Odotin että mies kosii vuosipäivänämme. Kosintaa ei alkanut kuulua, vedin pään täyteen ja sain kauheen itkuraivarin. Nyt ärsyttää, että olin niin tyhmä ja odotin hänen kosivan...
Ei tullutkaan kosintaa
pettyny
213807
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
vuosipäivän juhlinta meni ihan vanhan kansan malliin.
...päätin jättää ex-poikaystäväni, joka nyt kaipaa perääni. 3 vuotta on mielestäni kohtuullinen odotusaika. Jatkossa ei ole varmasti noinkaan paljon aikaa odotella juupas eipäs. Toivottavasti nykyinen mieheni 40 ymmärtää tämän! Mikäli ei, hän menettää enemmän.
sinulle on niin tärkeää ylipäätään päästä naimisiin?
Vaikuttaa, että sinulle naimisiinmeno on tärkeämpää kuin se, että kenen kanssa menet naimisiin. Jos oikeasti välittäisit noista ihmisistä, tärkeintä sinulle olisi voida pysyä yhdessä, olitte sitten avo- tai aviopari. Onko sinulla joitain taloudellisia vaikuttimia?
toivottavasti vinkkasitte/vinkkaatte miehillenne aviohaluista.. me iehet ollan välilllä todella avuttomia lukemaan ajatuksia ;) olisi kamalaa menettää oma nainen, koska en tajuaisi miten tärkeää kosinta voi olla...
kuuluu arvoihini.
Kannattaa herkistää korvia ennen vuosipäivää!
Itseellinen nainen kaikin puolin. Vai kuulostanko joltakin muulta?
Naimisiinmeno pääasia, miehestä viis? Ei sentään, mutta olisipa mukava, jos mies joskus kuuntelisi naistaan. Hänen toiveitaan tai elämän arvoja.
aikoja sitten avomieheni oli kertausharjoituksissa niihin aikoihin, kun me oltiin menty pari vuotta aikaisemmin kihloihin, sanotaan nyt sitten "vuosipäivän" aikoihin =0
Mies tuli harjoituksista pois, ja vasta pari päivää sen jälkeen muistin, että hei, mehän ollaan oltu kihloissa kolme vuotta!
Tartteeksi sitä nyt aina juhlia?
Mä olen tyytyväinen siihen, kun mies tulee tien päältä ehjänä kotiin. SE on juhlaa ja päivittäistä onnea. Enmä tartte mitään kukkapuskia. Enkä todellakaan ole vaatimaton, mutta mun mielestä on tärkeää se, mitä mies on minulle MYÖS kaikkina niinä päivinä vuodessa, milloin ei ole juhlapäivä! Kyllä me käydään syömässä ulkona ja muuta, mutta enpä ole vielä 10 vuoden yhdessäolon jälkeen häntä jättänyt, vaikken naimisiin olekaan päässyt. Riittää, kun hän tulee kotiin ehjänä ja onnellisena siitä, että koti ei ole tyhjä!
"olisipa mukava, jos mies joskus kuuntelisi naistaan. Hänen toiveitaan tai elämän arvoja."
Juu, ja jos nykyinen ei kuuntele (siis kosi) pian, hänelle käy vielä huonommin kuin edelliselle, joka ei huomannut kosia. Ts. kenkää tulee.
Miten mies muka "ei huomaa kosia". Kysymyksessä paremminkin erilaisen elämän arvot tai sahanpuruaivot! Tai edellä mainittu toisen kuulematta/kuuntelematta jättäminen.
Olisi kivaa, että mies kuuntelisi naistaan? Entäs nainen miestään? Tulitko edes kysyneeksi hänen mielipiteitään ja arvojaan? Ilmeisesti kompromisseja ei edes tultu ajateltua, kun jo lähdettiin lätkimään.
En voi ymmärtää painostusta pikaiseen avioliittoon. En ymmärrä mitä sillä voitetaan. Romantiikka on huono syy syöksyä avioliittoon.
"Olisi kivaa, että mies kuuntelisi naistaan? Entäs nainen miestään?"
Saanen kysyä missä kyseinen nainen sanoi ettei hän ollut kuunnellut miestään? Mistä siis tuon ytimen otit?
Kyseinen nainen kirjoitti vain omista arvoistaan ja mielipiteistään tänne. Se ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, ettei hän olisi miestään kuunnellut tai häneltä arvoja kysellyt. Voi olla, että mies ei ollut vaikka vastannut? Tai hän olisi vastannut huonosti? Mutta miehissähän ei koskaan ole mitään vikaa, eihän?
Ja romantiikkako huono syy mennä avioliittoon? Mikä sinä olet sitä sanomaan, mikä on hyvä syy mennä naimisiin? Oletko kenties pappi? Ellet, kuunteles tämä.
Oikeastaan se on ainoa yleisesti tunnettu todella kunnioitettava ja tällöin myös hyvä syy mennä avioliittoon. En tiedä miten miehet niinkuin sinä sitä mietitte.
