Lääkärissä

itse en pelkää (enkä muutakaan) lääkärillä käyntiä... tykkään jos lääkäri hymyilee mulle :)
...jos pyydät esim nostamaan paitaa niin kerro selvästi miten esim. niin että pystyn "öö kuuntelemaan" sieltä ja täältä (ettei sit tarvi korjata et "vähä ylemmäs rintojen päälle tjmv. :D)

Moi
Mikään lääkäri käynti ei ole ollut epämiellyttävä enkä pelkää lääkäreitä. Kaikki lääkärit joilla olen käynyt ovat olleet mukavia ja rentoja, eikä heidän seurassaan ole tarvinut jännittää. En jännitä myöskään terveystarkastuksia.
Hyvä lääkäri nuorelle on varmaan ainakin sellainen joka ottaa todella huomioon jos vaikka vähän hävettää näyttää paikkoja ja että on mukava ja rempseä, ettei tarvi jännittää =)
Tuli vähän lyhyt vastaus kun on vähän kiire, mutta onnea sulle opiskeluihin =)

eipä siitä ollu vaivaa... hyvä jos siitä oli hyöty.. pistän vielä jos tulee jotain mieleen

Olin koululääkärillä terveystarkastuksessa. Lääkäri oli miespuolinen ja oikeaa silmänruokaa;) Kun pyysii minua nostamaan paitaani, jotta saisi kuunneltua stetoskoopilla, helahdin aivan punaiseksi. Muistin, että olin laittanut aamulla liian pienet valkoiset (=harmaantuneet) rintsikat, joissa on reikä... Lääkäri odotti riisumistani, kunnes äkkiä nousin ylös ja lähdin koko huoneesta. Lähdin suoraan kotiin ja pinnasín loppupäivän tunnit...
Illalla lääkäri soitti ja kertoi minun unohtaneen reppuni lääkärin huoneeseen ja pyysi minua tulemaan huomenna sinne. Menin seuraavana aamuna aivan nolona paikalle. Lääkäri käski minun istua ja keskusteli pitkän ajan poistumisestani. Hän tiukkasi syytä ja kyseli kamalasti kaikkea. Lopulta sain tulipunaisena myönnetty, että kyse oli vain rumista alusvaatteista. Lääkärillä piti pokka ja se kertoi miten se tuskin olisi edes huomannut alusvaatteitteni väriä. Suoritimme tarkastuksen loppuun. Jos koko jupakasta oli mitään hyötyö niin se, että hän sai luottamukseni ja käyn nykyään jatkossa aina hänen luonaan ja mieltäni painaa joku. Se lääkäri on ihan mahtava tyyppi!

Onhan se alussa kun sinne menee niin hieman kiusallista,mutta sitten kun juttelee kaiken laista sen hoitajan kanssa niin se on suorastaan ihan mukavaa :)

Kun 16 -vuotiaana sain tietää olevani raskaana terveydenhoitaja ei pitänyt minulle muuta vaihtoehtoa kuin abortti. Hän oli valmis ottamaan yhteyttä aborttiklinikalle kun löin jarrut pohjaan. Soitin perhesuunnitteluneuvolaan ja sain hyvin asiantuntevaa apua. Lopulta yhdessä poikaystäväni ja vanhempienei kanssa päätin pitää lapsen ja en ole ikinä katunut päätöstä. Haluan vain sanoa, että terveydenhuollon ammattilaisen tehtävä on kertoa kaikki vaihtoehdot ja auttaa MINUA PÄÄTTÄMÄÄN. Kukaan muu ei voi tehdä päätöstä puolestani.

Kokemus on kiusallinen silloin jos lääkärinä on miespuolinen nuori, naispuolisena siis kirjoitan.
Kokemukset eivät ole kuitenkaan epämiellyttäviä, hyvä lääkäri on sellainen joka kuuntelee, ei mitenkään väheksy potilaan asiaa tai "ongelmaa" ja ottaa asian tosissaan. Niinkin on käynyt että ongelmia väheksytään ja naispuolinen lääkäri oli hyvin itsekkään oloinen.

En pelkää lääkäreitä, mutta tottakai aina jännittää kaikki mahdolliset tarkastukset tai käynnit.

Lääkärin pitäisi kertoo mitä aikoo tehdä ennen kuin tekee, koska on kuisallista olla vaik jossain tarkastus pöydällä jos lääkäri vain häseltää siinä eikä kerro mitä tekee.... Ja se mitä jo sanottiin et jos pitää nostaa vaik paitaa tai jtn niin sanotaan selvästi, et otetaankoko paita pois vai mihin asti!...
Ja jos kysellään jotain henkilökohtasta ( seksi kokemuksista, päihteiden käyttö ym ) niin lääkäri vois pyytää vanhemman poistumaan paikalta, koska ainakin minun on helpompi vastata jos ei oo vanhemmat siin vieressä kuuntelemas, koska en minä ainakaan mee kertoon mun äidille että mä maistoin eilen tupakkaa ja otin pari kaljaa jne..

moi! kyllä minua aina jänntti ainakin pienempänä,jos jouduin käymään läääkärissä.nyt en voi oikeastaan sanoa mitään,koska en ole käynyt lääkärissä moneen vuoteen,paitsi silloin joskus ylä-asteella se lääkärintarkastus kyllä jonkin verran jännitti..se stetoskooppi oli niin inhottavan kylmä..!! Nuorelle hyvä lääkäri on ainakin omasta mielestäni sellainen,joka kuuntelee kiireettämästi,mitä toisella on sanottavana ja ottaa asian tosissaan.

