Hei!
Pitäisi lähteä kissanpennun, noin 4 kk, kanssa reissuun. Bussimatka noin kolme tuntia. Onko kenelläkään kokemuksia kissan kanssa linja-autossa matkustamisesta? Tarvitseeko laatikon, jossa myös wc mahdollisuus vai onnistuisiko matka kantokassissa. Miten kissat yleensä viihtyvät bussissa? Kannattaisiko kokeilla jollain lyhyellä matkalla etukäteen?
Pitäisi lähteä kissanpennun, noin 4 kk, kanssa reissuun. Bussimatka noin kolme tuntia. Onko kenelläkään kokemuksia kissan kanssa linja-autossa matkustamisesta? Tarvitseeko laatikon, jossa myös wc mahdollisuus vai onnistuisiko matka kantokassissa. Miten kissat yleensä viihtyvät bussissa? Kannattaisiko kokeilla jollain lyhyellä matkalla etukäteen?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oon itte matkustanu kissanpennun kanssa linja-autossa joskus muutama vuosi sitten, ja matka kesti muutamia tunteja. Kissa oli sillon jotain kolme kuukautta vanha tai vanhempi, ja hyvin pärjäsi.
Miulla ei ollu mitään wc-mahdollisuutta, eikä se haitannu kisua. Oli sille olemassa ihan kuljetushäkki, mutta se ei tykänny siellä olla yhtään, vaan oli paljon tyytyväisempi kun sai matkustaa sylissä ja nukkui suurimman osan matkaa.
Sen kanssa lähdin matkalle totuttamatta sitä matkustamiseen, ja se sopeutui kyllä kiltisti siihen. Riippuu ihan kissasta miten hyvin se pystyy matkustamaan. Kannattaa ehkä kokeilla lyhyemmillä matkoilla että miten kisu reagoi. Osaa sitten varautua pidemmällä matkalla siihen...
Ota sellainen mahdollisuus huomioon ettet pääse kissasi kanssa bussiin lainkaan, jos kuski tai joku matkustaja niin haluaa.
Pissa paikka on ihan hyvä laatikossa olla kaiken varalle.
Matka-Micke eli 17 vuotiaaksi ja rakasti matkustamista! Kissankoppa on paras, siinä kissa tuntee olevansa turvassa, mutta muoviseinien rakosista pääsee uteliaana tirki9stelemään karvattomien köntysten toilailuja bussissa/junassa. Voit lisäksi laittaa kopan matkakassiin, jos kovin on alussa pelokas, mutta niin, että vetoketju on raollaan ja happi kulkee:) Kassi on myös hyvä lisäseinä kovilla pakkasilla. Tärkeintä tietysti on, että sinä et jätä kisua matkan aikana yksin ja se kuulee sinun äänesi ja pääsee haistelemaan kättäsi. Kyllä se siitä..., ai niin. Matka-Micken lempi kulkuneuvo oli muuten juna, siihen noustessamme alkoi kopasta kuulua iloinen kehräys! Mutta Pendoliino meni yli sen ymmärryksen, juna liikkui niin hiljaa, että Micke uskoi ettemme matkusta lainkaan ja ihmetteli kovin miksi täytyy kököttää kopassa? Mickeni on haudattuna lemmikkieläinten hautausmaalle, joka on aivan rautatienvarressa. Sopiva paikka. Eikö?