Kyselisin mitä uusia dekkareita kannattaisi ostaa.Olen kuullut että Child, etunimeä en muista, olisi hyvä kirjailija? Kertokaapa omia uutuuksia joita olette pitäneet hyvinä.
Uutuuksia
mitä seuraavaksi
213340
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Ian Rankinin 'Riippuva puutarha'. Toisaalta jos ei ole aiemmin Rankinia lukenut niin kannattaa silloin aloittaa ihan ekasta kirjasta ('Ristinolla', 'Kuurupiilo', 'Paljas politiikko', 'Mutsa kirja', 'Kalman asiall', 'Pakkosiirtoja', ja 'Sinistä ja mustaa'). Kirjat etenevät aikajärjestyksessä.
Peter Robinsonin 'Suvi ei saapunut'. Tässäkin kannattaa edetä aikajärjestyksessä eli lukea ensiksi 'Kuiva kuuma kesä', 'Kylmääkin kylmempi' ja 'Pinnalla ja kätkössä'.
Uusista ja vanhoista kirjoista, kirjailijoista ja sen semmosista saa tietoa Dekkarinetistä:
http://www.tornio.fi/kirjasto/tuu/dekkarit/
Ja syksyn uutuudet löytyy suoraan linkistä:
http://www.tornio.fi/kirjasto/tuu/dekkarit/vuodet/2007s.htm
Väinämöisen vyö. Sitä kehuttiin juuri jossain, ja sivuja siinä ainakin riittää.
Kertoisit sitten tänne kannattaako siihen syventyä.
Siinä onkin melkoinen pläjäys Kalevalaa, dekkaria, fantasiaa, toimintatrilleriä ja lapsellista seikkailuromaania sotkettuna yhteen soppaan.
Paljon sivuja , mutta hyvin helppolukuinen teos.
Oli samalla selkeä ja hämmentävä. Dekkareiden suurkuluttajana tuli puolivahingossa laajennettua lukulaaria jonnekin...no, lukekaa itse!
Johan oli erikoinen M. Karppi. Puoleen väliin nukutti ja toiseen ei sitten ollenkaan. Vedessä kelluvien tyttösten huono-onnisen biletyksen syy jäi mulle rutisevalle tahkoaivolle lopussakin epäselväksi, erityisesti sen sääkerillä ja jämptillä tyylillä asioihinsa suhtautuvan. Antakoon vihjettä joku parempiaivoinen.
Luminen erämaaluontokuvaus oli hienoa, samoin Hanskin ja Saarisen ah niin letkeän leppoisa hyväntuulinen arkisanailu. Tuonhan voisi vaihtaa useammankin työpaikan leadershipin painopistealueeksi.... Meillä on Suomessa laulavia poliiseja, mutta montako on kirjoittavaa? Mulla on ei tuu mieleen kuin kaksi, onko niitä useampi?
Jouduin lunttaamaan Dekkarinetistä, kun muistaakseni varasin kirjastosta jonkun poliisin kirjoittaman dekkarin, ja se oli Marko Kilpi ja Jäätyneitä ruusuja.
Joensuu taisi jäädä juuri eläkkeelle, että kyllä se taitaa kahteen jäädä minultakin. Nykyään on näitä pienkustantamoita , joten voi niitä olla muitakin.
Luin tämän Karpin teoksen Väyrysen Dostojevski- menetelmällä, luomalla joka sivuun vain yleissilmäyksen, niin että juonen yksityiskohdista en osaa sanoa mitään.
Tartuin tähän teokseen alunpitäen siitä syystä, että asun itse tuon kirjassa kuvatun hautausmaan vieressä, ja etsin, ja löysinkin siitä tuttuja maastoja.
Olihan tuolla varauslistallani vielä Aimo Ojanen: Eilispäivää ei ole.
Ojanenkin tosin juuri eläkkeelle jäänyt,mutta lasketaan nyt sitten nekin.
Neljä siis ainakin löytyy...