Monilla ihmisillä on tosin myös arvot tai säädökset, joita täytyy kunnioittaa ajateltaessa avioliittoa. Tällöin uskonto tai jokin muu yhtä tärkeä säädös määrää sen missä, miten tai milloin täytyy mennä naimisiin.
Avioliitto liitetään useimmissa kulttuureissa rakkauteen mutta joissakin ei. Yhtäläisyys useimmissa kulttuurissa tosin on, että puolisoilta edellytetään seksuaalista uskollisuutta toisilleen.
Avioliitto on monessa kulttuurissa jopa äärimmäisen uskonnollinen asia. Tällöin sitä säätelevät erilaiset uskonnolliset säädökset.
Nainen ja mies voi mennä naimisiin monestakin syystä. Voi olla taloudellinen tai uskonnollinenkin asia yhtä hyvin kuin rakkaus ja romantiikka. Kumpikaan ei kuitenkaan ole "huono syy syöksyä avioliittoon". Mutta tosiaan tunnetusti arvostettavin syy on silkka rakkaus. Tällöin toisen kanssa on oltu jo niin kauan, että voidaan ja halutaan luvata puolisolle ikuista rakkautta ja uskollisuutta niin myötä- kuin vastoinkäymisissä.
Joillakin ihmisillä voi olla niin voimakas arvon tunne että he eivät esimerkiksi suostu astumaan tavallisesta seurustelusta pidemmälle, ellei olla naimisissa. Tällöin sivulle jäävät myös lasten teko, yhteinen perhe ja / tai asunto sekä yhteiset hankinnat.
Haluan vielä korostaa tässä lopussa paria asiaa.
Yksi on se että teksti ei yleistänyt. Ihmiset ovat kaikki erilaisia ja inhimillisesti kaikilla on omat mielipiteensä avioliitosta. Joillakin arvonsa tuntevilla ihmisillä voi olla jopa paljon poikkeuksia tuosta minun edellä mainituista arvoista.
Toinen juttu on se että lähetin tämän viestin siksi, koska huomasin pientä 'ilkeilyä' naisen arvoja sekä koko tekstiä ja ajattelutapaa kohtaan.
Sinulla ei ole oikeuksia vähätellä kenenkään arvoja, ja vaikka tuo oli pelkästään sinun ajattelemattomasti kirjoitettu mielipiteesi, se hieman jäi minulle hampaankoloon sillä varsinkin naisilla on tunnetusti enemmän itseensä kohdistuvia arvoja ja monet haluavat pitää niistä myös kiinni. Niitä ei saisi ikinä vähätellä.
Naisen omat arvot ovat yksi niistä harvoista asioista, joita mies ei ole vielä pystynyt koko lajilta riistämään. Antakaa siis heidän, joilla ne on, myös pitää ne.
Kiitos ja hyvää päivän jatkoa :)
-AngeLight
"Ja romantiikkako huono syy mennä avioliittoon? Mikä sinä olet sitä sanomaan, mikä on hyvä syy mennä naimisiin? Oletko kenties pappi?"
Miksi juuri pappi? En ole. Olen pelkästään järki-ihminen. En itse siis tee asioita perstuntumalta ja elä pelkän fiiliksen mukaan. Toki sellainen taito olisi hyvä olla jossain asioissa, voisi repäistä välillä tai heittäytyä, mutta itse silti kuitenkin mielummin mietin asiat perinpohjin. Minusta hyvä syy mennä naimisiin on juuri ne asiat mihin avioliitto oikeasti vaikuttaa ja auttaa, eli taloudellinen turva ja lasten edut. Romantiikannälkään syöttäisin mielummin jotain muuta kuin häiden juhlimista, koska se on oikeasti mahdollista. Myötä ja vastamäissä voi helpostikin rakastaa ja romantisoida ilman avioliittoa.
"Nainen ja mies voi mennä naimisiin monestakin syystä. Voi olla taloudellinen tai uskonnollinenkin asia yhtä hyvin kuin rakkaus ja romantiikka. Kumpikaan ei kuitenkaan ole "huono syy syöksyä avioliittoon". Mutta tosiaan tunnetusti arvostettavin syy on silkka rakkaus. Tällöin toisen kanssa on oltu jo niin kauan, että voidaan ja halutaan luvata puolisolle ikuista rakkautta ja uskollisuutta niin myötä- kuin vastoinkäymisissä."
Miksi rakkautta osoittaakseen ja sitä toiselle ikuisesti vannoakseen pitäisi mennä naimisiin? Eikö oma sana riitä, pitääkö välttämättä julistaa asiaa koko seurakunnalle? Meillä suhteessamme riittää keskinäinen luottamus, ja kun yhteistä omaisuutta tai lapsia on aikeissa hankkia/omistetaan, on avioliitto fiksu ratkaisu. Totta kai avioliittoon tulee sisältymään rakkautta ja romantiikkaa, mutta niitä ei avioitumalla SAA.
Uskonnolliset syyt ovatkin asia erikseen, enkä niihin puutu, koska en niistä sen enempää tiedä enkä ymmärrä.
