Parisuhde kesti syövän, kahdesti. Nyt kun olen parantunut, parisuhde vasta koetuksella onkin, minun takiani. En tiedä miksi, jotenkin ei vaan toinen vetoa minuun enää samalla tavalla. Tullaan toimeen hyvin ja arki sujuu, mutta fyysinen läheisyys puuttuu, aluksi sen takia kun minun oli vaikea hyväksyä itseni arpineen ja syövän jättämine jälkineen.. Kaipaan jotain muuta, en kuitenkaan tiedä mitä. Kelpaisinko enää edes kellekään muulle?
Kertokaa omia kokemuksianne!
Kertokaa omia kokemuksianne!
Vastaukset 8
Vanhimmat
on elää ilman parisuhdetta lasten kanssa:)
parisuhde oli alkuun vaakalaudalla.
Mieheni pelästyi tilannetta ja oli puhumaton.
Myöhemmin hän 'kasvoi' ymmärtäväiseksi.Nyt on kaikki hyvin.
puolisolle kova paikka,onneksi kääntyi
voiton puolelle.
myöskään oikein suju hyvin. Aluksi kun sairastuin tuntui, että suhde paranee. Leikkauksen jälkeen mieheni ei ole pystynyt katsomaan minua ollenkaan alasti. Sanoo,että hän voi vaikka pyörtyä, kun kaikki tuollainen tekee pahaa. tuo tuntuu minusta tosi pahalle, mutta kestettävä on. minulta siis poitettu koko rinta ja uusi tehtiin tilalle.
Mietinpä minäkin, kelpaako tässä enää kenellekkään.
tuntuu,toivotaan,että miehesi sopeutuu
tilanteeseen:)
Ehkä käsität väärin sen miksi hän ei voi katsoa sinua.
Moni ei kärsi katsoa itseltäänkään vaikka oelkkä sormi olisi amputoitu. Sanovat että tekee aina niin pahaa. Ja jos se on tehty vielä jollekkin hyvin läheiselle niin se voi tehdä vielä pahempaa.
Esim. omalle lapselle tehty on monelle hyvin vaikea. Se ei ole inhoa vaan jotain aivan muuta.
Keskustele miehesi kanssa ja kysy asiasta. Voit yllättyä pettymyksen sijaan.
lohduttavasta viestistä. tuli jo paljon parempi mieli!
On elämässä monta vaihetta, mutta ihminen kasvaa niiden myötä, ainakin pitäisi. Mutta vakava sairaus kiihdyttää sitä tahtia, niinkuin hyppäisi tuntemattomaan. ja vie aikaa tottua siihen. ÄLÄ OLE MALTTAMATON