No johan nyt! Ihan sielua kylmää ja hirvittää, miten vuoden viimeisimmässä Ruumiin kulttuurissa Ari-Matti Auvinen teilaa Karpin Väinämöisen vyön. Ei kai se nyt *noin* huono ollut, olihan siinä uutta hyvääkin ja ei ainakaan aivan tavanomainen silmästä sisään ja toisesta saman tien ulos tusinadekkari. Jäin miettimään sitä, kun Paulowin uusimpaan arveltiin hiipineen aivan tarkoituksellista tuotesijoittelua Hackmannin asusteverhoilua ja maallista omaisuutta kuvatessa. Jospa Väinämöisen vyökin oli kirjoittettu jotenkin (tiedostetun vai tiedostamattoman) tarkoituksellisesti kirjan käännökset ja elokuvakohtaukset mielessä? Loppu oli ainakin niin utopistisiin suorituksiin kykenevää seikkailuelokuvaa, että näin Johnny Deppin takuuvarmana liekkumassa liaanin kanssa lappu silmässä palavasta kalevalaistalosta. Jos se olikin kirjoittettu aivan tarkoituksellisesti suomipoika-DanBrown esikuvana?
Vähän samalla tavalla ajattelen nyt uusimmasta Matti Remeksestä (Vain muutaman neliön tähden). Olen aina pitänyt hänen kirjoissaan hankolaisen elämän ja mentaliteetin (minimalistisesta) kuvauksesta aivan samoin kuin pidän Vargasista pariisilaiselämän ja –ilmapiirin taitavana kuvaajana. Mutta kumma tunne tuli nyt Remeksestä. Kirjan lopussa luvut kutistuivat kuin pyy maailmanlopun edellä ollen useimmat vain noin yhden sivun mittaisia. (tai puolen sivun, mikäli sivu ajatellaan kaksipuoleiseksi). Ei minusta kirjan tempo nopeudu lukuja höpön pieniksi pilkkomalla. Tuli vaikutelma, niinkuin Remes olisi aina elokuvakässärin yhden lyhyen otoksen kirjoittanut. Klaffin pläjäys noin ja otos purkkiin! Joku tolkku tuossa taiteellisessa minimaalisuudessakin...Mitenhän itse arvioi? Painoivatkohan professorin muut siviilityöt päälle?
Minkälainen on Marko Kilpi Jäätyneine Ruusuineen poliisidebytoijana? Ajattelin kyllä tutustua, jahka tässä kerkiää. Kannattaako?
Se on hyvä.
Olit oikeassa. Kirja oli hyvä ja kerronta oli jees. Erilaista! Muutamia teräviä ja hyviä näkökulmia ja pistoja kirjassa oli.
Tukkani nousi pystyyn siinä vaiheessa, kun potilastietojen salassapysyminen oli hiuskarvan varassa. Luojalle kiitos siitä vmäisestä, ylimielisestä, leuhkasta, itseään täynnä olevasta, liikoja luulevasta, omnipotentista, tärkeilevästä, ärsyttävästä letukkalääkäristä. Huh :).
On täysin mahdotonta tehdä tuollaista kysymyksenasettelua, että joko potilastiedot tai muutoin olet vastuussa viattomien ihmisten kuolemasta. Tuo on täysin mahdoton yhdistelmä. Kilpi jallittaa lukijoita: ei mitään 6 vuoden tuomiosääntöä potilastietojen luovuttamisessa ole. Hölöhölö. Sairaalan etiikan Kilpi kyseenalaistaa melko rankasti.
Kirjassa mietittiin sitä, että poliisin tehtävä on "heitellä lampeen kiviä" ja syntyvien renkaiden koko määräytyy muualla. Sairaalan toimintaperiaate on minusta täsmälleen sama. Sen tehtävä on hoitaa - parhaalla mahdollisella tavalla ja luottamuksella - heiteltävien kivien valkkaukseen tai tuomitsemiseen se ei voi osallistua.
Kjell Eriksson: "Burundin prinsessa",Anne Holt:"Presidentin salaisuus", Lee Child: "Kovemman kautta" ja Dennis Lehane, jonka syksyn uutuus:"Muisto vain" ei ole vielä ilmestynyt.
Nautinnollisia lukuhetkiä!!