"Joillakin ihmisillä voi olla niin voimakas arvon tunne että he eivät esimerkiksi suostu astumaan tavallisesta seurustelusta pidemmälle, ellei olla naimisissa. Tällöin sivulle jäävät myös lasten teko, yhteinen perhe ja / tai asunto sekä yhteiset hankinnat."
Jotkut eivät taas haluaisi avioitua, jos taustalla on esimerkiksi sukulaisten kokemuksia pakkoavioliitoista yms. Tämän vuoksi tarvitaan molemminpuolista ymmärrystä ja kykyä kompromissejen tekoon. Kompromisseissa nimenomaan järjellä ajattelun luulisi tuottavan parhaan tuloksen.
"Joillakin arvonsa tuntevilla ihmisillä voi olla jopa paljon poikkeuksia tuosta minun edellä mainituista arvoista."
Voi jopa olla? Jopa miehillä?
"Toinen juttu on se että lähetin tämän viestin siksi, koska huomasin pientä 'ilkeilyä' naisen arvoja sekä koko tekstiä ja ajattelutapaa kohtaan."
Minusta on hauskaa, että oletat minun olevan mies. Onko miesmäistä olla avioon kiirehtimistä/painostamista vastaan? Hauskaa myös se, että kuitenkin yleistät avioliiton tarpeen "naisen arvoksi", vaikket yleistää haluakaan.
"Sinulla ei ole oikeuksia vähätellä kenenkään arvoja, ja vaikka tuo oli pelkästään sinun ajattelemattomasti kirjoitettu mielipiteesi, se hieman jäi minulle hampaankoloon sillä varsinkin naisilla on tunnetusti enemmän itseensä kohdistuvia arvoja ja monet haluavat pitää niistä myös kiinni. Niitä ei saisi ikinä vähätellä."
Eli mitä? Jos nainen kertoo arvoistaan, on niitä kunnioitettava. Jos mies kertoo arvoistaan, niin ne ovat "ajattelemattomasti kirjoitettuja mielipiteitä"? Tähän kun vielä lisää sen, että molemmat puolet oikeasti kirjoitti nainen, niin mihin päästään?
"Naisen omat arvot ovat yksi niistä harvoista asioista, joita mies ei ole vielä pystynyt koko lajilta riistämään. Antakaa siis heidän, joilla ne on, myös pitää ne. "
Totta kai jokainen saa pitää omat arvonsa, mutta kysymyshän olikin siitä, että annetaan toisenkin arvoille tilaa. Jos arvot ihan oikeasti todella sydänjuuria myöten poikkeavat, niin ero on todennäköisesti oikea ratkaisu, mutta eritysesti aivan ääripään arvoista voisi yrittää edes ponnistella hieman lähemmäs toisen arvoja. Ei se tee ihmisestä, edes naisesta, itseään kunnioittamatonta vässykkää.
"Miksi juuri pappi? En ole. Olen pelkästään järki-ihminen."
-> Pappihan sen päättää, saako kaksi ihmistä mennä naimisiin. Hän voi siis hyvin sanoa: "Ette voi mennä naimisiin" joten ajattelin sinun sitten omaavan kyseisen luvan sanoa, mikä syy on hyvä antaa kahden ihmisen astua avioliittoon.
Ja se ei ole järki-ihmisen puhetta sanoa: "Romantiikka on todella huono syy mennä naimisiin!", sillä joidenkin kohdalla ei ole näin.
Käyttäisit sitä järkeä jota sinulla näyttää löytyvän, johonkin muuhun.
"Minusta hyvä syy mennä naimisiin on juuri ne asiat mihin avioliitto oikeasti vaikuttaa ja auttaa, eli taloudellinen turva ja lasten edut."
-> Tuo on kyllä fiksua..
Mutta ajattele sellaista tilannetta, että olet ollut kumppanisi kanssa yhdessä viimeiset 20 vuotta ja on selvää, ettette halua lapsia. Ettekä myöskään ole naimisissa koska taloudellisesti siihen ei ole tarvetta. Eikö silloin sinun mielestäsi vaikka 20. hääpäivä olisi romanttista kruunata häillä? Tällöin taloudellinen tila tai sen muutos ei ole se pääasia. Vaan aivan toisenlainen, ihana asia: Rakkaus.
"Miksi rakkautta osoittaakseen ja sitä toiselle ikuisesti vannoakseen pitäisi mennä naimisiin? Eikö oma sana riitä, pitääkö välttämättä julistaa asiaa koko seurakunnalle?"
-> Unohdat nyt sen pointin. Pointtihan avioliitossa ei ole sinunkaan kohdalla se, että "julistetaan koko seurakunnalle että meidän taloudellinen tila ja lapset tarvitsee tukea, ja menemme siksi naimisiin!"
Mielestäni sanoin, että kun solmitaan avioliitto romantiikan vuoksi, tällöin myös luvataan että ollaan koko elämä yhdessä. Konkreettinen side yhdistää tällöin kyseiset ihmiset yhteen.
