aion kosia tyttöystävääni tässä kuussa, enkä tiedä yhtään, miten toimia. valitsenko minä itse sormuksen? ostanko ensin tyttöystävälleni sormuksen ja vasta sen jälkeen itselleni vai ostanko molemmat samaan aikaan? mitä materiaalia sormus saa olla (onko kultainen ainoa vaihtoehto)? miten minun pitäisi toimia, että kaikki menisi ihan "täydellisesti"?
pyydän, auttakaa..
pyydän, auttakaa..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ainoa oleellinen:
Kysyt tyttöystävältäsi: "Tuletko vaimokseni". Jos hän vastaa myöntävästi olette kihloissa eli olette sopineet avioituvanne.
Sormuksen tyttöystävällesi voit ostaa joko etukäteen tai jälkikäteen, jos haluat ja miten haluat.
Sormuksen sinulle ostaa kihlattusi, jos haluaa.
Perinteinen on kultainen (keltainen tai valkokultaa), mutta ei sekään ole pakollista.
On aivan sama miten kosit tyttöystävääsi, kunhan teet sen romanttisesti. Esim. polvistut tytön eteen ja otat käden käteen ja kysyt tahtooko tyttö mennä naimisiin. Kihlasormus kannattaa käydä yhdessä valkkaamassa jotta saatte mieluiset. Tyttö kun ei välttämättä tykkää kullasta tai päin vastoin valkokullasta.. ja oikeaa kokoa et välttämättä tiedä.
Itse haluaisin tulla kosituksi kyllä niin, että mies olisi sormuksen(t) jo hommannut. Koen miehen valitseman sormuksen ehdottomasti romanttisemmaksi, kuin itse päätetyn. Miehen valitsemassa sormuksessa on mielestäni enemmän romantiikkaa ja ostaja on nähnyt sen eteen vaivaa. Toki kokoa on vaikeaa tietää, mutta voihan sormuksen tarvittaessa pienentää tai suurentaa. Miksei tietysti voisi niinkin tehdä, ettei kaiverruttaisi sormukseen mitään, niin sen pystyisi tarvittaessa vielä vaihtamaan.
Kokisen tärkeäksi myös muun romantiikan. Miehen valmistama kynttiläillallinen olisi ihan huippu. Siis joku sellainen, mistä välittyisi, että toinen on nähnyt asian eteen vähän vaivaa. Kihloihin on kuitenkin yleensä tarkoitus mennä kerran elämässään, niin olisihan se suotavaa, että tilanteesta jäisi ainutlaatuiset muistot.
Toki nämä asiat ovat yksilöllisiä...
kokeilla saada jonkun tyttöystävän kaverin mukaan juoneen. melkein kaikki naiset ovat joskus puhuneet ystäviensä kanssa tuollaisista asioista ainakin jotakin.
minusta on aina ollut romanttista, että kosiessa sormus on jo valmiina. mieheni tiesi tämän, muttei hänellä ollut hajuakaan sormukseni koosta (eipä sitä ollut itsellänikään, eipä tuossa nimettömässä ole aiemmin mikään kiiltänyt) mies kysyi kuitenkin apua ystävältäni.
ystävä sitten kerran mennessämme kahville kysyi, tulisinko hänen avukseen valitsemaan isoäidille syntymäpäivähajaa kultakaupasta. mittaillessamme erilaisia rintarosseja ystäväni ehdotti "leikillään" että katselisimme sormuksia ja valitsisimme unelmasormuksemme. hän jopa houkutteli minut kokeilemaan tätä unelmasormusta. (joka sopii vieläkin hyvin, sillä senhän se mies sitten myöhemmin liikkeestä kävi noukkimassa ;)
juoni oli ehkä monimutkainen, mutta olin erittäin otettu ja liikuttunut, enkä edes aavistanut mitään, olimmehan ystäväni kansa vain kaksi hupakkoa kultakaupassa haaveilemassa unelmasormuksista...