Olen esittänyt tämän kysymyksen toisellakin palstalla, mutta en ole saanut oikein vastauksia. Auttaisitteko?
Mieheni ja ystäväni saivat lapsen yksien humalaisten jatkojen seurauksena. Mieheni kertoi minulle totuuden isyydestään, kun lapsi oli täyttämässä 4 vuotta.
Näiden vuosien aikana lasta ei ollut tunnustettu, vaikka mieheni olikin maksanut elatusta kiristyksen alaisena. Varsinaisia tapaamisiakaan ei ollut, eikä mieheni kertomansa mukaan ollut erityisen halukas olemaan lapsensa tai tämän äidin kanssa tekemisissä.
Miehelläni ei nytkään tunnu olevan lämpimiä tunteita lastaan ja tämän äitiä kohtaan, vaikka onkin todella hyvä ja lämmin isä meidän lapsillemme. Toisaalta ymmärrän häntä, varmaankin syyllisyys painaa melko lailla ja tekee asiasta ja lapsesta vaikeasti kohdattavan.
Minusta lapselle kuuluu yhteys isään ja sisaruksiinsa (eli minun lapsiini). Kun kuulin tilanteesta, olin asiassa melko ehdoton, ja tapaamiset aloitettiin minun tahdostani ja isä kävi tunnustamassa lapsensa.
Äiti kuitenkin ahdistui (ilmeisesti tilanteesta, että lapsi oli poissa hänen luotaan ja isänsä perheessä kahden viikon välein) ja lopetti tapaamiset noin puolen vuoden kuluttua sekä kielsi isyydentutkinnan.
Miehelläni olisi toki ollut mahdollisuus pakottaa oikeuden avulla isyydentutkinta loppuun ja sitä kautta saada myös tapaamisoikeudet.
Mietimme asiaa yhdessä, ja tulimme siihen tulokseen, että lapsen etu ei voi olla, että häntä pakotetaan tapaamaan isäänsä äidin vastustaessa. Mielestämme pieni lapsi joutuisi vakavaan ristiriitaan ja kärsisi tällaisesta tilanteesta. Niinpä emme ole tehneet asialle mitään viimeisen 1,5 vuoden aikana.
Minua asia kuitenkin vaivaa. Koen, että lapselle tehdään vääryyttä, kun hänelle ei anneta mahdollisuutta tutustua isänpuoleiseen sukuunsa, sisaruksiinsa ja ennenkaikkea isäänsä.
Asia on mielessäni usein. Tiedostan myös, että asia ei minulle varsinaisesti kuulu, vaan vain lapsen vanhemmille. Siksi olen ollut asiassa hiljaa.
Mitä mieltä olette: pitäisikö isyydentunnustusprosessi käynnistää uudelleen äidin vastustuksesta huolimatta? Pitäisikö mieheni pakottaa nyt 5-vuotias poikansa tapaamisiin, vaikka äiti niitä vastustaa? Mikä tässä tilanteessa on lapsen etu?
Mieheni ja ystäväni saivat lapsen yksien humalaisten jatkojen seurauksena. Mieheni kertoi minulle totuuden isyydestään, kun lapsi oli täyttämässä 4 vuotta.
Näiden vuosien aikana lasta ei ollut tunnustettu, vaikka mieheni olikin maksanut elatusta kiristyksen alaisena. Varsinaisia tapaamisiakaan ei ollut, eikä mieheni kertomansa mukaan ollut erityisen halukas olemaan lapsensa tai tämän äidin kanssa tekemisissä.
Miehelläni ei nytkään tunnu olevan lämpimiä tunteita lastaan ja tämän äitiä kohtaan, vaikka onkin todella hyvä ja lämmin isä meidän lapsillemme. Toisaalta ymmärrän häntä, varmaankin syyllisyys painaa melko lailla ja tekee asiasta ja lapsesta vaikeasti kohdattavan.
Minusta lapselle kuuluu yhteys isään ja sisaruksiinsa (eli minun lapsiini). Kun kuulin tilanteesta, olin asiassa melko ehdoton, ja tapaamiset aloitettiin minun tahdostani ja isä kävi tunnustamassa lapsensa.
Äiti kuitenkin ahdistui (ilmeisesti tilanteesta, että lapsi oli poissa hänen luotaan ja isänsä perheessä kahden viikon välein) ja lopetti tapaamiset noin puolen vuoden kuluttua sekä kielsi isyydentutkinnan.
Miehelläni olisi toki ollut mahdollisuus pakottaa oikeuden avulla isyydentutkinta loppuun ja sitä kautta saada myös tapaamisoikeudet.
Mietimme asiaa yhdessä, ja tulimme siihen tulokseen, että lapsen etu ei voi olla, että häntä pakotetaan tapaamaan isäänsä äidin vastustaessa. Mielestämme pieni lapsi joutuisi vakavaan ristiriitaan ja kärsisi tällaisesta tilanteesta. Niinpä emme ole tehneet asialle mitään viimeisen 1,5 vuoden aikana.