Enkä puhunut että pitäisi pelkästään OSOITTAA rakkautta menemällä naimisiin, vaikka se voisi myös olla osa syytä.
Mutta kun puhutaan romantiikasta, naimisiin meno on todella suuri, täynnä tunteita oleva asia (varsinkin suurimmalle osalle naisista, heidän tunteellisuuden ja/tai tunteiden määrän vuoksi), sillä se sitoo kaksi ihmistä konkreettisesti yhteen. Avioliitto ei tällöin ole mikään 'pieni' asia näille naisille, vaan kumppanin pitää olla juuri oikea. Ja kun tosiaan kaikille ei taloudellinen tila ole syy mennä naimisiin niin mikä sitten? Seurustellaanko sitten koko elämä loppuun asti?
"Totta kai avioliittoon tulee sisältymään rakkautta ja romantiikkaa, mutta niitä ei avioitumalla SAA."
-> No joidenkin kohdallahan se on niin, että romantiikan sekä rakkauden määrähän on avioliiton myötä lisääntynyt jos naimisiin ollaan menty rakkaudesta. Jos syynä on taloudellinen asia, tällöin voi tietysti olla että suhde on joko pysynyt samana tai huonontunut. Ja puhun kokemuksesta.
Tosin siinä olet oikeassa että ei sitä rakkautta naimisiin menossa kokonaan SAA. Eli jos kaksi tuntematonta ihmistä menee naimisiin he eivät rakastu. Tämä pitää tapahtua ennen avioliittoa, tietysti.
Mutta tässä yksi romantiikkaan liittyvä naimisiin meno asia tuleekin uudestaan esille: Pitää toista rakastaa, että ollaan valmiita menemään naimisiin. Tiedän sen olevan myös sinun kohdallasi niin.
"Jotkut eivät taas haluaisi avioitua, jos taustalla on esimerkiksi sukulaisten kokemuksia pakkoavioliitoista yms. Tämän vuoksi tarvitaan molemminpuolista ymmärrystä ja kykyä kompromissejen tekoon. Kompromisseissa nimenomaan järjellä ajattelun luulisi tuottavan parhaan tuloksen."
-> Haluttomuus mennä naimisiin (mistä tahansa syystä.. Miehillä se on usein sitoutumisen pelko ja yleisestihän syy olla avioitumatta on yleensä pelko), harvoin on kosketuksessa minkäänlaisen järjen kanssa. Syynä voi olla jokin lapsuusiän trauma, huonon avioliiton kokemus tai oikeastaan ihan mikä vaan. Vaikka yksinkertaisesti se, ettei halua sitoutua kehenkään. Ja jos toinen kuitenkin haluaa mennä naimisiin arvojensa vuoksi, täytyy tehdä jokin kompromissi, mutta loppujen lopuksi pelostahan noissa esimerkeissäkin on kysymys, ei järjestä.
Kompromisseissa tosin, niinkuin sanoitkin, on kysymys järjestä ja yleensä jätetään avioitumatta jos toinen ei halua vaikka juuri pelon vuoksi. Tällöin taloudellinen tila pysyy samana, ellei jopa huononnu, mutta naimisiin ei mennä vaikka elämä jatkuisikin. Tämä tietysti vaatii sitä, että toinen on valmis etenemään elämässä vaikkei olla naimisissa (arvojensa vastaisesti).
Tosin sitten koko aikaa kun pari on yhdessä, kutsutaan "seurusteluksi", mikäli he eivät ole edes kihloissa.
Itse voin kyllä sanoa että nauraisin ajatuksellekin, jos joku kertoisi että pari 80 vuodenkin jälkeen vielä "seurustelisi". Eiköhän se olisi jo korkea aika mennä naimisiin silkasta rakkaudesta!
Ja tämähän harvoin tapahtuu, jolloin suhde päättyy melko varmasti eroon.
"Voi jopa olla? Jopa miehillä?"
-> En ymmärtänyt täysin kysymystäsi.
Mutta jopa miehilläkin voi olla heille sydäntä lähellä olevia arvoja. Toisaalta harvoin he pitävät niistä niin kovin kiinni. Miehet harvoin pitävät yhtä lujasti arvoistaan kiinni, kuin naiset.
Lisäksi miehet yleensä miettivät avioliittoa enemmänkin taloudellsesti, naiset tunteellisemmin.
Toisaalta, pakkohan sinun on tunnustaa ettet veisi ketään alttarin eteen kanssasi, ellet häntä oikeasti rakastaisi, vaikka syy olisikin mielestäsi taloudellinen. Rakkaushan on tällöin ollut osa syytä.
..Että ylipäätään kävelet alttarille, kun olisit voinut vain allekirjoittaa paperit ja viedä puoliso heseen syömään? Tällöin syy olisi selvästi ollut vain taloudellinen..
Eikö niin?
