Oon 17 ja oon ollut täysin yksin 5 vuotta. Ei ensimmäistäkään kaveria. Ei yhtään numeroa kännykässä (jonka voisin heittää roskiin kun en tee sillä mitään, miksi ees kaupungilla kävisin yksin). Päivisin en tee yhtään mitään kun istun tässä. Aina on haukuttu jonkun asian takia. En ole lihava tai ruma, en hauku ketään, en juo tai käytä huumeita. En ymmärrä. Joko suomen kansa tai minä olen sairas. Niin ja olen tyttö.
Samanlaista paskaa jollakulla muulla? On se nyt kumma..
Samanlaista paskaa jollakulla muulla? On se nyt kumma..
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ihan kivan oloiseltahan sinä vaikutat. Vika on siis kenties ollut juuri niissä muissa. Tai sitten et ehkä ole vaan tehnyt tarpeeksi asioiden eteen, että voisit tutustua johonkuhun.
Voithan sä tännekin jättää mailiosoitteesi.
haukuttu?
no en tiedä minkä takia.. lähinnä idiootiksi mutta kukaan ei sitten tajunnut selittää mitä se pitää sisällään..
en voi sanoa, että samanlaista paskaa
mutta samantyyppistä paskaa kylläkin :)
Luulen tietäväni miltä sinusta tuntuu,
tai vaikka en tietäisikään, kuitenkin ymmärrän miltä sinusta tuntuu.
Et sinä ole sairas. Tai et ainakaan viestisi perusteella. Ja tuskin suomen kansakaan on sairas, mutta eroat valtaväestöstä ja se on vain ja ainoastaan hyvä asia.
Jos sulla ei kerran ole yhtään kaveria jolle voit purkaa sydäntäs, niin mulle voit kirjoitella. Ihan rohkeesti, mua on "haukuttu" hyväks kuuntelijaks, enkä mä ainakaan hauku.
[email protected]
Miksi muuten olet päivätkin netissä, etkö ole koulussa?? Hakeudu opiskelemaan itsellesi ammatti, koulusta saat ystäviä ja koulutuksella saat henkistä pääomaa, jolla pohjustat elämääsi ja pääset elämässäsi eteenpäin. Muista elämä muuttuu, ei se aina ole samanlaista, mutta itsekin elämänsä eteen täytyy tehdä, jotta saa asioita muuttumaan.
Jos tuntuu, että et saa ystäviä, niin tee itsellesi jonkinlainen "muodonmuutos" esim. värjää hiuksesi, laita raitoja, käytä meikkiä ja osta merkkivaatteita, käy joskus diskossa niin eiköhän jo kohta kavereita tule kuin itsestään, sillä tuon ikäisenä arvostetaan toista pitkälti ulkoisen olemuksen mukaan.
olen päivät kotona sillä koulussa ei puututtu kiusaamiseen tms. ja sain huonot numerot jonka takia en mihinkään päässy. Eipä muuta. Eikä pahoinpitelijöitä kun imeskelty.. hyi vittu. Kyllä se opettaja sais maksaa mulle siitä kaikesta.
itseasiassa pääsin yhteen kouluun mutta ei kiinnostanut enkä jaksanut tehdä sitä.. oli pakko häipyä. Se olikin vaan valittu sen perusteella mihin ei ollu pääsykokeita, hehheh...
kannustaisin sinua vielä korottamaan niitä numeroita esim. iltaoppikoulussa, joita ainakin suuremmissa kaupungeissa on, ja halutessasi voit suorittaa vaikka lukion. Iltaoppikouluissa on aikuisopiskelijoita, eikä ketään kiusata. Sitten voisit uudestaan yrittää ammattilliseen koulutukseen tai tosiaan oppisopimuskoulutuskin voi olla hyvä vaihtoehto, jos ei enää lisäopiskelu kiinnosta.
Älä vaan lannistu, sillä sinä itse voit vaikuttaa miten elämäsi lähtee rullaamaan ja nuorena sitä elämän perustaa luodaan kouluttautumalla. Elämä menee vaan niin kovin nopeasti, että kauheasti ei kannata aikaansa hukata, eikä niitä tyhmiä kiusaajia miettiä ja niitä onnettomia opettajia. Tosin koulun ja koko yhteiskunnan pitäisi puuttua tiukemmin kiusaamiseen, ettei toiset ihmiset joudu kohtuuttoman kohtelun kohteiksi. Kiusaajien ja kiusausta saalivien opettajien pitäisi saada sakot!