Stieg Larsson on rautaa! Miehet , jotka vihaavat naisia. Tyttö ,joka leikki tulella ja yksi, jota ei ole vielä suomennettu!
Minulla on paraikaa kesken Tyttö joka leikki tulella. Suorittelen Larssonia.
Mielestäni kuitenkaan niitä ei kannata ostaa ennenkuin ne on lukenut, jolloin tietää haluaako kenties lukea ne myöhemmin uudelleen. Yhtä lukukertaa varten ei kirjaa kannata ostaa - muutenkin niitä on liikaa.
Ihan jees minusta, muttei häikäisevä. Ihmetytti, kun loppua kohti yhä kiihtyvällä tahdilla juotiin niitä kahvikupposia. Rupesin laskemaan, miten monta kertaa kahvikupposia oikein keitettiin. Tiedättehän, sehän on sama homma, kun jollakin on sellainen puhemaneeri, jota rupeaa laskemaan, että kuinka monesti ja milloin seuraavaksi... Sveitsin peruukkihommat meni vähän yltiöksi, kun ne hommat on niin monesti aiemminkin luettu.
Tämä teos kärsii huomattavan paljon siitä, että normaalia kustannustoimittajan ja kirjailijan välistä vuoropuhelua kirjan viimeistelemiseksi ei ole käyty. Tämähän oli pelkkä käsikirjoitus kirjailijan kuollessa, ja voi olla, että se on julkaistu sellaisenaan, eikä kustantajalla ole ollut edes juridista mahdollisuuttakaan pahimpien lapsuksien korjaamiseksi.(Minua häiritsi erityisesti se Fermatin teoreeman käsittely, joka oli päin p:tä).
Kolmas osa on vielä tulossa,toivottavasti rima ei enää tästä alene.
Joo, toi on varmasti totta että se kustannustoimittajan ja kirjailijan välinen juttu jäi puuttumaan. Kahvikuppeja en laskenut.
Jos jotain tässä viimeisessä kritisoin niin se loppuratkaisu tuntui hieman keinotekoiselta, meni jopa tahattoman komiikan puolelle se haudasta ylösnousu. Ja kirja loppui hieman kesken, siihen kun soitettiin hätänumeroon. Mielestäni toiminnallisen tekstin pitäisi palata ikäänkuin normaaliin tasoon, jolloin suurin osa jännitteestä olisi jo mennyt ohi. Eli elettäisiin taas kutakuinkin normaalia arkea, ikään kuin samalle tasolle mistä lähdetään sitä jännitettä kehittelemään alussa.
Sen sijaan päähenkilö oli sympaattinen, joskin hieman epäuskottava fyysisessä ylivertaisuudessaan ottaen huomioon hänen kokonsa. Mutta psyykkisesti roso tyyppi ja nainen, yleensähän sankarit on silkoisen kauniita ja rohkeita tyyppejä, ainakin jos he ovat naispuolisia. Tästä päähenkilöstä johtuen laitoin tuon nimmarin parasta pitkästä aikaa.
Uusi Remes ei ainakaan toistaiseksi yhtä paljon sytytä henkilökuvauksellaan, joskin se lähti ihan hyvin liikkeelle juonen kuljetuksessa.
vanhaa hyvää sellaista löytyy David Baldaccin uutuudesta:"Kunnian vartijat"!
Baldaccin viimeiset on olleet tylsiä: kaikki tapetaan yksi kerrallaan ja tappamista on jatkuvasti ja päähenkilöt selviytyvät ilman naarmun naarmua. En kammoa ampumista, hirttämistä, verta enkä suolenpätkiä, mutta yksioikoista tappamista kylläkin.
Andreas Eschbach, Nobel-palkinto.
mielestäni hyvä jännäriuutuus!itseasiassa en ole ihan loppuun asti vielä päässyt,mutta kirja on hyvä!suosittelen. sitä ei oikeen saa laskettua käsistään...
Chelsea Cain räjäytti pankin.Älyttömän hyvä.Odotan kieli pitkällä seuraavia kahta trilogiaan....parempi kuin Harris...minun mielestä..