"Minusta on hauskaa, että oletat minun olevan mies. Onko miesmäistä olla avioon kiirehtimistä/painostamista vastaan? Hauskaa myös se, että kuitenkin yleistät avioliiton tarpeen "naisen arvoksi", vaikket yleistää haluakaan."
-> Minusta on taas erittäin hupaisaa, että luulet minun olettavan sinun olevan mies. Silkka arvaus vain! Enhän minä sitä tiedä, kun sinulla profiiliakaan ole. Minun profiilistanihan sinä en sait selville, että olen nainen.
Valitettavasti en ymmärtänyt tuota: "Onko miesmäistä olla avioon kiirehtimistä/painostamista vastaan?"
Ei.
Miesmäisen siitä tekee se, että harvoin mies on se joka painostaa avioliittoon. Miehillähän kun harvoin yksi arvoista on se, että pitää mennä naimisiin. Naiset omaavat yleensä tämän arvon yksilöllisen voimakkaana.
Miehilläkin se siis voi olla, mutta elämäni aikana kysymykseeni vastanneista miehistä (joita on muuten aika paljon), harva omistaa kyseisen arvon. Vastaus on ollut kutakuinkin: "Ei naimisiin välttämättä mennä." TAI "Kyllä jossain vaiheessa. Mutta kauan siihen menee vielä aikaa."
Ja nimenomaan SANOIN SINULLE, että en yleistä. Selitin, että ihmiset ovat erilaisia ja heillä on erilaiset tarpeet. Erilaisia arvoja tietysti löytyy.
Mutta kuten jo olen selittänyt yllä, miehet harvoin kinuavat avioliittoon. Naiset yleensä hoitavat tämän asian ihan tarpeeksi hyvin.
On siis normaalia, että mies ei välttämättä halua juuri sillä hetkellä avioliittoon kun nainen taas ehdottomasti haluaa.
Tällöin miehen arvoihin kuuluu se, ettei avioliittoon mennä kuin vasta sitten, kun taloudellinen tila sitä vaatii.
Nainen miettii siis tässä tapauksessa enemmänkin tunteelliselta kannalta.
(Lopussa kerron vielä erikseen syitä, miksi luulen sinun olevan tekstisi perusteella mies.)
"Jos nainen kertoo arvoistaan, on niitä kunnioitettava. Jos mies kertoo arvoistaan, niin ne ovat "ajattelemattomasti kirjoitettuja mielipiteitä"?"
-> Mainitsin nyt tuossa tekstissäni sanan "naisen" sillä nimenomaan tuossa nainen kertoi arvoistaan, johon sinä menit ilkeästi vastaamaan. Ja tämä jäi nimenomaan hampaankoloon.
Ja milloin mielestäsi sanoit, että kerroit arvoistasi? Kerroit nimenomaan mielipiteesi kyseisen naisen arvoista.
Ensimmäisessä viestissäsi ei käynyt missään kohti ilmi, että ne olisivat olleet sinun arvojasi. Kommentoit vain ilkeillen ja paheksuen arvoja, jotka nainen tuossa omisti.. Et maininnut ikinä omistasi.
Ja kyllä miestenkin arvoja täytyy mielestäni kuunnella. Miehet vain hieman epätarkasti niitä kertoo. Miehet tunnetusti eivät puhu heidän asioistaan eivätkä tunteistaan yhtä helposti, kuin naiset.
Ja arvothan liittyvät mieheen itseensä, jonka vuoksi on erittäin hankala saada miehestä mitään ulos puhumalla. Ne tulevat jossakin kohtaa sitten itsestään. Tosin ei aina toivotulla tavalla.
"Ei se tee ihmisestä, edes naisesta, itseään kunnioittamatonta vässykkää."
-> Joissakin tapauksessa nainen saattaa ajatella itseään "huonoksi" jos ei ole täyttänyt arvoja, jotka on itselleen säätänyt. Ne ovat joillekin naiselle elämän ohje suorastaan. Minullakin on sellainen. En sitä tässä tosin mainitse. Ja minähän olen nimenomaan nainen.
Ja nyt kuten lupasinkin sanoa. Syyt, miksi arvailin sinun olevan edellisten tekstiesi perusteella mies.
Ensinnäkin kirjoitin mahd. kohteliaasti sinulle sellaisesta asiasta että tälle naiselle ne arvot on elämän tärkeää ja pyysin sinua kohteliaasti olemaan ilkeilemättä hänelle tärkeästä asiasta, johon sinä vastasit itseäsi korostaen "järki-ihmiseksi" ja ilkeillen sekä vahvasti korostaen miesten näkökantaa asiasta. Tekstisi viesti tuntui minusta riidan aloittamisen yrittämiselle.
Toiseksi, korostit miehille yleistä näkökantaa avioliitosta; suurimmalle osalle miehistähän taloudellinen syy menee tunteellisen syiden edelle. Eli naimisiin ei pitäisi mennä, ellei taloudellinen tila sitä vaadi.
Tämän lisäksi yritys oli kova saada minun naisellinen näkökantani kaatumaan ja miehinen näkökanta näyttämään "oikealta".
