Muutin toiselle paikkakunnalle seiskan alussa, ja aloitin ylä-asteen käytännössä ilman kavereita. Tutustuin siinä ennen joululomaa kahteen luokkakaveriin, jotka olivat ystäviä keskenään jo ihan pienistä saakka. Keväällä olin paljon kaksistaan heistä toisen kanssa, mutta kesälomaa kohden he molemmat alkoivat käyttäytyä omituisesti, esim. juoksemaan pois seurastani sillointällöin. Noh, ajattelin et se oli jonkinmoinen källi, kun ne niin teki, mutta nyt kun kasi alkoi, he ovat kuin eivät olisi ikinä tunteneetkaan. En oo muuttanu käytöstäni niiden seurassa millään lailla siitä, mitä se oli sillon seiskalla.
En tiedä enää, mitä voisin tässä tilanteessa tehä, kun luulen, et jos otan asian puheeks ne lopettaa puhumisen mulle kokonaan.
Mistä tollanen nyt voi ylipäätänsä johtua?
En tiedä enää, mitä voisin tässä tilanteessa tehä, kun luulen, et jos otan asian puheeks ne lopettaa puhumisen mulle kokonaan.
Mistä tollanen nyt voi ylipäätänsä johtua?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mä muutin kasin puolessa välissä toiselle paikkakunnalle ja jouduin vaihtaa koulua. Mä en saanu hyvii kavereita aluks, ja sit ku sain niin kävi täsmälleen sama mitä sulle.. Mä en tiiä miks mä ajattelen et vika on mussa, vaikka se ei oo. Mä en tohon osaa sanoo että mitä voisit tehä muutaku ottaa asian puheeks ja jos ne on ihan sillee et evvk, niin unohat ne, et anna niitten alkaa määrää sun elämää. Se voi johtua tosi monestakin asiasta, esim siitä, et ne on ollu just pitkään kavereita...
keskityt mieluummin vaikka kouluun, ainakin numerot paranee ja on jotain muuta ajateltavaa. Voin sanoo et viimeistään lukion alussa sulla alkaa menee paremmin:) oon siitä ihan varma. Mut älä mee mihinkää mukaa mihin et halua, äläkä tee mitään mikä tuntuu tyhmältä, koska mä tein jotain mikä pilas käytännössä mun elämän. Toivon sulle kaikkee hyvää:)