Meillä 2.5v tytöllä taitaa olla uhma tai jotain?
Kun olen tytön kanssa kahden tekee vähän niinkun kaikkea "kiellettyä" (hyppii sohvalla,penkoo kaappeja,heittelee leluja,ei anna pukea päälle,seisoo syöttötuolissa, vetää sohvatyynyt ja peitot lattialle, piirtää lattiaan/seinään...).
Tämä varmasti osittain ihan norm. taaperon käytöstä ja uteliaisuuttakin, mutta jotenkin sit menee pinna äidillä ja kun kiellän, ei usko, saattaa usein purra, laittaa kädet korvilleen ("huudanko" siis kiellänkö liian kovalla äänellä?), kiljuu tai "komentelee" itsekin ÄÄNEKKÄÄSTI...
Mitä siis pitäisi tehdä?
Olenko liian herkkä tälle kaikelle, kun tulee aina paha mieli itselle, kun torun ja suutahdan :(
Tietysti lasta pitää kieltää ja opettaa, mut teenkö sen oikein.
Kyllähän lapsen pitää saada jotain kotona tehdäkin.
Tuntuu, että kiellän jatkuvasti ja lapsi jo siitäkin turhautuu ja temppuilee.
Ja pelkään, että omalla komentamisella, aiheutan sen, että lapsestakin tulee äksyilevä yms.
Ja että kohta saa jo kovat traumat (kuten tällä palstalla usein kirjoitetaan).
Kertoisko joku mielipiteitä ja vinkkejä miten suhtautua tähän kaikkeen!
Kun olen tytön kanssa kahden tekee vähän niinkun kaikkea "kiellettyä" (hyppii sohvalla,penkoo kaappeja,heittelee leluja,ei anna pukea päälle,seisoo syöttötuolissa, vetää sohvatyynyt ja peitot lattialle, piirtää lattiaan/seinään...).
Tämä varmasti osittain ihan norm. taaperon käytöstä ja uteliaisuuttakin, mutta jotenkin sit menee pinna äidillä ja kun kiellän, ei usko, saattaa usein purra, laittaa kädet korvilleen ("huudanko" siis kiellänkö liian kovalla äänellä?), kiljuu tai "komentelee" itsekin ÄÄNEKKÄÄSTI...
Mitä siis pitäisi tehdä?
Olenko liian herkkä tälle kaikelle, kun tulee aina paha mieli itselle, kun torun ja suutahdan :(
Tietysti lasta pitää kieltää ja opettaa, mut teenkö sen oikein.
Kyllähän lapsen pitää saada jotain kotona tehdäkin.
Tuntuu, että kiellän jatkuvasti ja lapsi jo siitäkin turhautuu ja temppuilee.
Ja pelkään, että omalla komentamisella, aiheutan sen, että lapsestakin tulee äksyilevä yms.
Ja että kohta saa jo kovat traumat (kuten tällä palstalla usein kirjoitetaan).
Kertoisko joku mielipiteitä ja vinkkejä miten suhtautua tähän kaikkeen!
Vastaukset 5
Vanhimmat
ja on sisukas tyttö joka koittaa mitä saa tehdä. Myös minä huudan kun kaapit alkaa tyhjentyä, tavarat lentää tai ruoka syljetään suusta. Annan vaihtoehdon: laita kaappi kiinni tai "autan tukasta liikkumaan" ja laitan itse kiinni. Hetki on tätä käyty mutta nyt menee jo "perille" ettei ole pyyntö vaan syy ja seuraus.
En mä ole traumoja saanut että olen joutunut tottelemaan vaan ehkä keksinyt että aina on seuraus.
Tuon ikäiselle ei voi laittaa tietokone kieltoa tai arestia, keksittävä itse "rangaistus".