Minähän en todellakaan ala riitelemään. Olisit kiltti ja ymmärtäisit, että joillekin naisille ne naimisiin menoon liittyvät arvot ovat vain todellakin iso asia. Ne määräävät elämän suunnan ja ehdot elämiseen.
Pointtini siis on, että ei tämä nainen miehiä vastaan ilkeillyt eli ei sinunkaan tarvitse häntä vastaan alkaa ilkeilemään ja miehistä nökäkantaa alkaa näyttämään, kun hän on tänne tullut vain kertomaan huolistaan ja tämän lisäksi arvoistaan, jotka koskettavat häntä erittäin paljon.
Mukavaa illan viettoa! :)
-AngeLight
PS: En minäkään siis nyt 'miesten näkökantaa' vastaan ollut, joten ei minullekaan tarvitse alkaa rähjäämään. Vastasin siis vain sinun kommentillesi, että romantiikka olisi huono syy mennä naimisiin.
PPS: Itse en ole kohtalaisen 'miehistä' eli taloudellista syytä vastaan, joten sinäkin voisit hyväksyä tuntellisen syyn. d;)
Sinun kanssasihan on mukava vaihtaa näkemyksiä! Todella!
"Pappihan sen päättää, saako kaksi ihmistä mennä naimisiin."
No ei se ihan pelkästään papin päätös ole. Esteiden tutkinnassa ilmenneet seikat enemmänkin tuohon asiaan vaikuttavat. Ja voi moni muukin vikiä kuin pappi (juujuu, kunhan viilailen). Enkä minä sanonut, ettei saisi mennä naimisiin, ilmaisin vain mielipiteeni huonosta syystä mennä naimisiin.
"Mutta ajattele sellaista tilannetta, että olet ollut kumppanisi kanssa yhdessä viimeiset 20 vuotta ja on selvää, ettette halua lapsia. Ettekä myöskään ole naimisissa koska taloudellisesti siihen ei ole tarvetta. Eikö silloin sinun mielestäsi vaikka 20. hääpäivä olisi romanttista kruunata häillä? Tällöin taloudellinen tila tai sen muutos ei ole se pääasia. Vaan aivan toisenlainen, ihana asia: Rakkaus."
En minä tiedä. Nyt kun olen saanut miehen kautta elämääni uuden näkökulman omaavia ihmisiä (hänen vanhempansa asuvat avoliitossa edelleen 30 vuoden jälkeenkin), niin olen oppinut arvostamaan enemmän parisuhdetta ilman mitään "tasoja" tai "luokituksia". Heidän rakkautensa on varmasti yhtä hyvää, pyhää ja vahvaa kuin minunkin vanhempieni (25 vuotta aviossa). Epäilemättä kummassakin suhteessa romantiikka on enemmänkin arkisia asioita.
"Mielestäni sanoin, että kun solmitaan avioliitto romantiikan vuoksi, tällöin myös luvataan että ollaan koko elämä yhdessä. Konkreettinen side yhdistää tällöin kyseiset ihmiset yhteen."
Tokihan se on näin, mutta oli se side konkreettinen tai ei, niin eiköhän pitkä parisuhde usein kariudu tai pysy kasassa aika samoista syistä. Eli tämä "konkreettinen lupaus" on ihan yhtä kantava kuin keskinäinen sopimus.
"Mutta kun puhutaan romantiikasta, naimisiin meno on todella suuri, täynnä tunteita oleva asia (varsinkin suurimmalle osalle naisista, heidän tunteellisuuden ja/tai tunteiden määrän vuoksi), sillä se sitoo kaksi ihmistä konkreettisesti yhteen."
Näin se tulee varmasti meilläkin olemaan, jos avioon joskus astutaan. Täynnä tunteita ja rakkautta, enkä vähättele sitä yhtään. En vaan edelleenkään osaa ajatella, että suhteemme tarvitsisi perustua sen päivän kokemiselle.
"No joidenkin kohdallahan se on niin, että romantiikan sekä rakkauden määrähän on avioliiton myötä lisääntynyt jos naimisiin ollaan menty rakkaudesta. Jos syynä on taloudellinen asia, tällöin voi tietysti olla että suhde on joko pysynyt samana tai huonontunut. Ja puhun kokemuksesta."
Sinä unohdit nyt sen pointin, että juridisillakin syillä avioliittoon mennessä rakkaus voi, saa ja toivottavasti onkin läsnä. En ymmärrä, miksi rakkausavioliitto ei voisi parantua, vaikka avioon ollaankin menty juridisista syistä.
"Mutta tässä yksi romantiikkaan liittyvä naimisiin meno asia tuleekin uudestaan esille: Pitää toista rakastaa, että ollaan valmiita menemään naimisiin."
Valitettavasti ei tarvitse. On olemassa kaikenlaisia sopimusavioliittoja esimerkiksi kansalaisuuden tai työpaikan saamiseksi. Enkä minä ole mikään tuomitsemaan niitä, toisille ihmisille sellainenkin sopii. Minun mahdollisessa avioliitossani toivon olevan aina rakkautta, tai edes molempia osapuolia tyydyttävää kumppanuutta. Tosin en vielä tiedä, että onko se mahdollista.
