sinun kanssasi ja jossa ei koskaan kyllästytä ja se nostaa itsensä toiminta-alueelle jo siitä ilosta, että pääsee kentälle sinun kanssasi.
Tuo oikein leikkiminen on ohjaajan hyvä opetella etukäteen jo teoriassa ja yrittää päästä ryhmään jossa sitä neuvotaan kädestäpitäen sitten pennun kanssa.
Liikkeita sinällään voi opettaa rauhallisessa kotiympäristössä pennun ehdoilla ja leikin varjolla ja palkataan joko ruokakupilla tai makupalalla, myöhemmin kentällä voi sitten yhtäkkiä antaa tutun "istu"käskyn ja palkatakin pentu sitten sillä halutulla leikillä.
Tulevan ohjaajan ja koiran suhteen rakentaminen taitaa olla tärkeintä aluksi.
Mikäli pääset pellolle tai nurmelle niin jälkien tekeminen rauhottaa kummasti villiäkin pentua ja se oppiikin sen juuri pienenä kaikkein helpoimmin.
Ota yhteyttä paikallisiin koirakerhoihin ja varsinkin oman alueesi saksanpaimenkoira-alaosastoon.
Selvitettyäsi mahdolliset liittymiseen liittyvät seikat voit siellä harjoituksissa kyllä jo ennen pennun tuloakin käydä tutustumassa eri lajeihin ja etenkin niihin mukaviin harrastajiin (ikäviinhän ei kannata edes tutustua), joilta sitä alkeisapua voi pyytää muutenkin.
Yleensä rekisteröidyn saksanpaimenkoiran kanssa pääsee ihan mukavasti harrastamaan.
Onnea vain uuden pennun johdosta.