Satoi aina vain, vesi valui noroina pitkin ikkunaa.
Puunoksien tummat varjot, tekivät taidetta pimeään.
Värikäs tilkkutäkki, kello takan reunalla, Sinä,
ne ovat muistoja, joita kukaan ei voi ottaa pois.
Sinä iltana tiesin, etten jaksaisi kantaa,
kenenkään toisen taakkaa, omieni lisäksi,
en teeskentelisi urheaa,
en kompuroisi enää.
Vaan alla jään, paloi tuli, polttava katkeruus.
Jään alle ei sadekaan yltänyt.
Piinaava tuska, jätti varjoonsa kaiken.
Edes myrskytuulen ujellus ei tuonut lohtua.
Jään kauneus, ei voinut estää,
tuskan kasvamista räjähdykseksi,
repi irti maan syvyyksiin kasvaneet juuret,
heitti korkeuksiin, ikävää tuntematta.
Satoi aina vain, tuuli käänsi pisarat pois ikkunasta,
puunoksien varjot vaalenivat, hävisivät pimeyteen.
Se ilta oli ihmeellinen,
palautti entiselleen entisen.
Nämä ovat muistoja, joita kukaan ei voi ottaa pois.
Puunoksien tummat varjot, tekivät taidetta pimeään.
Värikäs tilkkutäkki, kello takan reunalla, Sinä,
ne ovat muistoja, joita kukaan ei voi ottaa pois.
Sinä iltana tiesin, etten jaksaisi kantaa,
kenenkään toisen taakkaa, omieni lisäksi,
en teeskentelisi urheaa,
en kompuroisi enää.
Vaan alla jään, paloi tuli, polttava katkeruus.
Jään alle ei sadekaan yltänyt.
Piinaava tuska, jätti varjoonsa kaiken.
Edes myrskytuulen ujellus ei tuonut lohtua.
Jään kauneus, ei voinut estää,
tuskan kasvamista räjähdykseksi,
repi irti maan syvyyksiin kasvaneet juuret,
heitti korkeuksiin, ikävää tuntematta.
Satoi aina vain, tuuli käänsi pisarat pois ikkunasta,
puunoksien varjot vaalenivat, hävisivät pimeyteen.
Se ilta oli ihmeellinen,
palautti entiselleen entisen.
Nämä ovat muistoja, joita kukaan ei voi ottaa pois.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.