Voimia sulle, kyllä nuo uhmat ohi menee. =)
millon?? meijän typy 3 vee ja vuojen ollu uhma. tosin pahin uhma on jo ohi onneksi =) mutta ei siliti tottele ja välillä tulee sellasia kiukkukohtauskia että lattiasta mennään läpi.mutta niihin on jo niin tottunu että ei lähe niihin mukaan niinkuin vuosi sitten.se oli kamalaa ku ei oikein aluksi tajunnu että on uhma meneillään ja siihen kiukkuun meni mukaan. hyvä keino on ottaa muksu syliin ja sanoa että kyllä tiiän harmittaa jne.. =)
jos otan syliin, suuttuu vielä enemmän. Alan puhua selittäen, suuttuu vielä enemmän. Vien "omaan" huoneeseen jossa hänen ja mun sänky, annan huutaa ja paiskia tavaroita. Kun hiljenee menen kysymään:"menikö kiukku ohi, äidin kulta?" Yleensä vastaus että äidin kulta =)Ajattelen niin että aikuistenkin tekee joskus mieli purkaa harmitusta kiukutellen, sallittakoon se myös lapsille =)
tyttö siis 1.5 v ! :)
1,5v poika tekee kaikkea minkä tietää olevan kiellettyä. Esim roskiksen tonkiminen, koiran kipolla käynti ja tietokoneen sammuttaminen, wc-paperirullan veto pitkin lattiaa:D
Vaaveli oikein katsoo minua sinne mennessään tiivisti ja sellanen virne nassukalla, myös vetäessään roskiksen auki:D Mua nyt lähinnä naurattaa tää tilanne, mutta ymmärrän oikein hyvin että se pitää kitkeä pois ja opettaa mitä saa tehdä ja mitä ei. Ja varmasti ärsyttää jossakin vaiheessa. Yleensä otan hartioista kiinni ja kyykkään taaperon tasolle ja tiukasti matalalla vaativalla äänellä kiellän! Tätä tapahtuu päivässä satoja kertoja, välillä ei meinaa jaksaa kun viimeisillään olen raskaana, mutta kyllä on naurussa pitelemistä jos se nyt ei ole niin kamala asia mitä tekee väärin. (en tietenkään sitä taaperolle näytä)
Meidän taapero on kuin pikku termiitti tai sellanen vintiö-tuholainen joka painaa menemään pitkin kämppää naureskellen ja kiljahdellen ja tekee "pahojaan" :D:D Mutta äitiä vaan naurattaa...ainakin vielä:D Katsotaan muutama kuukausi eteenpäin kun on vauva ja taapero hoidettavana niin voip olla että äitiä ei nauratakkaan enää yhtä paljon!!:D
Ei tarvitse ottaa paineita eikä tuntea pahaa oloa!!! Kyllä toi on ihan selvää että taaperolle on opetettava se oikea ja väärä ja pettymyksiä saa ja pitääkin tulla. Välillä meidän taapero huutaa nassukka punasena kun ei saa tehdä jotakin kiellettyä!
Ehkä sellainen todellakovaa huutaminen kannattaa jättää vaaratilanteisiin...(näin itse päätellyt) ja sitten nuo arkiset "tuhot":D mitä taapero tekee niin niissä käyttäs pelkästään vaativaa ja tiukkaa olemusta. Tämä on vaan minun tapa...
Ehkä se millä vähän saanut kitkettyä tuota tuholaista pois taaperostamme on se että taaperolla on paljon omaa ja äitin kanssa tekemistä, sekin tietenkin riippuu siitä että saako taaperoa keskittymään sitten siihen asiaan.
Olen myös huomannnut sen että monasti jos asia tosiaan ei ole niin paha, niin jättää noteeraamatta, silloin siitä ei tule sitä "punaista nappulaa" taaperolle. Tuntuu että nyt kun on kielletty elektroniikkaan koskeminen ja roskiksella käynti ym niin taapero oikein ottaa asiakseen käydä kaikki vuoronperään läpi:D
Jaksamisia sinne taaperon kanssa ja hyvää syssyä:))