Kiusaaminen on karmeaa, mutta muista elämä muuttuu, eikä joka paikassa ole kiusaajia. Ja älä syyllistä siitä kiusaamisesta itseäsi, sillä useita nuoria kiusataan, niitä suosittuja tyttöjä ja poikiakin. Uusissa paikoissa koulussa tai työssä ei kannata manita mitään aikaisemmasta kiusaamisesta, sillä aina joku tyhmä voi taas siihen tarttua.
Sinun kannattaisi myös yrittää hankkia ystäviä vaikka netistä (suomi24.fi tai city.fi, sinkut.net tms) tai jostakin harrastusten parista. Ja tosiaan yritä piristää itseäsi vaikka jonkinlaisella "muodonmuutoksella" (uusi hiustyyli, meikit, vaatteet jne.), sillä se piristää itseäsikin ja auttaa kavereidenkin saannissa.
"Jos tuntuu, että et saa ystäviä, niin tee itsellesi jonkinlainen "muodonmuutos" esim. värjää hiuksesi, laita raitoja, käytä meikkiä ja osta merkkivaatteita, käy joskus diskossa niin eiköhän jo kohta kavereita tule kuin itsestään, sillä tuon ikäisenä arvostetaan toista pitkälti ulkoisen olemuksen mukaan."
NO huh huh...!!! Niin, että ei "rumilla" asiaa tähän maailmaan..? Että vain kapitalistin kassaa kartuttavat teinipissikset sallitaan..? Että vain ulkonäön kautta löytyvät ne oikeat ystävät..? No...ehkäpä joo, yhtä "oikeat" kuin vaikka ne lukuisat "kaverit" mitä äkkirikastunut yhtäkkiä saa ympärilleen. Tosi huonosti menee, jos tosiaan tarvitsee jo olla joku barbie, että saa kavereita. Kuka edes kaipaa semmosia ilmapäitä, joilla tuommoinen asia kiinnostaa..?
No joo... halusin vain huomauttaa ap:lle, että ei mene missään tapauksessa uskomaan mokomia "totuuksia" ulkonäön kaikkivoipaisuudesta. Tietenkin on aina niitä joille ulkonäkö on se elämän a ja o, välissä l ja k , mutta tarvitseeko mokomista apukoulun priimuksista välittää? Parempi etsiä niitä OIKEITA ystäviä.
Ja vielä tuosta koulunkäynnistä. Tottakai pitää mennä kouluun (eh...eivätkö vanhempasi todellakaan ole sinua jo asiasta patistaneet..?) ja uskoisin, että kaikille löytyy edes joku ala joka kiinnostaa. Toiset on enemmän käytännön ihmisiä ja toiset enemmän teoreetikkoja. Ei siinä mitään, kaikille löytyy oma ala ja koulutus.
?????
että yksinäisyys ei ole itse valittu olotila, vaan
kuten Sinulla tuo koulukiusaus johtanut siihen, ettei kavereita ole. Kyllähän Sun joku ammatti pitäisi saada. Oisko oppisopimus-koulutus mitä?
Minäkin olen 17, ja oon melkein koko ajan yksin. Kouluissa olen kyllä pärjännyt, koska siellä ei ole yhtään kavereita, joten voi rauhassa tehdä tehtävät ja kuunella opetusta. Muakin on kiusattu, vaikka ei minussa ulkoisesti ole mitään "ongelmia", ainoastaan ujoudeni on aiheuttanut kiusaamista kovisten porukoissa.
Mutta muuten just noi kännykkä jutut ja kaupungilla hengailut ottaa päähän. Kaikilla muilla on 10000 tyyppiä joille soittaa ja soiden kanssa lähteä shoppailemaan, mutta minulla ei ole oikein ketään. Nyt alkaa viikonloppu ja syysloma, eikä ole taaskaan mitään tekemistä.
Koulussa osa jutteli sentään välitunneilla, mutta illat ja viikonloput olin yksin. Minua ei kiusattu sentään, enkä ollut mitenkään erilainen eli ei ollut ylipainoa tms. Olisi ollut jokunen vuosi sitten luokkakokous, mutta mitä olisin siellä tehnyt ? En mitään, en ole halunnut kuulla mitään kenestäkään siltä ajalta, mitä tuota puukkoa kiertään haavoissa.