"loppujen lopuksi pelostahan noissa esimerkeissäkin on kysymys, ei järjestä."
Kyllä, mutta ne ovat ratkaistavissa järjellä. Niin psykologi todennäköisesti lähtisi tilannetta purkamaan.
"Tosin sitten koko aikaa kun pari on yhdessä, kutsutaan "seurusteluksi", mikäli he eivät ole edes kihloissa.
Itse voin kyllä sanoa että nauraisin ajatuksellekin, jos joku kertoisi että pari 80 vuodenkin jälkeen vielä "seurustelisi". Eiköhän se olisi jo korkea aika mennä naimisiin silkasta rakkaudesta!
Ja tämähän harvoin tapahtuu, jolloin suhde päättyy melko varmasti eroon."
Ärr, en siedä tuota luokittelua, vaikket varmastikaan tee sitä tahallasi! Minusta ei ole olemassa tilaa, jossa "vain seurustellaan" eikä olla "edes kihloissa"! Ollaan avioliitossa tai ei, niin kyseessä on parisuhde, jota tulisi muiden ihmisten kunnioittaa. Ei kaikkien tarvitse mennä naimisiin edes 80 vuoden jälkeen silkasta rakkaudesta ollakseen tyytyväisiä (tai tyytyväisimpiä). Enkä tiedä mihin perustat väitteesi suhteen huonosta selviytymismahdollisuudesta ilman avioliittoa.
"Toisaalta, pakkohan sinun on tunnustaa ettet veisi ketään alttarin eteen kanssasi, ellet häntä oikeasti rakastaisi, vaikka syy olisikin mielestäsi taloudellinen. Rakkaushan on tällöin ollut osa syytä.
..Että ylipäätään kävelet alttarille, kun olisit voinut vain allekirjoittaa paperit ja viedä puoliso heseen syömään? Tällöin syy olisi selvästi ollut vain taloudellinen..
Eikö niin?"
Näinhän sanoin jo ensimmäisessä vastauksessani. Omassa avioliitossani rakkaus tulee olemaan läsnä (jos avioon koskaan astutaan). Voisin silti hoitaa homman kotiin myös maistraatissa lyhimmän kaavan mukaan ja syödä vaikka nakkikioskilla, eikä sen pitäisi tehdä avioliitostamme rakkaudettomampaa tai vähemmän arvostettavaa.
"Minusta on taas erittäin hupaisaa, että luulet minun olettavan sinun olevan mies."
Mielikuvitukseni taisi tehdä tepposet sanoissa "mies niinkuin sinä" :<
"Joissakin tapauksessa nainen saattaa ajatella itseään "huonoksi" jos ei ole täyttänyt arvoja, jotka on itselleen säätänyt."
Tällöin on naisen itsetunnossa vikaa, eikä miehessä. Minusta koko hommassa on käsittämättömintä se, että heittää hukkaan muuten hyvän parisuhteen siksi, ettei mies ole kosinut tietyssä aikarajassa! Ei niitä hyviä parisuhteita joka oksalla kasva. Itsekunnioituksen ja tyhmän ylpeyden välillä on tietty raja, ja minusta tuo raja tässä tapauksessa ylittyi. Korostan, että minun mielestäni. Keskustelupalsta olisi tylsä paikka, jos ei saisi synnyttää keskustelua olemalla eri mieltä asioista. Ei kaikkeen voi suhtautua asenteella "Go Sister, oikea päätös!". Tai voi, mutta mitä keskustelua se olisi? Ilkeily ei oikeasti ole tarkoitukseni, vaan herättää ajatuksia.
"johon sinä vastasit itseäsi korostaen "järki-ihmiseksi" ja ilkeillen sekä vahvasti korostaen miesten näkökantaa asiasta"
Ei todellakaan ollut tarkoitus korostaa itseäni millään tavalla. Järki-ihminen yritti toimia vastapainona tunne-eläjälle. En siis väitä olevani itse järkevä, teen vain asioita enemmän pohdinnan kuin tunteisiin heittäytymisen kautta.
"Toiseksi, korostit miehille yleistä näkökantaa avioliitosta; suurimmalle osalle miehistähän taloudellinen syy menee tunteellisen syiden edelle. Eli naimisiin ei pitäisi mennä, ellei taloudellinen tila sitä vaadi.
Tämän lisäksi yritys oli kova saada minun naisellinen näkökantani kaatumaan ja miehinen näkökanta näyttämään "oikealta". "
Vaikka avioliittoon hinkumattomuus olisikin sinun tuttavapiirissäsi miehillä yleisempää kuin siihen hinkuminen, niin ei minusta voida alkaa puhua miehisestä tai naisellisesta näkökulmasta. Itsellä kun tuttavapiirissä sattuu olemaan homma sinun tuttavapiiriisi nähden päälaellaan. Täällä näyttäisi miehet osoittavan halukkuuttaan avioliittoon ennen naisia, ja monet naiset passailee.
