Mieheni ei ole ollenkaan romanttinen eikä siis aio myöskään kosia. Hän haluaa mennä kihloihin yhteisellä päätöksellä, mutta itse olen pikkutytöstä asti toivonut että joskus vielä kosittaisiin. Kumman pitäisi joustaa?
Hän perustelee omaa näkemystään sillä, että ei halua suorittaa mitään riittejä jotka hän kokisi epämukaviksi, mutta tämä asia on minulle yllättävän tärkeä. Yhdessä on oltu 5 vuotta ja nyt olen alkanut miettiä haluanko ollenkaan miestä, joka ei kykene edes kosimaan tai jolta en varmasti jatkossakaan saa minkäänlaista romantiikkaa.
Ja en siis todellakaan odota kuutamoa, kynttilöitä tai muutakaan ihmeellistä vaan sitä kysymystä.
Hän perustelee omaa näkemystään sillä, että ei halua suorittaa mitään riittejä jotka hän kokisi epämukaviksi, mutta tämä asia on minulle yllättävän tärkeä. Yhdessä on oltu 5 vuotta ja nyt olen alkanut miettiä haluanko ollenkaan miestä, joka ei kykene edes kosimaan tai jolta en varmasti jatkossakaan saa minkäänlaista romantiikkaa.
Ja en siis todellakaan odota kuutamoa, kynttilöitä tai muutakaan ihmeellistä vaan sitä kysymystä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Aikanaan tädit kielsivät nallipyssyjen myynnin, koska ne ovat haitallisia pikkupojille. Miksei prinsessanukkien myyntiä kielletty haitallisena pikkutytöille!
Pitäisikö sinun myös miettiä sitä oletko riittävän vastuullinen yhteiselämään ja siihen että luulet rakastavasi jotakuta (etkai muuten miettisi tuota haluamistasi).
Naiset muka kypsyvät miehiä varhemmin; miksi se kehitys päättyy niin varhain.
Viisi vuotta yhdessä ja kumpikin on samaa mieltä avioliitosta, mutta epäröit, koska mies ei "osaa kosia" oikealla tavalla? Miten niin "jatkossakaan" et ehkä tule saamaan romantiikkaa? Eikö sitä ole lainkaan miehen taholta mahtunut menneisiin viiteen vuoteen? Taisit vallan kirjoittaa hiukan provoillaksesi, toivon...
on yllättävän yleisiä!! Minun rakkaani sanavarastoon ei kuulu koko romantiikka, joskus harmittaa suunnattomasti vaikka tiedän että rakastaa. Viihdymme yhdessä kaikin tavoin, mutta se romantiikka puuttuu kokonaan. Jotenkin mieheni on lukossa asian suhteen ja vaivautuu hirveästi tunteellisissa tilanteissa (ei ainoastaan ns hempeily)... Voisi aloittaa kukan tuomisella ehkä.. -Niin ehkä. Sekin on hänen mielestä turhaa "lässytystä". En tod tiedä miten kosinta tulisi ikinä tapahtumaan, vaikkakin siitä salaa haaveilen.
En provoile. Viiden vuoden aikana olen esim. saanut vain kerran ruusun(syntymäpäivänä) ja yhden kerran hän oli tehnyt yllätyksenä juustoleipiä ja kaakaota, kun tulin heille kylään. Kyllä se vähän pistää miettimään, kun kuulee miten muiden miehet jaksavat nähdä vaivaa yllättääkseen rakkaansa ja omani on tasaisen varma jolta on turha odottaa mitään ylimääräistä.
Mutta varmassa vara parempi. Sormukset on tilauksessa yhteisellä päätöksellä. =)
Miksi pitää olla fyysisiä yllätyksiä? Ei se minun mielestäni ole romantiikan edellytys.
Mä olen saanut jo kolmessa vuodessa kahdesti kukkia, niin olenkohan jäävi koko asiassa. ;D
Huomasin, että sormukset on tilattu, joten olet selvästi ratkaissut asian ja haluat olla kumppanisi kanssa. Kukaan ei ole täydellinen; varmasti kumppanisi tuo sinulle kukkia tai vastaavaa, kun kerrot hänelle, että se on tärkeää sinulle! Mutta olethan huomannut, että miehet ilmaisevat rakkauttaan myös toisenlaisilla teoilla? Hänestä romantiikka voi olla yhtä lailla sitä, että hän asentaa lampun tai korjaa tietokoneesi (tai vastaavaa).
Sitä paitsi, kuka tietää, mitä tapahtuu, kun sinä teet kumppanisi lempileivonnaisia/ostat jotain mistä hän pitää/hierot/jotain muuta hänelle tärkeää...?
Onnea matkaan!
Ihanaa tajuta kuinka paljon meillä loppujen lopuksi onkaan tuota arkiromantiikkaa.. juuri eilen on viimeeksi (jopa yhdessä) leivottu, hellyyttä&rakkautta riittää ja hierontojakin mies saa aika ahkerasti.
Kiitoksia viesteistä. Ymmärrän taas vähän paremmin miten onnellinen oikeastaan olen..