Käsialasi mahtuisi postimerkin taa,
sanasi eivät maailmaankaan.
Revin runosi
sisälmykset ulos.
Tänään minussa virtaa joki
lävitse autiomaan
aina mereen asti,
missä minua ei enää ole.
Käteni vapisevat, huuleni puhuvat.
On tuskallista tietää,
että hengität niskaani
minua viiltävä varjo.
sanasi eivät maailmaankaan.
Revin runosi
sisälmykset ulos.
Tänään minussa virtaa joki
lävitse autiomaan
aina mereen asti,
missä minua ei enää ole.
Käteni vapisevat, huuleni puhuvat.
On tuskallista tietää,
että hengität niskaani
minua viiltävä varjo.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olipa voimakassanainen runo, mutta mielestäni
hienoja kuvauksia kuten
" revin runosi sisälmykset ulos " ja ihan
ensimmäinen lause runosta oivalluksena sekin
hyvä.
Toinen säkeistö kertoo synkkänä sen, kuinka en
ole enää mitään Sinua ilman.
Ja viimeinen on suurta tuskaa.
Mahtava runo !
Äh, mä tykkään mutustella chilitonnikalaa ikkunassa.
Sitä mä vaan mietin, että pitääkö sitä aina runoissa ulvoa ja valittaa? Samat sanathan voi kääntää iloksi - kun se aika tulee.
prkl!
Niin, ja vihaksi.