En minä sinun näkökantaasi halua murskata, minä ymmärrän sen oikeinkin hyvin. Eikä minun näkemykseni tarvitse olla kenellekään muulle oikea. Enemmänkin tykkään pohdiskella syitä ja seurauksia.
"Käyttäisit sitä järkeä jota sinulla näyttää löytyvän, johonkin muuhun."
Tämä on kyllä aika miehekäs tapa yrittää saada minun naisellinen näkökantani näyttämään väärältä, ja miehinen oikealta ;) Ihan oikeasti, ethän oikeasti väitä, ettei sinulla missään kohtaa ollut tarkoituksena "ojentaa" minua?
Ja loppuun vielä, en muuten edes katsonut profiiliasi kuin vasta nyt, ja itsekin OLETIN sinun olevan nainen vailla tietoa. Hei, kaikkihan me tehdään virheitä! :)
Onpas ollut paljon jaarittelua :)
Ensinnäkin toivon sinun antavan minulle anteeksi kohtalaisen "ilkeä" asenteeni tuossa vastauksessani. Eli anteeksi.
Myöhemmin kun tässä sitä luin sen jälkeen, kun sinä olit ne oman tekstisi rinnalle asettanut, omani tuntui erittäin ilkeältä. Se ei siis ollut tarkoitukseni. :)
Toiseksi, luulen että sain selville aika selvästi sinun näkemyksesi tuosta asiasta. Tässä myöhemmin ajattelen, että luultavasti töppi tapahtui minulla. Luulin sinun nimenomaan vastustavan romantiikan vuoksi avioliittoon hyppääviä ihmisiä. Ja tulistuin hetkellisesti luultavasti siksi, että olen aina ollut sitä mieltä että ketään ei pitäisi tavallaan "syrjiä" heidän ajatusten, tekojen tai minkään muunkaan heidän henkilökohtaisiin asioihinsa liittyen.
Mutta en tosiaan usko, että tästä tarvitsee enään jaaritella.
Kiitos "jaarittelusta" kuitenkin! :D
"toivottavasti vinkkasitte/vinkkaatte miehillenne aviohaluista.."
Johan nyt on perkele jos miehelle pitää sanoa että koitapa nyt kosia.. Itse 7 vuotta avoliitossa olleena oletan että ukkokulta ymmärtäisi ihan omilla aivoillaan että eteenpäin olisi jo korkea aika mennä, varsinkin kun olen oman kantani tehnyt selväksi; Olen valmis avioliittoon kunhan mies on ja osoittaa sen kosimalla.
Alkaa vaan vähän mietityttää että kuinka kauan kannattaa tässä vielä päälle kolmekymppisenä odotella miehen aivotoiminnan heräämistä, biologinen kello on kääntynyt jo alamäkeen ja lasten saamisen todennäköisyys pienenee joka hetki. Haluan kuitenkin lapsia, ja niin sanoo miehenkikin haluavan. Ei vaan tajua että kohta niitä tulee koeputkesta.
Ja tiedoksi niille jotka aikovat puuttua aiheeseen.. Haluan naimisiin ennenkuin teemme lapsia. Jos mies "suostuu" tekemään lapsia, pitäisi hänen olla valmis sitoutumaan naiseensakin avioliiton merkeissä.
Jos yhes on asuttu 4 vuotta ja suunnitelmat ovat yhteiset ja vihille ollaan menos sitten myös,ja mies haluaa kosia,niin kuinka kauan naisen tuota kosintaa tulisi odotella.Siis mieshän rupee näyttään joko paskan puhujalta tai saamattomalta!! Haloo !!En näe tuossa mitään pikaista kylläkään.Mut kun näitä miehiä täs maas on.Kaikki puheet ja teot viittaa siihen avioliiton arvostamiseen.MÚTTA MIES VAIN VIIVYTTELEE,MIKSI!!!
Jos mies ei ole sinua kosinut, on siihen selkeä syy: hän ei joko halua tai ei ole siihen valmis. Tuo vinkumisesi ei siinä auta pätkän vertaa.
Älä painosta miestä!! Kosiminen ja avioliittolupaus ovat isoja asioita, ei niitä pidä odottaa vesi kielellä vain hauskojen hääjuhlien toivossa!
Malttia ja tsemppiä.
T. Itselläni kosiminen vain ajan kysymys, tunnettu muutama kuukausi..jos kolahtaa, niin kolahtaa;)
Että älä vaadi kosintaa, jonka mies voi tajuta jotenkin romanttisena ja hän ei sitä ole.
Ainakaan minä en suhteen siinä vaiheessa olisi osannut romanttisesti kosia. Se menikin sitten jotenkin helpommin, että yhdessä sovittiin. Toisaalta en olisi osannut siihenkään alkaa, että tyttö olisi kysynyt.
Sopikaa hääpäivä samaan aikaan kans ja varatkaa kirkko.