Tarinoitahan olisi vaikka kuinka. Kävin Oulun Yliopistollisessa Sairaalassa vielä muutama vuosi sitten n. 3 kuukauden välein ja viitaten otsikkooni, eräästä verikokeesta on jäänyt erittäin vastenmielinen ja kivulias muisto/kokemus. Moneen vuoteen ei ollut mitään ongelmia löytää suonia käsivarrestani ja aina olivat veriarvot olleet hyvät. No yhdellä käynnillä sitten siinä pintapuudutteen vaikutettua menin verikokeisiin ja hoitaja pisti neulan jo käsivarteeni mutta alkoikin pyörittelemään neulaa sen ollessa jo hyvin ihon alla. Kuulu rusahus ja sattu niin per******ti että tais päästä muutama ruma sanakin siinä sen verran isoon ääneen että varmasti kuului seinän toiselle puolelle. 10 vuotta(?) sitte ku mulle todettiin tämä diabetes ja olin 2 viikkoa osastolla nii olisiko ollut 3 ekaa yötä otettiin verensokeri sormenpäästä herättämättä. No tottakai se sattu ja heräsin siihe. Valitin ja sanoin että mut pitää herättää ennenkö ne ottaa sen verensokerin. Olisiko ollut 4 yötä ja kaikki meni hyvin kunnas ne taas alko ottaan sitä arvoa herättämättä ja meikähän suuttu oikiasti. No ei siinä kaikki siitä reissusta. Ne aamuherätykset ne vasta oliki ku painajaista ku ne tullee herättään ja hyvä että oon saanu silimät auki nii alkavat ottamaan verikoetta siinä. Pari vuotta sen jälkeen ku mulle todettiin diabetes niin mulle ehotettiin että jos haluaisin käydä puhumassa jolleki mun pistospeloista ja siinä sitte kävin jonkun tunnin, pari juttelemassa jollekkin miehelle siellä OYS:ssa ja koin tämän aivan turhaksi ja tein selväksi että en halua tavata tätä henkilöä enään. No ne jakso koittaa varmaan seuraavat 2 vuotta saada mua sen saman miehen kans keskustelemaan huolimatta mitä olin sanonut. Tulikohan se mies parisen kertaa ihan diabeteshoitajan huoneeseenkin kun olin kontrollikäynnillä.
Muistan myös ala-asteella terveystarkastuksesta 5(?) luokalla jossa juoksin pöydän alle piiloon kun piti ottaa verenpaine jota pelkäsin ihan kunnolla vielä silloin ja samalla käynnillä pistettiin myös rokote käsivarteen. Onneksi äiti oli mukana tuolloin.
Vihaan sitte ihan kunnolla sairaaloissa valoja ku ne on niin per*****n kirkkaita ja mun silmät sen verran herkät. Vihaan myös OYS:ssa 1h odottamista mm. diabetes hoitajalle/lääkärille. Muistan myös että on pari kertaa joutunut jopa odottamaan 2 tuntia ja silloin jo piti mennä koputtelemaan ovelle ja kuulustelemaan että mikä siellä kestää. Vastauksiahan tuli tyyliin "ei huomattu että olitte jo odottamassa" tai "oli kiireinen tapaus" kun siellä oli mennyt jo ainakin 4 muuta asiakasta meidän edelle.
Nyt viime aikoina diabetekseen liittyvistä käynneistä vielä sen verran että on muuten ollu mukavaa kun on saanut tehä omalla pistoslaitteella sormenpäähän reijän, siihen kun on tottunut ja tietää varmasti että se ei ole liian isolla. Sekin ollu vähä vaikeaa joskus ku ne jaksaa paapattaa sitä että "tarvii sen verran ison veripisaran että mää otan nyt tällä meidän laitteella" ja muuta yhtä turhaa.

Lääkärissä käynti ei ole mua koskaan sen kummemmin pelottanut, enkä pelkää lääkäreitä. Elämässäni olen käynyt lukuisia kertoja lääkärillä ja käynnit ovat sujuneet aina hyvin. Lääkärit ovat olleet myös erittäin ystävällisiä ja mukavia.

Yhden ainoan kerran elämässäni mulle on ollut lääkärissä käynti aivan katastrofaalinen. Tämä tapahtui ollessani armeijassa. Syy miksi menin silloin vastaanotolle, oli se, että mulla oli korkea kuume. Siellä jouduin erään vihaisen lääkärin tutkittavaksi, joka ei haukkumasanoja eikä kirosanoja säästellyt. Tämä lääkäri väänteli kipeää päätäni voimalla suuntaan jos toiseenkin, pumppasi niin voimalla ilmaa mun korviin, että meinasi korvat räjähtää ja mittasi multa kuumeen kuumemittarilla kielen alta. Se tunki sen kuumemittarin mun kielen alle niin, että mulla oli kielenalus kipeenä monta päivää sen jälkeen. En saanut vapautuksiakaan juuri lainkaan ja siitähän seurasi taudin uusiutuminen.

Toi olikin ainoa hirvittävä lääkärikäynti mun elämässäni. Kaikki muut lääkärikäynnit ovat sujuneet mulla oikein hyvin.