Minua asia kuitenkin vaivaa. Koen, että lapselle tehdään vääryyttä, kun hänelle ei anneta mahdollisuutta tutustua isänpuoleiseen sukuunsa, sisaruksiinsa ja ennenkaikkea isäänsä.
Asia on mielessäni usein. Tiedostan myös, että asia ei minulle varsinaisesti kuulu, vaan vain lapsen vanhemmille. Siksi olen ollut asiassa hiljaa.
Mitä mieltä olette: pitäisikö isyydentunnustusprosessi käynnistää uudelleen äidin vastustuksesta huolimatta? Pitäisikö mieheni pakottaa nyt 5-vuotias poikansa tapaamisiin, vaikka äiti niitä vastustaa? Mikä tässä tilanteessa on lapsen etu?
Vastaukset 10
Vanhimmat
lehtolapsi on lehtolapsi. Mies vaatikoon isyystutkimuksen, ettei vain elättäisi vierasta lasta. Jos lapsi on miehen, hän tehköön virallisen elatussopimuksen lastenvalvojalla. Näin miehesi saa elatusmaksun pienennettyä. Tällaisista au-lapsista maksetaan yleensä pienintä mahdollista ruokkomaksua.
Jos olet reilu vaimo, niin et koskaan puhu miehellesi tuosta lapsesta, etkä ainakaan lässytä mitään sellaista, että lapsella on oikeus isäänsä ja sisaruksiinsa. Miehesi on ihan tarpeeksi kärsinyt tapauksesta. Syy siihen, että lapsi on isätön on lapsen äidissä.
Eikö kärise sielusi epätoivosta sitä katsoessasi,vieläkö olet ystävä!
Mulle tehtiin sama temppu katala ja siihen loppui "
"ystävyys" JA "avioliitto"
sillon yhdessä kun lapsi sai alkunsa? jos näin on, niin olet vahva nainen kun vielä jaksat puolustaa lasta joka on saanut alkunsa pettämisestä... eihän se lapsen vika ole että alkunsa on saanut. jos todella pystyt hyväksymään miehesi teon ja antamaan anteeksi niin vaatikaa ihmeessä isyystutkimusta... Lapsella on oikeus isäänsä. Voimia sinulle todella paljon!!!
Kuullostaa pikemminkin siltä, että mielestäsi isällä on oikeus lapseensa, oksat pois. Järkytätte pientä maailmaa omien oikeuksien toteutumisen varjolla.
Kyllä lapsi aikanaan utelee ja haluaa tietää, silloin on oikea aika astua esiin, ei nyt, luotte vain turvattomuutta ja hämmennystä omien oikeuksienne toteutumisen nimissä. Isäkö niitä vaatii? vai sinä? Sinulla ei ole mitään tekemistä asian kanssa.
lapsella on oikeus isäänsä ja isällä lapseensa. sitä ei voi kukaan kieltää. kuitenkin mieshän maksaa elatusmaksuja, onhan se kiva tietää että maksaako omasta lapsestaan vai vieraan...
ja olla tunnustettu virallisesti.
Jos miestäsi ei kiinnosta tavata lasta, siihen ei pidä puuttua. Se on oma asia.
Mutta maksakoon ruokot kunnialla.
"Minusta lapselle kuuluu yhteys isään ja sisaruksiinsa (eli minun lapsiini)."
SINUN lapsesi EIVÄT ole niitä sisaruksia, miehesi lapset kylläkin ovat, jos ne on tehtailtu sinun kanssasi.
No tietysti ne ovat "tehtailtu" aviomieheni kanssa. En kylläkään tehtaile lapsia.
Isä voi tavalla tai toisella tutustua lapseensa pitämällä vain yhteyttä tähän lapseen.
Aktiivisuudella ja lapsen ehdoilla siinä elämänvaiheessa missä hän milloinkin elää.
Muutama vuosi niin äiti ei voi sitä estää kun lapsen reviiri pakostakin kasvaa.
Jos lapsi on miehen hän saa omalle lapselleen soitella ja kirjoitella.
Unohtakaa äiti. Ei hänen kanssaan tarvitse olla tekemisissä.
Kännykkä, netti ja liikkumavapaus antavat mahdollisuuden lapselle vielä tutustua teidän perheeseenne.
Kärsivällisyyttä.
Isä voi tutustua lapseensa muillakin keinoin kuin pakottamalla.
Ystävänä.
Olimme ajatelleet, että kun lapsi on vanhempi, isä on häneen suoraan yhteydessä. Lapsi sitten itse päättäköön, haluaako isänsä osaksi elämäänsä.
Kiitos kaikille vastanneille!